Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2022.

Tilaajat

Dark Knight Returns Part 1&2 (2012)

Kuva
Frank Millerin vuoden 1986 Dark Knight Returns -sarjakuvaa pidetään yhtenä tärkeimmistä Batman-sarjakuvista, sekä myös yhtenä ylistetyimmistä sarjakuvista ylipäätään. Vaikka Batman oli 70-luvulla muuttunut lasten sankarina yhä jännittävämmäksi, sitten hassun 60-luvun televisiosarjan, oli Dark Knight Returnsin ansiota, että hahmosta tuli 80-luvulla synkkä, aikuisille suunnattu kostajahahmo. Myös useat Batman elokuvat Tim Burtonin versioista, Christopher Nolanin ja varsinkin Zack Snyderin visioihin, ottivat enemmän ja vähemmän mallia Frank Millerin teoksesta. Nykyään olemme tottuneet synkempään ja vakavempaan Batmaniin, mutta 80-luvulla tuo uusi näkemys oli mieletön harppaus totuttuun.  Vuonna 2012 aiheesta tehtiin sarjakuvaa kunnioittava animaatio elokuva. Elokuva oli pituudeltaan miltei kaksi ja puolituntinen, joten se jaettiin kahdeksi eri elokuvaksi. Mielestäni tämä animaatioelokuva on selvästi yksi parhaista DC:n elokuvista ja parhaista animaatioelokuvista ylipäätään. Oli aika katsa

The Witch (The VVitch - A New-England Folktale, 2015)

Kuva
Ohjaaja Robert Eggers on noussut pikkuhiljaa kaikkien elokuvaharrastajien tietoisuuteen viimeistään nyt kun upea viikinkitarina The Northman pyörii elokuvateattereissa, mutta myös pienempi, mustavalkoisena kuvattu The Lighthouse sai laajalti huomiota, sen ollessa erittäin kiehtova poikkeus elokuvatarjonnassa. Mutta se mistä kaikki sai alkunsa, on vuoden 2015 tunnelmallinen kauhuelokuva The VVitch. Varsinkin kauhuelokuvafanien joukossa tämä elokuva nousi pian kaikkien huulille, sen tuoden raikkaan tuulahduksen väsähtäneeseen genreen ja palauttaen tunnelman pelkkien jumpscaryjen tilalle. Kauniina kesäisenä iltana oli hyvä katsastaa tämä tunnelmapaukku läpi. The Witch (The VVitch - A New-England Folktale, 2015) 1630-luvulla puritaaniperhe saa häädön kylästään uskonnollisten erimielisyyksien takia. He alkavat elää metsän reunalla uusienglantilaista maatilaelämää, kunnes perheen vauva katoaa metsään. Tämän jälkeen perheen elämä sen kun kurjistuu vaihe vaiheelta. Syyksi epäillään jopa p

The King of Comedy - Koomikkojen Kuningas (1982)

Kuva
Martin Scorsesen The King Of Comedy - Koomikkojen kuningas (1982) on noussut viimevuosina enemmän esille siitä syystä, että se on toiminut Joker (2019) elokuvan isoimpana esikuvana ja yhtäläisyydet ovatkin huomattavat. Tätä ennen elokuva on ollut vähemmän tunnettujen Scorsesen elokuvien osastossa, joten kiitos Jokerin suosion, tämäkin elokuva sai ansaitsemansa huomion. Kyseessä on nimittäin erittäin mainio satiiri ja musta komedia. Jopa draamasta ja thrilleristä voidaan puhua kevyesti.  The King of Comedy - Koomikkojen Kuningas (1982) Epämiellyttävä julkkiksien nimikirjoitusten kerääjä ja stand up -koomikoksi pyrkivä Rupert Pupkin (De Niro) Juonii kohtauksen, jossa hän pelastaa ahdistuneen ja eristäytyneen televisioviihdyttäjän Jerry Langfordin (Lewis) ikävästä paikasta. Palkkioksi hän vaatii päästä hänen Talkshow-ohjelmaan esiintymään. Kun tapauksen jälkeen yhteydenotto Langfordin koituu haasteelliseksi, hän päättää pakkomielteisen päättäväisesti saada mieheen yhteyden keinolla millä

Jurassic World Dominion (2022)

Kuva
Jurassic Park vuonna 1993 oli tajunnan räjäyttävä kokemus nuorelle Kaitsulle, niin kuin monelle muullekkin saman ikäiselle. Se myös mullisti elokuvamaailman iäksi. Jatko-osat tuli myös käytyä katsomassa elokuvateatterissa, mutta vuoteen 2000 mennessä, kolmannen osan kohdalla suurin innostus oli jo laskenut. Vuonna 2015 Jurassic Worldin saapuessa, elin sellaisessa elämäntilanteessa, jossa dinot eivät juurikaan kiinnostaneet ja katsoin elokuvan melko hätäisesti, ilman suurempaa panostusta aiheeseen. Myöskään Jurassic Worldin jatko-osaan en päässyt sisälle ja pidin sitä jopa kehnona. Nyt, kun uusimman elokuvan traileri herätti jonkin ihmeellisen pikkupojan sisältäni, päätin katsoa kertaalleen sekä vanhat, että uudet osat ennen elokuvateatteriin menoa. Löysin niistä paljon hyvää ja toisella kierroksella jopa JW 2:nen tuntui erittäin viihdyttävältä hömpältä. Ensimmäinen vuoden 1993 JP pysyi tietysti  mestariteoksena, mutta tajusin minkälaista maailmaa uudet osat edustivat, enkä verrannut n

Poltergeist (1982)

Kuva
Minun syntymävuotenani 1982 julkaistiin monta klassikkoa, kuten Blade Runner, First Blood (Rambo ykkönen), Conan Barbaari, The Thing, E.T ja Poltergeist . Kaikki näistä kuuluvat lapsuuteeni, mutta vain Poltergeist on jäänyt sinne syvälle aikakauteen, kun leffoja vielä vuokrattiin VHS-kasetteina. Syynä on ehkä se, että vanhemmiten kiinnostuin kummituselokuvista yhä vähemmän ja vähemmän. Oli myös pitkä aikakausi jollon en katsonut kauhua juuri ollenkaan. Pikkuhiljaa olen lisännyt kauhuleffoja listalleni ja Stranger Thingsin kaltaiset tapaukset ovat innoittaneet taas katsomaan noita vanhoja kasaritunnelmointeja. Yhtenä päivänä havahduin siihen, että pitäisi katsoa tuo leffa uudestaan, koska muistikuvia ei enää juurikaan ollut. Yllätyin, että elokuva oli itse Steven Spielbergin kirjoittama ja tuottama, sekä Tobe Hooperin ohjaama . Tuo aiheutti sysäyksen, että elokuva oli pakko hankkia blu-raynä heti katsantoon, mutta miltä se näyttikään tänä päivänä... Poltergeist (1982) Elokuva kerto