Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2020.

Tilaajat

X-Men: Days of Future Past - The Rogue Cut (2014)

Kuva
Vuoden 2014 X-men elokuva Days of Future Past on helposti top 3 x-men elokuva ja paras osa "prequel trilogiasta". Se yhdisti nerokkaasti "vanhat" ja "uudet" x-men näyttelijät samaan elokuvaan ja toi samalla jotain molempien leffa-sarjojen näyttelijöiden faneille. Se myös yhdisti nämä kaksi sarjaa samaksi leffauniversumiksi. Elokuvasta julkaistiin teatteriversio ja mystisempi Rogue Cut, jota vuosia katselin leffakaupoissa, mutta en arvannut ostaa, kunnes viime vuonna innostuin sen hyllyyni ottamaan aikomuksena se heti katsoa ja eihän siinä edes montaa kuukautta mennyt, kun sen tänä vuonna soittimeeni vihdoin laitoin. X-Men: Days of Future Past - The Rogue Cut (2014) Juoni on sama kuin teatteriversiossa, että Sentinel-robotit ovat tappaneet suurimman osan mutanteista maanpäältä ja Wolverinen on lähdettävä aikamatkalle 70-luvulle pysäyttämään Mystikko surmaamasta Bolivar Trask, josta koko Sentinel projekti saisi alkunsa. Wolverinen aikamatkalle lähe

Pika-arvio: Triple Frontier (2019)

Kuva
Katselin juuri netflixiin tulleen thrillerin Triple Frontier (2019). Sen on ohjannut J.C. Chandor, joka on tuttu ainoastaan A Most Violent Year-leffasta. Leffa on täynnä tämän hetken nimekkäimpiä näyttelijöitä esim. Oscar Isaacs (x-men, star wars), Ben Affleck, Charlie Hunnam (sons of anarchy), Garrett Hedlund (tron:legacy) ja Pedro Pascal (got, narcos). Hunnam, Benaflex ja Pascal on vielä mun l emppareita. Armeijan ex-special force yhdistää taas voimansa viimeiselle heist-keikalle, kaapata columbialaisen druglordin rahat ja niitähän piisaa, mutta sanonnan mukaan ahnaalla on paskainen loppu, joten ongelmitta tämä ei onnistu. Leffan vahvuus on siinä, että tapahtumia on vaikea ennustaa ja mitä tahansa voi käydä. Itse en osannut arvata miten tässä käy ja siksi se oli mielenkiintoista seurata. Myöskään leffan sankaria on vaikea hahmottaa heti. Toinen vahvuus on hienot maisemat andien vuoristoissa ja niitä on ilo seurata. Kuva on viimeisintä huutoa ja erittäin skarppi. Netfli

Pika-arvio: Birdman (or The Unexpected Virtue of Ignorance, 2014)

Kuva
Katselin vihdoinkin kokonaan loistavan elokuvan Birdman (or The Unexpected Virtue of Ignorance) vuodelta 2014, joka onAlejandro González Iñárritun ohjaama, osittain käsikirjoittama ja myös tuottama satiirinen sysimusta komedia. Se kertoo Michael Keatonin esittämästä entisestä Hollywood-tähdestä, joka yrittää päästä takaisin parrasvaloihin esiintymällä Broadway-näytelmässä, jonka hän myös ohjaa j a käsikirjoittaa. Kaikki ei mene putkeen ja soppaa hämmentää loistava semimulkku Edward Norton. Lisäksi Keaton kuulee Birdman-hahmon äänen päässään, jolta hän saa telepaattisia kykyjä ja lentokyvyn. Tytärkin on juuri vieroituksesta päässyt Emma stone. Ai että tämä oli loistava tällä katselu kerralla, kun vähän tiesin miten elokuva menee, mutta palaset loksahtivat paikoilleen. Tässä leffassa toimi kaikki, näyttelijöitä, tehosteita ja ohjausta myöten. Yhdeltä pitkältä otolta tuntuva kuvaus on hämmästyttävä. Kaksituntinen tuntui puoleltatoista tunnilta ja elokuva oli vaivaton katsoa. L

