Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2020.

Tilaajat

The Boondock Saints (1999)

Kuva
Lukuisten suosituksien jälkeen, tämä minulle kuulemma räätälöity elokuva, The Boondock Saints (1999) tuli sitten vihdoinkin katsottua director's cut versiona. Aikaisemmin olin jättänyt leffan huomioimatta, koska sekoitin sen johonkin mexicolaisista jengeistä kertovaan tusinaleffaan, jossa olisi sivuosassa voinut olla vaikka Danny Trejo, mutta ehei, kyseessä olikin Troy Duffin ohjaama elokuva, joka tuo mieleen Tarantinon jalanjäljissä tulleet Guy Ritchie-elokuvat ja Dogman... ja tietenkin Tarantinon omat elokuvat, varsinkin Reservois dogsin ja Pulp Fictionin Vincentin ja Juleksen. Eli nyt ymmärrän, miksi tätä leffaa sanottiin juuri minulle sopivaksi. Jos olisin nähnyt tämän vuonna 1999, olisi se varmasti noussut yhdeksi suosikkileffoistani kautta aikain. Nyt sitä on vähän ajan hammas syönyt ja se näyttää juuri aikansa leffalta kaikkine cooleine kuvakikkoineen, hahmoineen, musiikeineen ja takaumineen. Myös kaikkea raflaavaa on mukana, kuten fuck-sanan hokemista, homoste

Wanted (2008)

Kuva
Ostin blu-raynä Timur Bekmambetovin ohjaaman Wanted (2008) , koska olin nähnyt sen aiemmin toisella silmällä 2008 ja pidin sitä silloin ihan hömppäleffana, mutta jotenkin se kutkutteli mielessä, että olisikohan siinä ollut jotain muutakin, joten oli aika avata olut ja katsoa uudelleen. James McAvoy (x-men) on paniikkihäiriöistä kärsivä luuseri, joka käy paskatyössä haukutavana ja samaan aikaan paras kaveri Chris Pratt (Guardians of the galaxy) panee tyttöystävää kotona. Kaiken lisäksi hän maksaa vielä kortongitkin heille siihen päälle, että aika syvässä suossa ollaan. Tämä oravan pyörä toistuu päivästä toiseen ja Nine Inch nailsin biisi "Every Day Is Exactly the Same" tukee vielä tätä prosessia. Mielialalääkkeitä palaa kuin karkkia. Kunnes Angelina Jolie tulee kaupassa kertomaan, että hänen isänsä oli mestari ammattitappaja ja isän murhaaja pitäisi päästää päiviltä (Thomas Kretschmann, avengers age of ultron). McAvoyn tilille putoaa 3milj. dollaria, joten hän voi

Kull The Conqueror (1997)

Kuva
Kull The Conqueror (1997) Katsoin Kullin viimeksi 1997 ja rupesi nostalgia vaivaamaan. Kyseessä on siis Conan The Conqueror, eli Conan kolmonen, johon Arnold Schwarzenegger ei halunnut lähteä, niin hahmo vaihdettiin Robert E. Howardin toiseksi hamoksi Kulliksi. Kannessa lukee, että Kull on Conanin poika, mutta luulen, että se on vain myyntikikka. Jossain dvd-kannessa luki myös, että Kull on Conanin isä, tai esi-isä. Kullina tässä näyttelee Hercules-tähti Kevin Sorbo. Kullista tulee uusi kuningas erään sattuman kautta. Sitten Kullilta yritetään ottaa kruunu pois keinolla millä hyvänsä. Kullia ja hänen kavereitaan seuraa pitkä ja hankala reissu. Tässä on paljon tahattoman koomisia kohtauksia ja kökköjä tehosteita, jotka ovat juuri niin kökköjä että viihdyttävät. Kevin Sorbo on Kullina aika samanlainen kuin Herculeksena. Saman ajan Relic Hunter-sarjasta tuttu Tia Carrera on myös mukana Akivashana. Komean musiikin on tehnyt Joel Goldsmith,joka onkin yllättävän hyvä ja s

Innerspace - Pieni suuri sekkailu (1987)

