Titansien kolmas kausi lyö kovat kortit pöytään, kun se tuo liveaction maailmaan klassisen Kuolema kulkee suvussa -juonikuvion, eli "Robinin kuoleman, Jokerin toimesta". Tuo kuviohan on tuttu jo 80-luvun sarjakuvista, jolloin lukijat saivat äänestää jääkö Robin henkiin vai päättääkö Jokerin sorkkarauta hänen päivänsä. 2000-luvulla tarinaa jatkettiin niin, että Robin päätyy Lazarus-altaaseen ja herää henkiin antisankarina nimeltä Redhood. Odotin siis todella kovasti näkeväni tämän kaiken liveaction versiona vihdoinkin. Vielä kun huhuiltiin, että pahiksena juonii itse Scarecrow oli mainion kauden materiaalit kasassa, vaan kuinka lopulta kävi... Titans (Season 3) Kausi alkaa siis siitä, että Batman, eli Bruce Wayne on matkoilla Gothamin ulkopuolella, kun Jokeri aiheuttaa pahennusta vanhassa huvipuistossa. Uusi Robin, eli Jason Todd kuulee poliisiradiosta tämän ja lähtee soolona keikalle, vaikka Bruce kieltää pojua. Jokeri onkin järjestänyt pahanlaisen ansan ja pieksee Robinin so

80-luku oli siinä mielessä erikoista aikaa, että ultraväkivaltaisista k18-elokuvista, kuten Robocop, Alien ja Rambo, tuotettiin lapsille leluja ja piirrossarjoja. Sehän johti tietysti siihen, että me muksut haluttiin nähdä meidän lelujen sankarit tositoimessa elokuvan muodossa. Yksi näistä elokuvista oli 8-vuotiaalle räikeästi epäkorrektein ja väkivaltaisin yli muiden. Se oli roskaelokuvien kuningas Toxic Avenger . Ja voi pojat me katsottiin sitä penskana ja ihmeteltiin, miten kuvottava, pelottava ja omituinen se olikaan, mutta samalla me rakastettiin joka minuuttia. Ykkösosaa jopa enemmän me katsoimme Toxic Avenger Part 2, koska se oli humoristisempi, lapsellisempi ja sarjakuvamaisempi, kuin ykkösosa. Vaikkakin kakkonen oli kepeämpi ja hassumpi, ei se silti unohtanut gorea ja muuta mikä ei sovellu alle 18-vuotiaille, joten aika epäsopiva tämäkin osa oli meille pikkunatiaisille, mutta kyllä me vaan tsiikattiin sitä silmä kovana ja opeteltiin kohtauksia ulkoa. Nyt yli 30 vuotta myöhemmi

80-luku oli siinä mielessä erikoista aikaa, että ultraväkivaltaisista k18-elokuvista, kuten Robocop, Alien ja Rambo , tuotettiin lapsille leluja ja piirrossarjoja. Sehän johti tietysti siihen, että me muksut haluttiin nähdä meidän lelujen sanakarit tositoimessa elokuvan muodossa. Yksi näistä elokuvista oli 8-vuotiaalle räikeästi epäkorrektein ja väkivaltaisin yli muiden. Se oli roskaelokuvien kuningas Toxic Avenger. Ja voi pojat me katsottiin sitä penskana ja ihmeteltiin, miten kuvottava, pelottava ja omituinen se olikaan, mutta samalla me rakastettiin joka minuuttia. Onneksi sen ikäisenä ei vielä tajunnut elokuvan kaikkia mädimpiä kohtauksia. Nyt aikuisena, kun katselin sitä jälleen kerran uudelleen, en voi kun ihmetellä kuinka epäkorrekti ja roskainen "supersankarileffa" olikaan kyseessä ja silti se sai alleen piirrossarjan, sarjakuvia, videopelejä ja tietysti leluja! Elokuvan on ohjannut legendaarinen Troma-mies Lloyd Kaufman ja Michael Herz. Toxic Avenger (1984) Kuvitte

90-luvun lopulla ufo-buumin vanavedessä elokuvien valtavirtaan nousi Saatana-teema. Saatanaa oli toki nähty rutkasti kauhuelokuvien parissa, mutta nyt lucifeerusta sekoitettiin muihinkin genreihin ja jopa blockbusterleffoihin. Elokuvissa kuten End of Days, Event Horizon, Stigmata, The Ninth Gate ja Fallen saatana oli vahvasti läsnä. Näistä kaikista leffoista yksi nousi omaksi suosikikseni. Kun muissa leffoissa saatana ilmestyi maalla, merellä, ilmassa ja jopa avaruudessa, niin tässä leffassa vanha vihtahousu palveli oikeussalissa. Elokuva olikin mainio yhdistelmä oikeussalidraamaa ja kauhuelokuvaa. Ja olihan siinä eturivin näyttelijätkin puikoissa. Kyseessä on Taylor Hackford ohjaama Paholaisen asianajaja vuodelta 1997. The Devil's Advocate - Paholaisen asianajaja (1997) Kevin Lomax (Reeves) on Floridalainen asianajaja, joka ei ole koskaan hävinnyt yhtään keissiä, vaikka puolustettavana olisi ollut ihmissaastoja pedofiileistä perhesurmaajiin. New Yorkilainen lakifirma huomaa Lom

 Tämän viikon Alterstream median mahtavassa Pakettirallissa Kaitsun leffablogin Kaitsu sai terveiset (kohdassa 6:13), ja niistä kiitollisena ajattelin jakaa tämän videon myös täällä. Olen tunnetusti kova 4koo leffojen kannattaja, joten mieltä lämmitti että meikäläinen sai tunnustusta tuolla tavalla ison yleisön edessä. Terveiset myös Henkalle, joka tekee huikeaa työtä vääntäessään laadukkaita videoitaan tiuhaan tahtiin. Käykää katsomassa huikea pakettiralli, joka eskaloituu eeppiseen Masters of the universe -figuuri mittelöön! 

Arkistojen kätköistä 20.5.2019: Sain Rantasen Simolta, eli "parrasta asiaa" Ramolta joululahjaksi tyylikkään steelbookin tuntemattomasta WOLFCOP (2014) leffasta, josta olin kuullut vain huhuja. Nyt oli vihdoin sen aika pyörähtää soittimessa... tsihhh, gluk gluk, röyh. Kyse on kanadalaisen Lowell Deanin ohjaamasta kauhukomediasta vuodelta 2014. Elokuva kumartaa halpisroskaleffoille, kuin myös 80-luvun toiminta ja kauhuleffoille ja jos tämän olisi nähnyt 90-luvulla, niin johan se olisikin pyörinyt soittimessa tiuhaan tahtiin. Elokuvassa on myös paljon retroilua ja hienoja praktikaaliefektejä. Musiikit vaihtelee juustoisesta kasariherkistelystä, synamusaan ja ysärin alun räppäilyyn. Kanadalainen näyttelijä Leo Fafard on pikkukylän seriffi Lou Garou , joka on hyvin, hyvin alkoholisoitunut renttu, joka katsoo rikoksia sormien lävitse, kunnes yhtenä yönä hän oudon rituaalin jälkeen muuttuu ihmissudeksi, eli susikytäksi! Hän tuunaa partioautosta wolfmobilen ja lähtee pistämään ri