Goonies - Arkajalat (1985)

Kuva
Meilläpäin ei jostain syystä lapsena pyörinyt Goonies - arkajalat elokuvaa missään muodossa kellään lähimäin, eikä siitä puhuttu sen enempiä. Ekaa kertaa näin siitä puhuttavan internetissä, joskus tuossa 2000-luvun puolessa välin, mutta ajattelin, että se on niin lasten leffa, että en saa siitä irti enää mitään, joten hautasin sen vuosiksi. Nyt kovan painostuksen jälkeen päätin ottaa härkää sarvis ta ja katsoa pois tämän Richard Donnerin ohjaaman ja Spielbergin käsikirjoittaman seikkailun vuodelta 1985. Otin varmuuden vuoksi lapset mukaan, että pääsee tunnelmaan. Ensitunnelmat olikin hämmentäviä. Tämä on kyllä omituisin lasten seikkailu vähään aikaan. Ensiksi lihavaa poikaa haukutaan ja siitä tehdään pilkkaa, ilman opetusta. Kokoajan kiroillaan huomattavasti enemmän kuin nyky marvel elokuvissa. Joka toinen sana on paska tai helvetti. Seksilelut mainittu ensimmäisten minuuttien aikana. Kaikki erilaiset huumeitten nimet mainittu alkuvaiheissa. Graafisesti arveluttava vankilas

The Dark Crystal (1982)

Kuva
Ala-aste ikäisenä oli mahtavaa, jos näki sattumalta jostain fantasiaelokuvia, joissa oli käytetty nukkeja ja animatronisia praktikaaliefektejä tyyliin labyrinth tai päättymätön tarina. Niissä oli oma taikansa ja ei oltu kuultukkaan mistään cgi:stä. Silloin olisi ollut hienoa nähdä elokuva, jonka katsoin tänään vasta ensimmäistä kertaa eläessäni. Jostain syystä tämä ei tullut koskaan vastaan aiemmin. Kyse on nukkemestari Jim Hensonin ja Frank Ozin (star warsin yoda) ohjaamasta kulttiklassikosta The Dark Crystal, 1982. Tänä vuonna 37 vuotta täyttävä nukke-fantasia on huikean näköinen kokemus. Jim Henson on luonut mielettömät määrät yksityiskohtaisia nukkeja ja animatronisia hahmoja tätä elokuvaa varten. Myös lavasteet ovat hienoa katseltavaa kaikkine yksityiskohtineen. Puolet elokuvan ajasta meni ihastellessa yksityiskohtia ja hahmoja. Se oli melko helppoa koska juoni on aika simppeli ja elokuva nykyaikaan verrattuna hidastempoinen. Elokuva on myös yllättävän synkkä ja creepy

Pitch Black (Pimeän uhka) (2000)

Kuva
Muistan kun näin Pitch Black (Pimeän uhka)-elokuvan esimmäistä kertaa vuonna 2000. Leffa oli yllätys hyvä Alien-tyylinen scifi-survival-kauhu, jossa oli mielenkiintoinen moderni antisankari, joka ei ollut tavallaan sankari ollenkaan. Tämä elokuva oli myös ensikosketus Vin Dieseliin, joka oli täysin tuntematon silloin. Tämä oli hänen ensimmäinen ja paras elokuvarooli, mitä hän tuli ikinään tekemään. Kaikki muut roolit ovat olleet kädenlämpöistä pullistelua ja saman hahmon kopiointia tämän jälkeen. Tämä hahmo oli niin cool, että hän sai oman elokuvatrilogiansa, animaatioelokuvan (jossa Diesel ääninäyttelee) ja videopelin (jossa myös Diesel ääninäyttelee), kyseessä oli hahmo nimeltä Richard B. Riddick, jonka piti olla tarinan yksi sivuhahmoista, mutta testiyleisön hänestä innostuttua, Riddick nostettiin lopulta päähahmoksi. Pienen budjetin Pitch Blackin jälkeen hahmo jatkoi tarinaa 100 miljoonan Riddickin aikakirjoissa, mutta silti hahmo ei ollut enää sama, kun sosiopaattisesta rikolli