Kuva
Katselin äsken loppuun kasariseikkailun Innerspace - pieni suuri sekkailu (1987) ja ihmetyttää, että en ole tätä ennen nähnyt. Leffa oli han hauska, vaikka varmasti iskisi paremmin, jos olisi nähnyt aikanaan. Tässä on sitä paluu-tulevaisuuteen ajan henkeä. Elokuvassa Dennis Quaid kutistetaan mikroskooppiseksi ja lähetetään pienellä aluksella seilaamaan pahaa aavistamattoman Martin Shortin kehon sisään. Quaidia jää kaipaamaan tyttöystävä Meg Ryan. Shortia taas jahtaa pahikset Vernon Wells (jolla on vaihdettava koukkukäsi) ja Kevin McGarthy. Elokuvan on ohjannut Joe Dante (Gremlins 2) ja musiikin säveltänyt Jerry Goldsmith. Muutamia huomioita panin merkille katsoessani leffaa, kuten: Pahiksen Dildo-käsi yllätti tällaisessa kokoperheen seikkailussa, mutta ajat on muuttuneet :). Huomasin, että uuteen Ant-man leffaan oli otettu ideoita tästä, tai muuten vaan oli paljon samanlaisuuksia. Dennis quaid toi mieleen saman ajan Harrison Fordin (ja leppilammen :) ) ja hieman Han solo

MANDY (2018)

Kuva
Ostin Prismasta huokeaan hintaan Panos Cosmatoksen MANDY (2018). Kyseessä on psykedeelinen avantgarde trippailu 70-luvun tyyliin 80-luvun gorefesteillä maustettuna, vähän muuta. Nicholas Cage elää vittumaista elämää metsurina ja leppoisaa eloa rakkaansa Mandyn kanssa kasarin alkuun sijoittuvassa happoilussa. Children of the New Dawn - kulttiliike päättää polttaa hänen rakkaansa Cagen silmien edessä ja siitä alkaa brutaali kostoretki mm. jalkajousta, f-kirvestä ja moottorisahaa käyttäen. Alkupuolen psykedeelinen ja hidastempoinen kuvasto sai mut heti mukaan, että tässä on jotain jännää, mitä ei olla nähty vuosikymmeniin. Kuvan punainen filttteri ja linssiheijastukset toivat painajaisunen omaisen fiiliksen. Mandyn kuoleman jälkeen leffa muuttuu hieman nopeatempoisemmaksi ja hurjemmaksi tuoden mukaan vanhat gore ja splatter vaikutteet. Nicholas Cage pistää parhaimpia sekoiluilmeitään kehiin ja tuska ja trauma, jonka hän kokee heti Mandyn tuhkaantumisen jälkeen on käsin koskete

Titans (Season 02) (2019)

Kuva
Katselin Netflixistä kakkoskauden DC:n Titans -sarjaa (2020). Edellinen kausi antoi muutamia todella hienoja juttuja DC-fanille, mutta oli valitettavan epätasalaatuinen budjettiongelmien takia. Maanläheisimmät jutut toimivat loistavasti, mutta scifi-ja fantasiaelementit ontuivat pienen budjetin takia. Myös synkkyys ja k-16 tavara ei istunut kepeimpiin juttuihin täydellisesti ja välillä kiroilu ja synkistelyt tuntuivat pakotetuilta. Tällä kaudella sarja alkaa löytää tasapainon kaiken tämän kanssa ja tuntuu eheämmältä kuin koskaan, mennen lähemmäs muita DC:n sarjoja, jotka eivät ole pelkästään aikuisille suunnattuja, kuten Arrowverseä. Sarja jatkuu siitä pisteestä, mihin se jäi ykköskaudella, mutta ensimmäisen jakson aikana päästään tilanteesta pois ja kakkosjaksosta alkaa uudet juonikuviot, joissa mm. Deathstroke alias Slade Wilson juonii Titaaneita hajoamaan ja samaan aikaan Cadmus laboratorio kehittää Lex Luthorille erilaisia superaseita, joista päällimmäisenä nähdään keneetti

Yksi lensi yli käenpesän (One Flew Over the Cuckoo's Nest) (1975)

