Mitä saadaan kun yhdistää body horror-ohjaaja Cronenbergin ja DC :n aikuisille suunnatun sarjakuvan... no ei sitä mitä ekana tulisi mieleen, mutta oikein mainion jännitys draaman kylläkin. A History of violence perustuu  John Wagnerin sarjakuvaromaaniin Väkivaltainen tausta. David Cronenberg on vaihtanut tyyliään sitten 80-luvun räväkämpien elokuvien ja muuntaa sarjakuvan tuhanteen kertaan aiemmin kerrotun tarinan vielä kerran yllättäväksi ja erilaiseksi, kuin mitä aiemmin on nähty. Olen ollut aina fani sekä Cronenbergille ja DC:n sarjakuville. Jostain kumman syystä näin elokuvan nyt ensimmäistä kertaa ja uskon, että jos olisin nähnyt sen tuoreeltaan vuonna 2005, olisi se ollut todella vaikuttava kokemus. Mutta miltä se vaikutti tänä päivänä ensimmäistä kertaa nähtynä...  A History of Violence (2005) Tom Stall (Mortensen) elää amerikkalaista ydinperheunelmaa. Hänellä on iso talo maalla, mukava perhe, joka pitää yhtä ja hän pyörittää mukavaa pikku kuppilaa kahvia ja piirakkaa myyden.

Katselin äsken Blu-rayltä uudelleen Rob Cohenin ohjaaman tositapahtumiin perustuvan elämäkerran DRAGON - The Bruce Lee story, vuodelta 1993. Muistan katsoneeni tämän viimeksi ala-asteella silloin, kun Bruce Lee ja taistelulajit olivat kuuminta shittiä ja silloin leffassa oli parasta hienot taistelukohtaukset tietysti. Nyt kiinnosti myös draama puoli. Leffahan on draama elokuva, jossa on tavallista hienommat taistelukohtaukset lisänä. Tappelut ovatkin ehkä hieman eprealistisiä, tiedä häntä, mutta samalla ne mallintavat täysin Bruce Leen elokuvissa nähtyjä klassisiä kikkoja ja juttuja ja siksi mielenkiintoisia. Myös huumoria on sopivasti mukana. Juuri kun rupesin tutkimaan netistä, että saako tätä jostain jossain formaatissa, niin Simo Ramo Rantanen laittoi sen samaan aikaan myyntiin ja oli pakko poistaa se omaan hyllyyn. Hyvä juttu. Elokuvassa seurataan Leen mielenkiintoista matkaa nobodystä leffatähdeksi ja samalla martial arts-ketjun aloittajaa, jollaista amerikassa ei ennen ol

Loistavan The Boys-sarjan jälkeen innostuin katsomaan, että mitenkä Brightburn (2019) käsittelee aihetta "jos Superman olisikin paha".  Innostuin kun huomasin, että James Gunn on mukana hommassa, tosin vain tuottajana. Ohjaajan pestin hoitaa Kornin musiikkivideon ohjaaja David Yarovesky. Elokuva alkaa kohtauksella, jossa avaruusalus tippuu kansasiin. Alus sisältää lapsen ja maatilan pitäjät Tori ja Kyle päättävät pitää lapsen. Se on heille ihmeellinen taivaanlahja, koska he eivät itse lapsia saa. Ja muukin juoni menee samanlailla, kuin kaikissa Superman tarinoissa, kunnes Lapsi 12-vuotiaana saa viestejä vajaan piilotetusta avaruusaluksesta ja muuttuu psykokilleriksi.... Brightburnin olisin toivonut olevan synkkä draama, kauhuelementeillä, jossa pohdiskeltaisiin, sitä miten Superman oikeasti käsittelisi näitä asioita lapsena. Nyt se on vaan perinteinen jumpscare-kauhu, jonka yliluonnollisen uhan voisi vaihtaa vaikka mihinkä kummitukseen ja se ei hirveästi muuttuisi.

Aikana jolloin äärimmäisen realistiset supersankarileffat kuten Dark Knight (2008) olivat se kuumin juttu, yksi elokuva vei realismin äärimmilleen. Se oli Defendor. Siinä eletään karussa reaalimaailmassa, jossa supersankaruus on sitä, että vähälahjainen Woody Harrelson kuvittelee lapsenmielisesti olevansa supersankari Defendor, vaikka kaikki hänen sankaritekonsa tapahtuvat miltei vahingossa, hän uskoo tekevänsä ne supervoimillaan. Elokuvan kansi antaa kuvan hassunhauskasta komediasta, mutta itse elokuva on melko synkkä draama, jossa sympaattista Woodyä säälien kannustaa. Elokuvan loppu on ikimuistoinen. Mukana nähdään prostioitu Kat Dennings ja korruptoitunut poliisi Elias Koteas. Myöhemmin vuonna 2010 tuli hieman samanhenkinen, mutta komediallisempi Kick-ass ja 2011 James gunnin elokuva nimeltä "Super", joka oli todella paljon samanlainen kuin Defendor. Defendor on vähälle huomiolle jäänyt helmi. Se on yksi parhaista Woody Harrelsonin esittämistä rooleista. E