Batman: Year One (2011)

Kuva
  Batman: Year One on Frank Millerin legendaarinen klassikkosarjakuva, vuodelta 1987, joka kertoo Batmanin ensimmäisen vuoden vaiheista. Se on ollut materian lähteenä sellaisille Batman elokuville, kuten Batman (1989), Mask of Phantasm ja ehkä selkeiten Batman Begins, johon siinä on eniten yhtymäkohtia.  Vuonna 2011 palkittu animaatio ohjaaja Sam Liu ja animaattori Lauren Montgomery käänsivät graafisen novellin piirretyn animaation muotoon. Siitähän tuli oikein komea aikuisille suunnattu animaatio-elokuva, joka oli uskollinen lähteelle. Tarinassa komissario Gordon on juuri muuttanut Gothamiin, raskaana olevan vaimon kanssa. Uusi työ ottaa kirkasotsaiselle Jimille koville, koska Gothamin poliisi on täysin korruptoitunutta ja työskentelee mafian palkkalistoilla. Jim Gordonia yritetäänkin kokoajan pitää aisoissa kommandopipoisten naamiomiesten pieksemällä hänet henkihieveriin. Nuori Bruce Wayne on saapunut pitkältä reissultaan Gothamiin ja alkaa pistämään rikollisuutta aisoihin v

Pika-arvio: Christopher Robin - Risto Reipas Nalle Puh (2018)

Kuva
Katselin sateiseen sunnuntaiaamuun draamaelokuva Christopher Robin - Risto Reipas ja Nalle Puh (2018). Oli kyllä todella hieno leffa. Komean näköinen, koskettava, sympaattiset hahmot ja mikä parasta todella hauska.  Juoni on tavallaan samankaltainen kuin vuoden 1991 Hook-elokuvassa, mistä voi verottaa pisteen, mutta muuten tämä on täysien pisteiden leffa. Joku sydämetön kriitikko voisi löytää tästä enemmänkin virheitä, mutta tähän ukkoon se kolahti ihan kympillä. Suosittelen sateiseen sunnuntaihin. - Kai Kumpulainen 16.2.2020 Nalle Puh sitaatteja: "Miten ihanaa olisi olla todella  Älykäs  ja ymmärtää asioita."  -Nalle Puh "Joskus hyvin pieni asia voi varastaa suuren palan sydämestäsi." ”Kuinka onnekas olenkaan, kun minulla on ihminen, joka tekee hyvästeistä niin tuskallisen.”  ”Jos huomenna tulee päivä, jolloin emme ole yhdessä, sinun pitää muistaa jotain. Olet rohkeampi kuin uskot, vahvempi kuin miltä näytät ja älykkäämpi kuin mitä tie

Predator 2 - Saalistaja (1990)

Kuva
Saikkupäivän kunniaksi katsoin sen toiseksi parhaan Predator-elokuvan. Joskus junnuna diggailin tästä jopa kovempaa, kuin ekasta, mutta kyllä se ensimmäinen on vaan kuningas-elokuva. Silti kun laitoin tämän pyörimään, niin ne vanhat fiilikset palasivat saman tien ja muistin miksi tästä diggailin niin kovaa. Kyseessä on Stephen Hopkinsin (A Nightmare on Elmstreet 5) ohjaama Predator 2 - Saalistaja (1990). Elokuvassa ollaan tulevaisuudessa vuodessa 1997. Los Angelesin kadut ovat vallaneet Kolumbialaisten mafiakartelli, joka sotii Jamaikalaisten mafiakartellia vastaan. Poliisi on avuton välien selvittelyssä. Vain yksi mies uskaltautuu taistelemaan mafioita vastaan. Hän on Luutnantti Mike Harrigan, jota esittää Tappavasta Aseesta tuttu Danny Glover. Tällä kertaa Danny  Glover on se kuumapäinen kasarikyttä, joka tekee tuhojaan ja vastustaa auktoriteettejä. Tiimiinsä hän saa uuden ärsyttävän kikkailijan Jerry Lambertin, joka esittää edesmennyt Bill "Game over, man" Paxto