Kuva
Kun olin todella nuori, äitini kertoi minulle suosikkielokuvastaan Yksi lensi yli käenpesän. Hän kertoi juonen niin tarkkaan, että minun ei tarvinnut edes katsoa leffaa, kun näin sielunisilmillä tapahtumat. Ehkä sen takia alitajuisesti en ole halunnut sitä visiota pilata ja katsoa tätä, ennen kuin nyt. Olen sitä kyllä vuosikymmenet harkinnut, mutta nyt päätin vihdoinkin ottaa härkää sarvista ja vo i pojat mikä leffa se olikaan, vaikka tiesinkin loppuratkaisun. Nippelitieto: Yksi lensi yli käenpesän (engl. One Flew Over the Cuckoo's Nest) on vuonna 1975 ensi-iltansa saanut Miloš Formanin ohjaama elokuva, joka perustuu Ken Keseyn kirjoittamaan samannimiseen romaaniin. Elokuva oli toinen, joka voitti kaikki viisi tärkeintä Oscar-palkintoa (paras elokuva, paras miespääosan esittäjä, paras naispääosan esittäjä, paras ohjaus, paras käsikirjoitus) sitten vuonna 1934 ilmestyneen elokuvan Tapahtui eräänä yönä. Seuraava elokuva, joka voitti nämä Oscarit, oli vuonna 1991 ensi-iltansa saan

The Thing (1982)

Kuva
Eilen huomasin ilokseni, että netflixistä löytyi tämä ikiklassikko Carpenterin The Thing , joka on julkaistu samana vuonna kun synnyin. Kaikkihan tämän on nähnyt. Pitihän se heti katsoa, vaikka onhan se monta kertaa katsottu. Nippelitieto: The Thing – ”se” jostakin (engl. The Thing, myös John Carpenter’s The Thing) on John Carpenterin ohjaama yhdysvaltalainen tieteiskauhuelokuva vuodelta 1982. Se on toinen filmatisointi John W. Campbellin novellista Olento (Who Goes There?). Ensimmäinen filmatisointi ’Se’ toisesta maailmasta sai ensi-iltansa vuonna 1951. The Thing – ”se” jostakin julkaistiin DVD:llä vuonna 2003 ja blu-raylla vuonna 2011. Elokuvan esiosa The Thing sai ensi-iltansa vuonna 2011. Tällä kertaa muutamia huomiota. Russel on aika cool parran kanssa. Tehosteet on vieläkin hyviä, vaika leffa on 36 vuotta vanha. Ennio Morrisconen musat on mahtavat, vaikka niitä ei aikanaan arvostettu.Tämä on ollut aikansa tieteiskauhussa varmaan aika realistisen näköinen leffa, ver

SOLDIER (1998)

Kuva
Katselin viimeyönä ysärinlopun suosikkini, jonka olen vhs:ltä katsonut useita kertoja ja mikä on nykyinen guilty pleasure, eli Paul W. S. Andersonin ohjaaman SOLDIER vuodelta 1998. Samaan universumiin Blade Runnerin kanssa kuuluva toiminta scifi alkaa sillä, kun Kurt Russelin esittämä sotilas koulutetaan vauvasta asti muun ryhmän kanssa tehokkaaksi sotilaaksi, jolla ei ole tunteita. Julma koulutuskausi onkin parasta antia leffassa ja harmi, että se menee niin nopeasti ohi. Kouluttajana toimii Gary Busey, joka on tyly, mutta ei niin julma kuin kuin uudempien sotilaisen kouluttaja Jason Isaacs, joka tuo uuden tehokkaamman ryhmän korvaamaan Russelin vanhentuneet mallit. Jason Scott Lee on uuden ryhmän paras sotilas ja ottaakin testissä matsia Russelin kanssa, joka häviää ja kuolee näennäisesti, mutta herää henkiin roskaplaneetalla, johon kuolleet sotilaat dumpataan. Roskaplaneetalla on ihmisryhmä, jota johtaa Gotham-sarjasta tuttu Sean Pertwee. Pertween vaimona häärii Connie Ni