Mikä onkaan se kaikista definitiivisin Batman-elokuva, joka on elokuvateattereissa nähty. Onko se Tim Burtonin vuoden 1989 Batman, vaiko voisiko se olla Nolanin The Dark Knight, tai jopa Adam Westin näyttelemä Batman The Movie , vuodelta 1966? Ei! Se on tietenkin suurta kulttisuosiota nauttiva vuoden 1993 animaatio elokuva Batman: Mask of the Phantasm. Tätä elokuvaa pidetään fanien keskuudessa definitiivisimpänä kuvauksena Batmanista ja yhtenä parhaista, ellei jopa parhaana Batman elokuvana. Vaikka se onkin animaatioelokuva, sai se aikanaan teatterikierroksen. Tämä on itsellenikin ollut yksi kovimmista Batman-elokuvista lapsesta asti, ja vaikka elokuva olikin aikanaan suunnattu lapsille ja nuorille, sisältää se yllättävän aikuismaista materiaalia ja rankkoja kohtauksia. Siinä missä Schumacherin Batman Forever lähti värikkäämmälle ja campymmälle linjalle, jatkoi Mask of Phantasm synkkää ja kolkkoa tietä Burtonin Batmanien vanavedessä. Oli jälleen aika ottaa tämä katsantoon ja tutkail

 Batman 1989 ja Batman Returns oli kovinta shittia lapsena, kun taas aikuisiällä sen homman hoiti Dark Knight trilogia, joka tuli, kuin tilauksena minun ikäiselle aikuiselle Batman-fanille. Mutta kun olen tässä lapsille koittanut miettiä sopivaa Batman-elokuvaa näytettäväksi, niin semmoista ei tunnu löytyvän samanlailla kuin marvel-maailmasta, josta jokaisen MCU-leffa voi näyttää jo kaikille muksuilleni. Batman leffa ovat liian synkkiä ja kieroutuneita lasten silmille. Joten aloitin sieltä lelumainos-päästä ja Batman ja Robinhan sieltä pyörähti soittimessa. Leffa sai kyllä lasten hyväksynnän, mutta vähän he ihmettelivät hahmoja ja tympeää batmania, että tätäkö tämä paljon kehuttu hahmo on. Joten päätin sitten siirtyä toiseksi laimeimpaan ja lapsille sopivampaan leffaan, eli vuoden 1995 BATMAN FOREVER, jonka Joel Schumacher (rankka päivä) ohjasi ja loppu on historiaa. Batman Forever (1995) Täytyy sanoa, että aikuisiällä nämä Schumacherin Batmanit ovat olleet pannassa itselläni tietyi

Batman Begins täytti tänä vuonna 15-vuotta ja Nolanilta on juuri julkaistu uusi elokuva Tenet. Sen vuoksi päätin kirjoittaa hieman elokuvasta, joka teki minusta Nolan-fanin ja palautti uskon lapsuuteni sankariin. Lapsena olin kova Batman fani, varsinkin Tim Burtonin Batmaneiden, mutta kasvaessani parikymmippiseksi oli fanitus hieman hiipunut ja Joel Schumacherin Campymmät lelumainos Batmanit hieman erkaannuttaneet koko aiheesta. Kun sarjakuvafilmatisointien uusi aikakausi alkoi 2000-luvun alussa x-men leffalla, minä pidin jopa Daredevilin (2003) kaltaista elokuvaa loistavana, koska se oli lähempana Burtonin synkempää Batmania, kuin Batman & Robinin euroviisubatmania. Kun kuulin, että 2005 olisi tulossa vihdoin uusi Batman elokuva pitkän 8 vuoden tauon jälkeen (jonka aikana olin kasvanut siis aikuiseksi), niin toivon kipinä uudesta paremmasta Batmanista syttyi. Silti odotukset olivat alhaalla ja mielessä pyöri sarjakuvamaisemmat saman ajan elokuvat kuten Spidermanit, fantastic fouri