Mitä saadaan kun yhdistää body horror-ohjaaja Cronenbergin ja DC :n aikuisille suunnatun sarjakuvan... no ei sitä mitä ekana tulisi mieleen, mutta oikein mainion jännitys draaman kylläkin. A History of violence perustuu  John Wagnerin sarjakuvaromaaniin Väkivaltainen tausta. David Cronenberg on vaihtanut tyyliään sitten 80-luvun räväkämpien elokuvien ja muuntaa sarjakuvan tuhanteen kertaan aiemmin kerrotun tarinan vielä kerran yllättäväksi ja erilaiseksi, kuin mitä aiemmin on nähty. Olen ollut aina fani sekä Cronenbergille ja DC:n sarjakuville. Jostain kumman syystä näin elokuvan nyt ensimmäistä kertaa ja uskon, että jos olisin nähnyt sen tuoreeltaan vuonna 2005, olisi se ollut todella vaikuttava kokemus. Mutta miltä se vaikutti tänä päivänä ensimmäistä kertaa nähtynä...  A History of Violence (2005) Tom Stall (Mortensen) elää amerikkalaista ydinperheunelmaa. Hänellä on iso talo maalla, mukava perhe, joka pitää yhtä ja hän pyörittää mukavaa pikku kuppilaa kahvia ja pii...

Katselin äsken Blu-rayltä uudelleen Rob Cohenin ohjaaman tositapahtumiin perustuvan elämäkerran DRAGON - The Bruce Lee story, vuodelta 1993. Muistan katsoneeni tämän viimeksi ala-asteella silloin, kun Bruce Lee ja taistelulajit olivat kuuminta shittiä ja silloin leffassa oli parasta hienot taistelukohtaukset tietysti. Nyt kiinnosti myös draama puoli. Leffahan on draama elokuva, jossa on tavallista hienommat taistelukohtaukset lisänä. Tappelut ovatkin ehkä hieman eprealistisiä, tiedä häntä, mutta samalla ne mallintavat täysin Bruce Leen elokuvissa nähtyjä klassisiä kikkoja ja juttuja ja siksi mielenkiintoisia. Myös huumoria on sopivasti mukana. Juuri kun rupesin tutkimaan netistä, että saako tätä jostain jossain formaatissa, niin Simo Ramo Rantanen laittoi sen samaan aikaan myyntiin ja oli pakko poistaa se omaan hyllyyn. Hyvä juttu. Elokuvassa seurataan Leen mielenkiintoista matkaa nobodystä leffatähdeksi ja samalla martial arts-ketjun aloittajaa, jollaista amerikassa ei ennen ol...

Pikkupoikana Tarzan oli tietysti kova juttu. Isän kanssa katseltiin Weissmullerin mustavalkoisia Tarzan-elokuvia, kirjastosta lainattiin Burroughsin kirjoja ja ostelin divarista 80-luvun Tarzan-sarjakuvia. Myös kasarileluja tuli haalittua. Metsissä leikittiin Tarzan-leikkejä. Ainut mikä puuttui, oli aiheeseen sopiva Tarzan-elokuva, johon perustaa leikkinsä. Sellainen mikä olisi tuore ja minun sukupolvelle suunnattu teos. Sellainen lopulta löytyikin, mutta lapsen silmin se oli kummallisen tylsä ja vakava. Sitä kumminkin katsottiin, vaikka siitä puuttui naivi seikkailu ja viihteellisyys. Kyseessä on Hugh Hudsonin (Chariots of Fire) ohjaama brittiläinen draama Greystoke: The Legend of Tarzan, Lord of the Apes (1984). Pääosaa, eli John Claytonia esittää suosikkinäyttelijäni Christopher Lambert . Elokuva hakee Tarzanin legendaan realistisempaa lähestymistapaa ja itse Tarzanin nimeä ei mainitä kertaakaan. Reilu 30 vuotta siihen meni, ennen kuin palasin tämän nostalgisen elokuvan pariin,...