Nicholas Cagen uudehko elokuva "Pig" kertoo kovasta kaverista, jonka possu-kaveri kidnapataan. Hän lähtee pyssyt paukkuen kostoretkella, John Wick-tyyliin. Ainoastaan koira on korvattu possulla ja tyylilaji on hieman taiteellisempi, kuin Wickissä, muuten samaa kauraa. Vai onko... Pig (2021) Nicholas Cage on metsässä asuva hilainen erakko, joka elelee tryffelipossunsa kanssa, keräillen tryffelisieniä ja myyden niitä asiakkaalleen Amirille (Wolff). Eräänä yönä hänen possunsa varastetaan ja hän lähtee kaupunkiin hakemaan possuaan takaisin, apunaan vastahakoinen Amir... Pig onnistuu yllättämään useita kertoja elokuvan aikana. Normaalisti olen kokeneena katsojana oppinut elokuvaa katsoessani  arvailemaan juonia pitkälle etukäteen. Pig on siitä loistava, että se väistää jokaisen ennakkoarvauksen tekemällä asiat aivan toisin. Joka kerta kun luulin tietäväni mitä seuraavaksi käy, leffa veti maton jalkojen alta ja löi tiskiin jotain paljon mielenkiintoisempaa ja tavanomaisesta poikke

Batman Beginsin valtavan suosion jälkeen alkoi satelemaan tutuista hahmoista modernisoituja versioita, joissa haettiin realistisempaa ja aikuisempaa visiota. Myös James Bond koki saman kohtalon Casino Royalen myötä, joten Universal Picturesin piti saada myös oma maanläheinen kassamagneetti ja se löytyi kaivelemalla ikivanhojen seikkailuiden sankari sukkahousuissa, eli itse Robin Hood. Myös Robbari ilmeisesti kaipasi "begins"-tarinaa, joten siihen hommaan puikkoihin pestattiin ohjaaja legenda Ridley Scott (Blade Runner, Alien) . Olihan Ridleyllä jo takanaan toinen eeppinen historiallinen draama Gladiator takanaan, joten sitä olisi hyvä käyttää pohjana myös tässä tarinassa. Vuonna 2010 minua ei niin hirveästi kiinnostanut Robin Hoodit, joten tämä jäi katsomatta ja kestikin jopa 11 vuotta vihdoin katsoa se. Valitsin alustaksi 4k uhd blu-rayn, ettei elokuvakokemus jäisi ainakaan kuvanlaadusta kiinni ja kahdesta vaihtoehdosta otin levyltä Director's cutin, koska ne ovat aina

The Bad Batch (2016) on Ana Lily Anirpourin (A Girl Walks Home Alone at Night) ohjaama draama thrilleri kannibaaleista, jotka asuvat dystooppisessa aavikoituneessa maailmassa. Elokuvassa on kauhuelementtejä ja hyvin eteerinen tunnelma. Elokuvan alussa on pitkä kohtaus jossa ei ole yhtään dialogia. Siinä nuori nainen (Suki Waterhouse) vaeltaa erämaassa, mutta joutuu kannibaalien nappaamaksi ja menettää kätensä ja jalkansa porukan evääksi. Kannibaaleja johtaa alfauros Miami man (Jason Momoa). Suki pääsee lopulta karkuun ja eheytymään Lohtu nimiseen kyläpahaseen, jota johtaa isossa mankassa majaileva kulttijohtaja Keanu Reeves, pornoviiksissään. Yhtenä päivänä Suki törmää kaatopaikalla kannibaaliperheen naiseen ja lapseen. Kostoksi hän teloittaa naisen, mutta lapsen hän ottaa mukaansa Lohtuun. Eräissä LSD-bileissä Suki hävittää lapsen Reevesille. Jason Momoa ei diggaa tilanteesta ja lähtee hakemaan lapsensa takaisin. Apunaan hän käyttää vastahakoista Sukia. Matkalla Momoa törmää myö

90-luvun lopussa löysin Anttilan toptenin mahtavista alelaareista ties mitä aarteita. Yksi näistä oli videokasetti, jonka päällä mainittiin sanat "Way of the samurai". Se riitti nappaamaan kasetin matkaan, vaikka kuvan hahmo ei ihan perinteiseltä samurailta näyttänyt. Kyseessä oli Jim Jarmuschin ohjaama rikosdraama, jonka pääosaa esitti nuorehko Forest Whitaker . Whitakerin hahmon nimi oli mystinen Ghost Dog ja tämä salaperäinen kaveri noudatti samurain elämäntapaa hyvin erilaisessa ympäristössä mihin normaalisti on samurailta totuttu. Tämä elokuva on minulle hyvin nostalginen tapaus ja samalla suosikkini kaikista näkemistäni Jim Jarmuschin teoksista. Ghost Dog: The Way of the Samurai (1999) Ghost Dog on erakko, joka asustelee New Jerseyssä, talon katolla, seuranaan kyyhkyt. Mies elää Hagakuren, eli samuraioppien mukaan täsmällisesti. Hän on myös jäljittelemätön salamurhaaja, joka saa tehtävänsä kirjekyyhkyjen avulla. Päivisin mies käy hengailemassa ranskalaisen ystävänsä l