90-luvun alussa Tim Burton oli synkkien satujensa kanssa ohjaajana aivan kuninkaan asemassa, ainakin meikäläiselle, mutta yksi elokuva sekoitti pahasti pakkaa, eikä siitä edes aina meinaa muistaa, että se on Burtonin tuotos. Kyseessä on 60-luvun Topps-keräilykortti sarjaan pohjautuva, 50-luvun b-elokuville kumartava kauhukomedia, joka omaa satiirinkin aineksiakin. Ihmeellisintä elokuvassa on sen castaus, joka pursuaa 90-luvun kuumimpia näyttelijöitä, toisensa jälkeen. Burtonin elokuvaksi sen tunnistaa absurdista huumorista ja Danny Elfmanin musiikeista. Kyseessä on tietenkin Mars Attacks!, vuodelta 1996. Oli aika ottaa elokuva katseluun pitkästä aikaa. Vaikka olen aina pitänyt tästä, niin jokin tässä myös mättää, mutta mikä? Ack, ack, ack! Mars Attacks! (1996) Amerikan johto huomaa, että maan päälle on laskeutumassa joukko pölykapseleita muistuttavia lentäviä lautasia, ilmeisesti marsista. Selvää ei ole, ovatko he tulossa rauhallisin aikein, mutta amerikkalaiset, Presidenttiä, myöte

 9-10-vuoden iässä tuli lueskeltua erittäin jännittävää Kalma-sarjakuvalehteä, jossa DC-comics julkaisi pelottavampia Vertigo-tarinoitaan. Lehden sivuilla nähtiin mm. Neil Gaimanin luoman Sandmanin, Constantinen ja Swamp Thingin karmaisevia seikkailuita. Sandmanin unenomaisten tarinoiden lukeminen jatkui myös myöhemmällä iällä vuosi kausia. Kiitos siitä paikalliskirjaston laadukkaan aikuistensarjakuvaosaston. Sandmanin tarinat olivat sen verran kiehtovia, että melkein kolmekymmentä vuotta odottelin varovaisesti elokuva-adaptaatiota. Nyt, kuin varkain, Netflix julkaisi yllättätyksekseni sarjakuvaan pohjautuvan sarjan. Olin hieman täpinöissäni, mutta koska odotus oli kasvanut niin pitkäaikaiseksi, en uskaltanut olla liian innoissani, ettei tule valtavaa pettymystä... mutta tuliko se silti? The Sandman (Season 1, 2022) Itse sarjakuvassa ei ollut varsinaista jatkuvaa juonta, vaan se koostui erillisistä episodeista ja unenomaisista kauhutarinoista, joissa unien valtias, Morfeus kyläili. Kos

  MonsteVerse on pikkuhiljaa laajentunut jo neljään mammuttiseen osaansa, mutta ajattelin palata sarjan kakkososaan, joka onkin selkeä suosikkini näistä. Siinä, missä sarjan eka Godzilla-elokuva oli tarpeettoman synkkä ja totinen ja jälkimmäisten olessa jo täysin aivot narikkaan-viihdettä, on tämä osa onnistunut sekoitus nykyajan blockbusterviihdettä, vanhaa seikkailuhenkeä, survival kauhua ja nättiä visuaalisuutta, hyvistä näyttelijöistä puhumattakaan. Ajattelin käydä hieman tarkemmin läpi, miksi elokuva toimii parhaiten näistä minulle. Kong: Skull Island (2017) Vuonna 1973 Monarch-yhtiön William "Bill" Randa (John Goodman) lähtee tutkimaan mystistä Kallo-saarta, mukanaan Jäljittäjä (Tom Hiddleston), Journalisti (Brie Larson), tutkijoita, sekä armeijan tuki. Räjäytellessään saarella seismisiä tutkimuspommeja, joutuvat joukkio tuntemattoman hyökkäyksen kohteeksi... Visuaalisesti elokuva on aikalaisekseen komean näköinen. Yksittäisiä kuvia on mietitty tarkasti ja osittain elok