Loistavan The Boys-sarjan jälkeen innostuin katsomaan, että mitenkä Brightburn (2019) käsittelee aihetta "jos Superman olisikin paha".  Innostuin kun huomasin, että James Gunn on mukana hommassa, tosin vain tuottajana. Ohjaajan pestin hoitaa Kornin musiikkivideon ohjaaja David Yarovesky. Elokuva alkaa kohtauksella, jossa avaruusalus tippuu kansasiin. Alus sisältää lapsen ja maatilan pitäjät Tori ja Kyle päättävät pitää lapsen. Se on heille ihmeellinen taivaanlahja, koska he eivät itse lapsia saa. Ja muukin juoni menee samanlailla, kuin kaikissa Superman tarinoissa, kunnes Lapsi 12-vuotiaana saa viestejä vajaan piilotetusta avaruusaluksesta ja muuttuu psykokilleriksi.... Brightburnin olisin toivonut olevan synkkä draama, kauhuelementeillä, jossa pohdiskeltaisiin, sitä miten Superman oikeasti käsittelisi näitä asioita lapsena. Nyt se on vaan perinteinen jumpscare-kauhu, jonka yliluonnollisen uhan voisi vaihtaa vaikka mihinkä kummitukseen ja se ei hirveästi muuttuisi. ...

Aikana jolloin äärimmäisen realistiset supersankarileffat kuten Dark Knight (2008) olivat se kuumin juttu, yksi elokuva vei realismin äärimmilleen. Se oli Defendor. Siinä eletään karussa reaalimaailmassa, jossa supersankaruus on sitä, että vähälahjainen Woody Harrelson kuvittelee lapsenmielisesti olevansa supersankari Defendor, vaikka kaikki hänen sankaritekonsa tapahtuvat miltei vahingossa, hän uskoo tekevänsä ne supervoimillaan. Elokuvan kansi antaa kuvan hassunhauskasta komediasta, mutta itse elokuva on melko synkkä draama, jossa sympaattista Woodyä säälien kannustaa. Elokuvan loppu on ikimuistoinen. Mukana nähdään prostioitu Kat Dennings ja korruptoitunut poliisi Elias Koteas. Myöhemmin vuonna 2010 tuli hieman samanhenkinen, mutta komediallisempi Kick-ass ja 2011 James gunnin elokuva nimeltä "Super", joka oli todella paljon samanlainen kuin Defendor. Defendor on vähälle huomiolle jäänyt helmi. Se on yksi parhaista Woody Harrelsonin esittämistä rooleista. E...

Nicholas Cagen uudehko elokuva "Pig" kertoo kovasta kaverista, jonka possu-kaveri kidnapataan. Hän lähtee pyssyt paukkuen kostoretkella, John Wick-tyyliin. Ainoastaan koira on korvattu possulla ja tyylilaji on hieman taiteellisempi, kuin Wickissä, muuten samaa kauraa. Vai onko... Pig (2021) Nicholas Cage on metsässä asuva hilainen erakko, joka elelee tryffelipossunsa kanssa, keräillen tryffelisieniä ja myyden niitä asiakkaalleen Amirille (Wolff). Eräänä yönä hänen possunsa varastetaan ja hän lähtee kaupunkiin hakemaan possuaan takaisin, apunaan vastahakoinen Amir... Pig onnistuu yllättämään useita kertoja elokuvan aikana. Normaalisti olen kokeneena katsojana oppinut elokuvaa katsoessani  arvailemaan juonia pitkälle etukäteen. Pig on siitä loistava, että se väistää jokaisen ennakkoarvauksen tekemällä asiat aivan toisin. Joka kerta kun luulin tietäväni mitä seuraavaksi käy, leffa veti maton jalkojen alta ja löi tiskiin jotain paljon mielenkiintoisempaa ja tavanomaisesta poikke...

Batman Beginsin valtavan suosion jälkeen alkoi satelemaan tutuista hahmoista modernisoituja versioita, joissa haettiin realistisempaa ja aikuisempaa visiota. Myös James Bond koki saman kohtalon Casino Royalen myötä, joten Universal Picturesin piti saada myös oma maanläheinen kassamagneetti ja se löytyi kaivelemalla ikivanhojen seikkailuiden sankari sukkahousuissa, eli itse Robin Hood. Myös Robbari ilmeisesti kaipasi "begins"-tarinaa, joten siihen hommaan puikkoihin pestattiin ohjaaja legenda Ridley Scott (Blade Runner, Alien) . Olihan Ridleyllä jo takanaan toinen eeppinen historiallinen draama Gladiator takanaan, joten sitä olisi hyvä käyttää pohjana myös tässä tarinassa. Vuonna 2010 minua ei niin hirveästi kiinnostanut Robin Hoodit, joten tämä jäi katsomatta ja kestikin jopa 11 vuotta vihdoin katsoa se. Valitsin alustaksi 4k uhd blu-rayn, ettei elokuvakokemus jäisi ainakaan kuvanlaadusta kiinni ja kahdesta vaihtoehdosta otin levyltä Director's cutin, koska ne ovat aina ...