Joskus harvoin tulee vastaan elokuva, joka piristää olemalla täysin erilainen kuin muut. Sellainen, että se tempaisee mukaansa, etkä osaa sanoa mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta jäät vain tuijottamaan haltioissaan mihin tarina vie, eikä elokuvassa ole yhtään tylsää hetkeä. Dan Gilroyn esikoisohjaus Nightcrawler (2014) on juuri tällainen. 6-vuotta sitten, kun Citymarkertissa oli vielä hyvä leffaosasto, bongasin tämän elokuvan ja siitä asti on ollut tarkoitukseni tämä katsoa, mutta vuosia siinä venyi, kunnes lopulta pääsin loputtomassa katsomislistassani tämän kimppuun. Vuosien saatossa olin luonut tietynlaisen mielikuvan leffasta, ja voi pojat miten yllätyin, kun katsoin sen vihdoin. Se ei ollut lopulta läheskään sellainen kuin kuvittelin, vaan paljon, paljon parempi. Suurin kiitos taitaa mennä loistavan Jake Gyllenhaalin näyttelijäsuoritukselle. En ole koskaan erityisemmin välittänyt miehestä, vaikka hänessä olen potentiaalia nähny, mutta miehen habitus ei ole vain ollut sellainen, joka