Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2019.

Tilaajat

Scanners (1981)

Kuva
David Gronenberg on ollut yksi minun suosikkiohjaajista nuoresta kollista lähtien, vaikka en ole sitä aktiivisesti fanittanut, tai kerännyt sen elokuvia hyllyyn. The Fly ja Naked lunch ovat vielä tänäkin päivänä vaikuttavia teoksia ja Cronenberg on bodyhorrorin kruunaamaton kuningas. Yksi leffa on jäänyt aina vähemmälle huomiolle ja olen nähnyt sen vain kerran ylä-asteella. Se on Cronenbergin ensimmäinen kunnon hittielokuva ja se kuuluisa "päänräjäytys-leffa", josta kaikki sen parhaiten muistavat.  Kyseessä on vuoden 1981 scifi-toiminta-kauhu-jännäri SCANNERS. Suomeksi hassusti nimetty "Tappava ajatus", joka tulee varmaan alkuperäisen julisteen sloganista "Their Thoughts can kill". Ajattelin sen näin Halloweenin kunniaksi katsoa pois, kun sen hetki sitten hankin hyllyyni. SCANNERS (1981) Elokuvassa eletään maailmassa, jossa ihmisten keskuudessa elää mahtavat telepaattiset voimat omaavia mutantteja, "Scannereita". Heitä on 237 ja suurin

The Boys (2019)

Kuva
Nyt löyty pitkästä aikaa sellainen sarja jota katsoo innolla ja odottaa näkevänsä seuraavan jakson pian. Yhtään tyhjäkäyntiä ei ole kahdeksaan jaksoon eksynyt. Kyseessä on Amazon primen lippulaiva-sarja The Boys (2019). Sarjassa eletään vaihtoehtotodellisuudessa, jossa Supersankarit elävät keskuudessamme ja ovat supertähtiä, kuten urheilijat, mutta huomattavasti isommalla volyymillä. Alkuasetelma tuo mieleen The Watchmenin, mutta näillä sankareilla on supervoimia. Superit tosin käyttäytyvät hyvin epäsankarimaisesti ja paljastuvat todellisuudessa äärimmäisiksi kusipäiksi. Näin ehkä kävisi oikeastikin, jos tuollaisia jumalvoimia annettaisiin normi-ihmiselle. Pysäyttämätön supersankari voisi tehdä ihan mitä huvittaa, koska kukaan ei voisi asialle mitään. Kryptoniittia ei ole. Ja niin nämä Superit tekevätkin. Esim. A-train niminen "flash-tyyppinen" supernopea tyyppi juoksee huvikseen yhden kihloihin menossa olevan tytön läpi, ja tyttö räjähtää mössöksi. Tämän jälkeen hän n

Training Day (2001)

Kuva
Katselin pitkästä aikaa yhden 2000-luvun suosikeistani, eli Training Day (2001). Tämä David Ayerin (Suicide Squad) käsikirjoittama ja Antoine Fuquan (The Equalizer 1&2) ohjaama draamaa sisältävä rikosthrilleri on vanhentunut arvokkaasti. Ethan Hawke pyrkii huumeryhmään etsiväksi ja saa opettajakseen Denzel Washingtonin, joka näyttää mitä tämä duuni oikeasti on. Hawke haluaisi saada huumeet pois kaduilta, mutta heti ekan tunnin aikana päätyy itse vetämään angel dustia, Denzelin painostuksesta, että sellanen eka päivä. Homma menee pikkuhiljaa enempi ja enempi syvään päähän.. Leffassa nähdään sellaisia katu-uskottavia nimiä, kuin karismaattinen Scott Glenn (Daredevil-sarja), Dr. Dre, Snoop Dogg, Terry Crews ja naiskauneutta edustaa Eva Mendes. Denzel vetää niin kovan roolin kierona kyttänä, että tämän takia vihasin koko näyttelijää nuorempana, kunnes tajusin kaverin taidot. Denzel sai oscarin roolistaan parhaana miespääosana. Ethan Hawke vetää perusvarman suorituksen hieman pih

