Punisher hahmolle ei ole mielestäni vielä tehty sellaista oikein nappielokuvaa, joka tulkitsisi hahmoa täydellisesti. Netflixin sarja tosin on loistava, realistinen näkemys aiheesta, mutta sitäkin pidän vain yhtenä tulkinta, enempi kuin magnum opuksena. Jokainen Punisher-elokuva ja näyttelijä löytää kyllä paikan sydämmessäni, mutta vain yksi näyttelijä on noussut lempparikseni ulkoisen habituksen takia. Se on tietenkin könsikäs nimeltä Ray Stevenson . Hän on mielestäni täydellinen Tuomari, koska näyttää aivan siltä, kuin olisi repäisty suoraan sarjakuvan kannesta. Tämä on yksi syy miksi olen katsonut Punisher Warzonea enemmän, kuin muita Punisher-leffoja yhteensä (sarjaa en laske tähän). Toinen syy on se, että leffa on kaikessa juustoisuudessaan aivan älyttömän viihdyttävä paketti, ollessaan samalla äärimäisen brutaali, mutta sarjakuvamaisen kieliposkella tehty. Ekaa kertaa päätin tutkiskella tätä leffaa vähän syvemmältä. Punisher: War Zone (2008) Kun mafiaperhe pitää kemuja onnistune

Kävin äsken katsomassa teatterissa Marvelin uusimman tuotoksen, eli Anna Bodenin ja Ryan Fleckin ohjaaman Captain Marvelin (2019). Pakkohan se oli katsoa ennen End gamea, vaikka leffa ei itsessään niin kiinnostanut, enkä edes katsonut yhtään traileria kokonaan. Ajattelin, että se on taattua laatua ja yllättää jollain tavalla. Siinä mielessä se oli pettymys, mutta viihdyin kumminkin koko keston ajan ja mukana oli yksityiskohtia, joita bongailla. Leffa alkaa avaruusplaneetalta ja koko homma tuo mieleen, jonkin skifisarjan enempi, kuin supersankarileffan. Star trek tyyliin avaruusolennot ovat sitä, että naama on maalattu siniseksi, tai vihreäksi ja veri on sinistä, muuten ollaan, kuin ihmisiä. Tällainen ei totuuden nimissä ole koskaan kiehtonut minua. Enempi tykkään, että alienit ovat todella erilaisen näköisiä ihmisiin verrattuna, mutta jatketaan. Muutamien sattumusten jälkeen Vers (ihana Brie Larson) joutuu maaplaneetalle eli c-53 tai joku sellanen ja saa kumppanikseen nuorennetu

Kuten työkaverini sanoi, kertoessani uudesta Marvel-sarjasta, että "eikös se ole se light-batman". Voi kuinka väärässä hän olikaan ja kuinka huonosti sarja oli markkinoitu, kun trailerit saivat tuollaisia mielikuvia ihmisissä aikaan, nimittäin sarja oli ihan kaikkea muuta kuin kevyttä Batman-kopiointia koko perheelle. Moon Knight (Season 1, 2022) Steven Grant on National Galleryn museokaupan myyjä, jonka elämä on aikamoista, yksinäistä puurtamista, kunnes hän alkaa heräillä yhtäkkiä ihmeellisistä paikoista, keskeltä vaarallista toimintaa. Sen lisäksi hän alkaa nähdä heijastuksensa peilin kautta ottavan yhteyttä häneen, puhumattakaan omituisesta näystä, joka muistuttaa kääreliinoihin käärittyä ihmistä, jolla on linnun pääkallo pään tilalla... Sarjan vahvuus on siinä, että se alkaa täysin eritavalla, kuin muut Marvel-tuotokset ja tempaisee heti mukaansa heittämällä kysymyksiä ilmaan ja avaamalla niitä pikkuhiljaa pitkin sarjan jaksoja. Alussa katsoja on yhtä ihmeissään, kuin sa

Tällä kertaa meillä onkin erikoistapaus, sillä Kaitsun Leffablogissa on vieraana arvostelemassa Alterstream median youtube-kanavalta tuttu Jusa Kyntäjä ! Huippupositiivinen Jusa on kunnostautunut ammattitason elokuva- ja sarjakuvakeräilijänä. Elokuvia Jusan arkistoista löytyy useita tuhansia, eikä vain mitä tahansa julkaisuja, vaan niitä parhaimpia, halutuimpia ja harvinaisimpia yksilöitä. Voikin sanoa, että Jusa on Tampereen alueen, ellei koko Suomen, kovimpia elokuvaharrastajia ja keräilijöitä. Keräilyn lisäksi Jusa myös katselee huikeita määriä leffoja. Elokuvia Jusa kuluttaa n. 300-500:n vuodessa. Noissa lukemissa meikäläinenkin on ihan harrastelija, parin sadan vuosikulutuksen kanssa. Siihen vielä lukuisat tv-sarjat päälle. Vaikka Jusa katselee elokuvia laidasta laitaa, hän kertoo suosikkigenrekseen sci-fin ja sci-fi-kauhun. Myös H.P. Lovecraftin monsterit ovat lähellä sydäntä, sekä ihmissusi-elokuvat. Kauimmaksi omasta mukavuusalueesta menevät kuulemma komediat, parodiat ja var