Kaikille, jotka ovat lukeneet kirjoituksiani on tullut varmasti selväksi, että Christopher Lambert oli yksi minun 90-luvun suosikki (B)näyttelijöistä. Ja myöskin se fakta, että olen suuri fani tieteisfiktion alagenrellä cyberpunkille , ei tässä vaiheessa varmaan tule enää yllätyksenä. Siksi siis yksi elokuva oli todella kova yhdistelmä edellä mainittuja suosikkeja ja sen takia se pyöri videonauhurissa useita kertoja 90-luvun lopulla. Varsinkin tuohon aikaan se oli todella katsottu, koska cyberpunk-elokuvia oli vain muutama markkinoilla. Elettiin aikaa ennen Matrixia ja isoimmat ysärin teokset olivat Johnny Mnemonic ja Strange Days, unohtamatta tietenkään aikaisemmin tullutta kasarin mestariteosta Blade Runneria. Tässä seurassa tämä elokuva oli pieni tekijä pienen budjetin takia, mutta silti se on ehkä kaikkeibn definitiivisin cyberpunk-teos heti Blade Runnerin ja Ghost in the shell-animen jälkeen. Ainakin 90-luvun cyberpunk-genressä. Kyseessä on italialainen cyberpunk-tieteiselokuva N

Babylon A.D. kuuluu niihin unohdettuihin tieteiselokuviin, joita ei pidetä edes kovin hyvänä yleisesti. Silti olen katsonut sen 12 vuoden olemassaolon aikana muutaman kerran. Jokin siinä on aina kiehtonut. Varsinkin 12-vuotta nuorenpana elokuva oli kiinnostava. Pitch Black oli esitellyt Vin Dieselin mainiona scifi-antisankarina ja Babylon A.D:n maailma muistutti etäisesti lemppariani Blade Runenneria. Ehkä se on se hieno maailma, tai se hukattu potentiaali. On mukava pähkäillä pitkin elokuvaa, että kuinka pienillä muutoksilla siitä saisi mainion pläjäyksen. Itseasiassa leffan alkupuolisko onkin vallan viihdyttävä ja vasta leffan loppuosa lässähtää. Viime katselu kerrasta on aikaa, mutta kun huomasin, että elokuva nauttii eräänlaisesta kulttisuosiosta yhdessä facebookin cyberpunk-ryhmässä , niin päätin antaa sille vielä yhden katselukerran lisää ja tutkailla, että onko se sittenkin mainettaan parempi ja mikä siinä lopulta mättää. Elokuvasta on olemassa teatteri versio, extented cut ja

  Taika Waititin ohjaama Thor: Ragnärok oli mielestäni 5 tähden komedia ja loistava parodia edustamastaan supersankarigenrestä. Miehen toinen Hunt for the Wilderpeople on myös mainio elokuva ja erittäin sympaattinen sellainen. Siksi odotukset olivat kohtuu korkealla uusimman Waititi-leffan kohdalla. Jojo Rabbit (2019) Jojo on 10-vuotias Hitler-Jugendin jäsen, jonka mielikuvitus kaverina toimii itse Adolf Hitler. Elämä ei ole helppoa toisen maailmansodan loppupuolella natsisaksassa. Isä on ties missä ja Jojo asuu äitinsä kanssa. Yhtenä päivänä hän löytää juutalaistytön piileksimästä heidän asuntonsa seinänvälissä... Jojo Rabbit edustaa huonoa makua ja mustaa huumoria parhaimmillaan. Se on kekseliäs ja nerokas satiirissaan. Natsi-aatteet ja opit ovat kuvattu lasten näkökulmasta mikä tekee siitä vieläkin naurettavampaa. Elokuvan Natsit kuvataankin idiootteina, jotka eivät kyseenalaista hulluimpiakaan oppeja.  Elokuvan visuaalinen ilme on hurmaava, samoin puvustukset, lavasteet ja koko maa

  Ennen kuin DC animated universe sai alkunsa, DC julkaisi muutamia animaatioelokuvia eri tekijöillä ja tyyleillä. Yksi alkupään julkaisuista oli vuonna 2008 suoraan dvd:lle julkaistu Batman: Gotham knight. Kyseessä on episodielokuva ja se koostuu kuudesta anime-lyhytelokuvasta. Elokuva tehtiin promoamaan vuoden 2008 The Dark Knight-elokuvaa ja lyhärit sijoittuvatkin Batman Beginsin ja The Dark Knightin välimaastoon, vaikka oikeasti ne liittyvät Nolanin elokuviin melko löyhästi. Samanlaista konseptia käytettiin aiemmin Matrix elokuvissa Animatrixin muodossa ja Riddick elokuvissa Chronicles of Riddick: Dark Furyn muodossa. Kaikkia näitä yhdistää japanilaiset tekijät ja animetyyli. Myös Animatrix on episodielokuva. Olen tämän muutaman kerran katsonut 12-vuoden aikana ja nyt päätin sen taas kerran katsoa, kun viime kerrasta on jo vuosia. Batman: Gotham knight (2008) Segmentit koostuvat kuudesta lyhäristä joiden nimet ovat: 1.Have I Got a Story for, 2. Crossfire, 3. Field Test, 4. In Darkn