Halloween special: Rob Zombie's Halloween Part 1 & 2

Kuva
Katselin uudelleen paljon haukutun Rob Zombien ohjaaman Halloween remaken vuodelta 2007. Niin paljon kun Rob Zombieta diggailenkin musiikin, kirjojen ja leffojen tekijänä, niin tässä on menty hitusen metsään. Ainakin jos vertaa alkuperäiseen klassikkoon. Ongelmana on se, että Michael Myers on lähdetty liikaa inhimillistämään ja selvitämään realismin keinoin, että mikäs mies se onkaan. Alkupuoliskolla nähtävä laspuus ja kehitystarina on kyllä ihan mielenkiintoinen ja katsottavaa tavaraa, mutta jos kyse ei olisi legendaarisesta Myersistä, niin sulattaisin leffan paljon paremmin. Minun mielestä Myers ei ole koulukiusattu, päähänpotkittu kieroon kasvanut psykopaatti-nuori, josta kasvaa kaksimetrinen vapaapainija-hevaria muistuttava slipknotin kitaristi. Michaelin kammottavuus pilee juuri mystisyydessä. Vulgaaria kielenkäyttöä ja white trash kulttuuria on mielestäni ylitsevuotavasti ja tarpeettoman paljon. uskotaan jo että tästä on haluttu raflaavampi kuin alkuperäisestä. Loppu pu

Batman (1989)

Kuva
Katselin tänään 30-vuotta täyttävän Tim Burtonin klassikon Batman, vuodelta 1989. Olen nähnyt tämän lapsena kymmeniä kertoja ja minulla on sarjakuva-adaptaatio leffasta, sekä kirja versio, joita lueskelen parin vuoden välein. Tämä on yksi tärkeimmistä elokuvista minun elämässäni ja se leffa joka teki minusta Batman fanin loppuelämäksi. Näin tämän ekan kerran ilmestymisvuonna, kun olin seitsämän ja se oli huikea kokemus, koska batman oli tuotu camp-maailmasta vakavaksi aikuisten seikkailuksia ja tuo aikuistaminen kiehtoi kovasti, että aikuisetkin voivat nauttia tällaisista lapsellisita sankareista. Vuonna 1989 se ei nimittäin ollut itsestään selvyys ja ainoastaan James Bond oli sallittua aikuisten miesten keskuudessa, jos ei halunnut vaikuttaa lapselliseltä hörhöltä. Myös Princen soundtrack pyöri kasettisoittimessa silloin, vaikka siinä ei ollut Danny Elfmanin legendaarista themeä, joka on vieläkin yksi kaikkien aikojen parhaista themeistä. Princen soundtrackiä kuuntelin viimek

Skyscraper (2018)

Kuva
Dwayne Johnson näyttää Skyscraperin kannessa juuri siltä, miltä kaikki lapsuuteni toimintasankarit piirrustuksissani, eli likainen mies rikkinäisissä vaatteissa roikkumassa jumalattoman korkealla yhdellä kädellä pilvenpiirtäjän ikkunan reunalla, alla varma kuolema ja liekkejä. Tämän takia kiinnostuin elokuvasta, vaikka muuten olisin skipannut tämän kaltaisen tekeleen tusina-actionina. Jotakin alkukantaista ja 8-vuotiaaseen Kaitsuun vetoavaa tässä kannessa oli ja päätin hommata Blu-rayn. Kyseessä on komedia ohjaaja Rawson Marshall Thurberin (Dodgeball, Millerit) ohjaama, ensimmäinen vakavampi toimintajännäri, vuodelta 2018. Heti alussa on selvää, että leffan päävaikuttajat ovat Die Hardissa ja Towering infernossa, tosin vain pintapuolisesti. Entinen merijalkaväen mies, Dwayne Johnson on epäonnistuneen FBI-keikan jälkeen eri hommiin siirtynyt perheen isä. Hän on menettänyt räjäyksessä toisen jalkansa ja siksi käyttää proteesia. Hän on saanut tärkeän viran uudesta Hong Kongissa s

