Krampuksesta on tehty lyhyehköllä aikavälillä jopa kahdeksen erilaista elokuvaa, joissa kaikissa on aiheena pahapukki, tai oikeastaan Pyhän Nikolauksen varjo. Myös suomalaisessa Rare exportsissa oli samasta sarvekkaasta taruhahmosta kyse. Itse valitsin näistä ehkä sen tunnetuimman version, eli Michael Doughertyn ohjaaman vuoden 2015 Krampuksen. Michael Dougherty tunnetaan elokuvista  Trick 'r Treat (2007) ja  Godzilla: King of the Monsters (2019) . Ensimmaiseksi mainittu on mainio halloweenin ajan episodielokuva, jonka sukulaiseksi tunnistin Krampuksenkin heti, vaikka vielä siinä vaiheessa tiennyt, että kyseessä on saman ohjaajan tekele. Genreltään Krampus on kauhukomedia vanhan Gremlinsin tyyliin, jossa on myös vahvoja fantasiaelementtejä. Jo vuosia elokuva on ollut katsomislitallani ja vihdoinkin sain itseäni sarvista kiinni ja katsottua sen pois. Krampus (2015) Elokuva alkaa erillisellä alkuteksti-introlla, joka esittelee meille kaupoissa käyvää joulunajan kaaosta. Materia on

Mad TV:stä tutum Jordan Peelen edellinen elokuva Get Out oli loistava sekoitus kauhua, mysteeriä, huumoria, yllättävyyttä, rasismin vastaisuutta ja tummien kulttuuria. Myös näillä samoilla linjoilla jatketaan hänen seuraavassa, yllätys hyvässä Us (2019) elokuvassa. Vuonna 1986 tyttö katoaa huvipuistossa perheeltään peilitaloon, jossa hän säikähtää kaksoisolentoaan. Nykyaina tyttö on kasvanut aikuiseksi ja perhe lähtee lomalle tytön lapsuuden maisemiin. Kunnes yhtenä yönä perhettä rupeaa vainoamaan joukko omituisia hahmoja, jotka paljastuat perheen jäsenten kaksoisolennoiksi. Mistä on kyse? Elokuva asettaa hyvät lähtökohdat, joitten puitteissa haluaa kokoajan tietää, että mistä on kyse. Keitä nämä doppelgängerit ovat. Mielenkiinto pysyy kokoajan yllä. Välillä jännitys ja kauhu kepenee, jopa humoristiseksi ja jopa perheen lapset tappavat porukkaa, kuin heinää sen kummepia murehtien. Juuri kun alkaa olettaa, että kyseessä on pöhkö ja heppoinen kauhistelu, tulee lopun twistin, jok

Se mikä on mielestäni aina parempaa, kuin kauhuelokuva tahi Sci-fi-elokuva, on tietenkin scifi-kauhuelokuva. Ahdistava kauhu on mielestäni parhaimmillaan sci-fi maailmoissa, etenkin avaruudessa. Vuosina 1997-1998 ilmestyi kaksi melko samantyylistä elokuvaa. Molemmissa oli erikoinen pyöreä objekti, joka tuotti klaustrofobisen aluksen miehistölle pelottavia näkyjä. Toinen oli meren syvyyksiin sijoittuva hieman kiltimpi Sphere ja toinen oli aikaisemmin ilmestynyt avaruuden syövereihin sijoittuva julmempi Event Horizon - Viimeinen horisontti. Pidin aikanaan molemmista, mutta jälkimmäinen oli aina se kovempi kahdesta, ja jäi ikuisesti muistiin. Nyt oli aika katsoa teos uudelleen ja tarkistaa onko se aikaa kestävä kauhuklassikko, vai onko aika ajanut sen yli armottomasti. Event Horizon - Viimeinen horisontti (1997) Kapteeni Millerin (Laurence Fishburne) erikoisJoukko lähetetään avaruuteen tukimaan kadonneen Event Horizon-avaruusaluksen kohtaloa. Mukaan heillä on aluksen suunnittelija tohtori

Stephen Kingin It - Se kirjaan perustuva minisarja vuodelta 1990 oli lapsuuteni yksi tärkeimmistä kauhuelokuvista. Sitä katseltiin ala-asteella useita kertoja. Välillä jopa useita kertoja putkeen. Nyt kun aikuisiällä sen katsoin uudelleen, se ei ollut enää niin karmiva, vanhentuneiden tehosteiden takia, mutta Tim Curryn Pennywise pelle oli pitänyt karmivuutensa yllä ja sarjan tunnelma oli vieläkin häiriintyneen epämukava. Psykologinen kauhu oli enempi läsnä, kuin mitä kuvassa näkyi. Musiikeista puhumattakaan. Vuoden 2017 remake oli ihan yllättävän hyvä kauhuilu Stranger Things-sarjan hengessä ja sisälsi yllättävän raakoja kohtia, mutta perustui enempi Jumpscareihin ja tunnelma oli tipotiessään. Bill Skarsgårdin Pennywise oli lähempänä jotain otusta, eikä aiheuttanut samanlaista häiriintynyttä vibaa, kuin se että tavallinen pelle kurkkii viemäristä, minne semmoinen ei luonnollisesti kuulu. Silti pidin jollain tavalla tästä erilaisesta näkemyksestä ja siitä, että elokuvassa retroiltiin 8

Täytyy myöntää, että en ole mikään kauhuelokuvien suurkuluttaja, mutta  niitäkin on välillä mukava katsella. Katsottavien kauhuelokuvien pino onkin kasvanut melko hulppeaksi. Ajattelin, että pyhitän lokakuun katsomalla pelkästään näitä katselujonossa olevia kauhuteoksia. Onhan nyt niin sanottu kauhukuu. Koska niitä on kertynyt sen verran paljon, en aio tehdä jokaisesta omaa arvostelua, vaan teen jokaisesta lyhyehkön arvion, tai esittelyn. Tässä seuraavat kolme, jota on tullut katseltua.  Lisää seuraa myöhemmin... Kauhukuu 2023 osa.2. Xtro (1982) E.T:n suosion vanavedessä saapui samana vuonna toinenkin Extra-terrestriaali, mutta kuten elokuvan slogani sanoo, kaikki E.T:t eivät ole ystävällisiä. Samana vuonna kun synnyin minä, syntyi myös aikuinen mies naisen haarovälistä (ainakin fiktiivisesti) ja siitähän tämä elokuva lähinnä muistetaan. Tämä englantilainen scifi-kauhu on pienestä budjetistaan huolimatta hyvin tunnelmallinen ja yllättävän ällöttävä. Tehosteet ovat osittain hieman vanhe