Supergirl (1984)

Kuva
Nyt löytyi sellainen kalkkuna, ettei ole vähään aikaan nähty.  Jopa Superman iv: quest for peace jää kakkoseksi. Kyseessä on Cristopher Reeven Superman elokuvauniversumiin kuuluva spin off-leffa SUPERGIRL , vuodelta 1984. Elokuvan on ohjannut Jeannot Szwarc (Jaws2) ja kirjoittanut David Odell (Masters of the universe). Kara Zor-El (Helen Slater) elää Argo Cityssä Kryptonissa, joka ei ole ilmeisesti vielä räjähtänyt. Kumminkin Superman on jo tunnettu maanpäällä ja Karan serkku. Mies nimeltä Zaltar (Peter O'Toole) menettää pallon nimeltä Omegahedron ikkunasta pihalle. Ikkuna on tehty elmukelmusta, mutta sen takana on kumminkin avaruus. Hmm. Kara lähtee avaruuspallolla Omegahedronin perään ja molemmat saapuvat maapallolle hetkessä. Omegahedronin löytää piknikillä oleva nainen Selena, jota esittää Faye Dunaway. Jostain syystä Selena osaa heti käyttää omegahärpätintä ja rupeaa siksi noidaksi, joka osaa taikoa ties mitä. Kara tippuu pallolla järveen ja kun hän lentää järvestä, on

The Bad Batch (2016)

Kuva
The Bad Batch (2016) on Ana Lily Anirpourin (A Girl Walks Home Alone at Night) ohjaama draama thrilleri kannibaaleista, jotka asuvat dystooppisessa aavikoituneessa maailmassa. Elokuvassa on kauhuelementtejä ja hyvin eteerinen tunnelma. Elokuvan alussa on pitkä kohtaus jossa ei ole yhtään dialogia. Siinä nuori nainen (Suki Waterhouse) vaeltaa erämaassa, mutta joutuu kannibaalien nappaamaksi ja menettää kätensä ja jalkansa porukan evääksi. Kannibaaleja johtaa alfauros Miami man (Jason Momoa). Suki pääsee lopulta karkuun ja eheytymään Lohtu nimiseen kyläpahaseen, jota johtaa isossa mankassa majaileva kulttijohtaja Keanu Reeves, pornoviiksissään. Yhtenä päivänä Suki törmää kaatopaikalla kannibaaliperheen naiseen ja lapseen. Kostoksi hän teloittaa naisen, mutta lapsen hän ottaa mukaansa Lohtuun. Eräissä LSD-bileissä Suki hävittää lapsen Reevesille. Jason Momoa ei diggaa tilanteesta ja lähtee hakemaan lapsensa takaisin. Apunaan hän käyttää vastahakoista Sukia. Matkalla Momoa törmää myö

Brawl in the cell block 99 (2017)

Kuva
Brawl in the cell block 99 (2017) Vince Vaughn on suoraan sanottuna ollut aina minun inhokkinäyttelijä. Se on se epähauska, ilmeetön sivuhenkilö kaikissa Owen Wilsonin ja Ben Stillerin komedialeffoissa. Kun näin vuonna 2017 ekan kerran trailerin elokuvasta Brawl in the cell block 99, olin ällikällä lyöty. Vince näytteli kaljua, tatuoitua, badassia jättiläistä vakavassa vankiladraamassa. Tämähän oli nähtävä, miten mies muuntautuu tuollaiseen rooliin suorastaan frankenstainmaiseksi jättiläiseksi, hirviöksi, jota ei pysäytä mikään. No pari vuotta siinä sitten vierähti, ennen kuin pääsin elokuvan pariin, mutta onneksi vihdoinkin näin sen. Elokuva alkaa draamalla, kun hinaustyöläisenä toiminut Vince Vaughn saa potkut ja kotiin tullessaan paljastuu, että vaimokin (Jennifer "Dexterin sisko" Carpenter) pettää miestä. Vince laittaa autonsa paljain käsin pakettiin ja kiloin paloiksi ja päättää ottaa elämänsä hallintaan. Vaimolle käy, että mies diilaa hieman kamaa, että saadaan

Death Race - maratoni osat 3&4.

Kuva
Pääsin Death Race-maratonissa kolmanteen osaan nimeltä Death Race 3 : Inferno. Elokuva on vuodelta 2013 ja sen on ohjannut kakkosestakin tuttu Roel Reiné. Elokuva jatkuu suoraan siitä mihin kakkonen jäi. Ving Rhames on ottanut johdon Vankilasaarella ja Luke Gossista on tullut pahoin palanut hirviö Frankenstain, joka johtaa kisoissa suosituimpana hahmona ja oheismateriaali myy ulkomaailmassa kuin häkä. Frankenstainin tallissa häärii samat Danny Trejo mekaanikkona ja Frederick Koehler kolmatta kertaa apuri Listinä. Luke Gossin iho tulehtuu palovammoista, joten se päätetään uusia, jollain mystisellä tulevaisuuden tekniikalla ja mies muuttuu aivan samannäköiseksi kuin aiemmin, kulma karvoja, parransänkeä ja heikkoa hiuskasvua myöten. Tämä käänne tuntuu hieman epäuskottavalta, mutta tässä vaiheessa leffakin alkaa muuttua laadukkaan alun jälkeen todella halvan oloiseksi, kun Dougray Scott (Mission impossible 2) ottaa vallan death racesta ja Ving Rhames jää alun jälkeen pois kuvioista.

Batman/Superman World's finest (1997)

Kuva
Katselin sunnuntai aamuun animaation Batman/Superman World's finest, vuodelta 1997. Elokuva sijoittuu mask of phantasmin ja mr.freeze sub zero-leffojen väliin. Suomessa se julkaistiin vhs:nä nimellä batman ja superman: ässäpari ja jokeri. Se perustuu Superman: animated seriesin jaksoihin, joka tuli suositun Batman animated seriesin jälkeen ja myötäili samaa piirrostyyliä, eli 30-luvun art decoa. Leffassa jokeri ja harley quin löytävät jade-patsaan, joka onkin kryptiniittiä. He päättävät mennä rahapulassa metropolikseen ja tehdä diilin Lex Luthorin kanssa. Miljoona dollaria supermiehen päästä. Batman seuraa myös metropolikseen, jossa hän mm. Rupeaa deittailemaan Lois Lanen kanssa. Elokuva on klassista batman ja superman toimintaa, joka on tuttua animaatiosarjasta. Mark Hamill jokerina on parasta antia ja vitsit pistävät naurattamaankin pariin otteeseen. Kevin Conroy hoitaa Batmanin äänen ja Clancy Brown Lex Luthorin. Erittäin viihdyttävä animaatioelokuva nostalgian nälkäisill

Leviathan (1989)

Kuva
Mitä saadaan kun laitetaan samaan porukkaan Robocopin Peter Weller, Rambon Richard Crenna, Daniel Stern Yksin kotona-leffoista, Ghostbustersin Ernie Hudson, Héctor Elizondo Chicago hopesta ja He-man leffa Evil-lyn, eli Meg Foster, laitetaan ne meren alaiseen tukikohtaan kuin Abysissä, joka muistuttaa Alien ykkösen alusta ja päästetään sinne riehumaan meriversio The Thingin geneettisestä symbiootista... No siitähän seuraa sellainen nostalgia trippi legendaaristen näyttelijöiden seurassa, jota kasari-diggarit rakastaa, mutta eivät ole välttämättä edes nähneet. Kyseessä on Rambo kakkosen ja Cobran ohjaajan George P. Cosmatosin elokuva Leviathan vuodelta 1989. Screenplayn on kirjoittanut David Webb Peoples (Blade Runner) ja Jeb Stuart (Die Hard). Erikoisefekteistä vastaanelinkertainen oscar-voittaja  Stan Winston. Musiikista vastaa legendaarinen Jerry Goldsmith. Itse katsoin tämän toistamiseen vuoden sisään ja aiemmin olen nähnyt penskana. On tässä tunnelmassa vaan jotain sella

The Wicker Man (1973)

Kuva
Kiinnostuin tuossa männäviikolla tutkimaan erilaisia kultteja ja ensimmäinen elokuva aiheesta, joka tuli mieleen, oli tietenkin "kultti"klassikko "The Wicker Man", vuodelta 1973. En ollut nähnyt tätä muistaakseni kokonaan aikaisemmin, vaikka tiesin loppuratkaisun. Syy tähän katsomisen venymiseen oli se surullisen kuuluisa Nicholas Cagen näyttelemän uusintaversio, joka ei vakuuttanut vuonna 2006. No ilokseni huomasin, että alkuperäinenhän oli loistava elokuva kokonaisuudessaan. Brittielokuvan on ohjannut Robin Hardy  Ja sen pääosissa seikkailee suoraselkäisenä poliisina Edward Woodward. Poliisi lähtee tutkimaan salaperäiselle suljetulle saarelle Summerislelle kadonneen tytön tapausta ja saa vastaansa merkillistä kylän väkeä ja saaren "johtajan" Lordi Summerislen, jota esittää loistavasti Christopher "Dracula" Lee. Britt Ekland taas teki meikäpoikaan vaikutuksen viettelevänä Willow seireeninä. Juoni etenee jouhevasti ja se tempaisee mukaansa ha

Rutger Hauer - Double feature: Hitcher ja Wanted: Dead or alive

Kuva
Katselin Rutger Hauerin pois menon kunniaksi hänen, ehkä toiseksi parhaimman, tai top kolmeen menevän elokuvan The Hitcher - Liftari (1986). Ohjaajana toimi Robert Harmon (Dammen Ei Pakopaikkaa). Elokuvassa nuori kloppi ottaa pitkällä reissulla kyytiin liftarin, joka osoittautuu itse saatanaksi (ainakin melkein), siitä alkaa piinaava roadtrip Chigacosta San Diegoon. Ai että tässä leffassa oli mahtava tunnelma heti alusta asti. Näin niitä piinaavia jännäreita ja kauhuja tehdään.  Kokoajan on inhottava fiilis, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Tunnelma on suorastaan painajaismainen ja välillä hieman unenomainen jopa. Väkivalta ja hirmuteot ovat pitkälti psykologista, koska juuri mitään ei näytetä, mutta päänsisällä tapahtuu rankkoja asioita. Veritekoja säästellään ja väläytellään juuri oikealla tavalla. Rutger Hauer tekee mielettömän kovan roolisuorituksen John Ryderina, todella ahdistavana psykopaattina, joka on kuin luonnonvoima tai jopa yliluonnollinen hahmo, kumminkaan olematta s

Apinoiden planeetta - maratoni

Kuva
Täytyy myöntää, että vaikka penskana tuli katsottua telkasta Apinoiden planeetta elokuvia, niin en ollut kovinkaan kova fani, niille ja jotkut olivat minusta liian outoja, varsinkin se missä oli niitä mutantti-ihmisiä. Burtonin leffakin tuli katsottua uutena, mutta se ei herättänyt tunteita mihinkään suuntaan ja loppu oli vesitetty, koska vapaudenpatsasta ei nähtykkään. Mutta kun näin ekaa kertaa Rupert Wyattin ohjaaman Rise of the planet of the apes (2011), niin tuntui, että nyt löytyi oikea reitti Kaitsun sydämeen kuvata apinoiden planeettaa. Jostain kumman syystä, en koskaan muka ehtinyt katsoa jatko-osia ja nyt päätin vihdoinkin korjata virheen ja ostaa kaikki blu-raynä hyllyyn, jotta tulisi katsottu trilogia loppuun. Näyttelijöistä Andy Serkis tekee huikean työn tuoden cgi-apinan eloon ja uskottavaksi ja sympaattiseksi hahmoksi. James Franco on kanssa hyvä hyväsydämisenä tutkijana. John Lithgow (kolmas kivi auringosta) onnistuu loistavasti tulkitsemaan allzheimerin taudin