Blade Runnerin (1982) esikuvana toiminut ranskalainen elokuva, joka yhdistelee film noiria ja Scifiä. Ainakin paperilla tuo herättää meikäläisen mielenkiinnon. Aki Kaurismäen, Martin Scorsesen ja Quentin Tarantinon ohjaaja-esikuva Jean-Luc Godard ohjasi vuonna 1965 synkän dystopia elokuvan, jonka ranskankielinen nimi on Alphaville: une étrange aventure de Lemmy Caution (Lemmy Cautionin outo seikkailu), mutta tunnetaan Suomessa paremmin nimellä Lemmy Caution – piru mieheksi . Lemmy Cautionin hahmo on seikkailut lukuisissa Peter Cheyneyn kirjoissa, sekä muissa elokuvissa, mutta Godardin elokuvassa poikkeuksellisesti tulevaisuudessa ja jopa toisella planeetalla. Lähdin innolla katsomaan ensimmäistä kertaa, miltä tämä tarkoituksella mustavalkoinen ja synkkä scifi-noir-pätkä maistuisi. Alphaville - Une Ètrange Aventure De Lemmy Caution (1965) Salainen agentti Lemmy Caution saapuu toiselle planeetalle, dystooppiseen kaupunkiin nimeltä Alphaville. Hän esittää tehtävässään toimittajaa, löytä

Se mikä on mielestäni aina parempaa, kuin kauhuelokuva tahi Sci-fi-elokuva, on tietenkin scifi-kauhuelokuva. Ahdistava kauhu on mielestäni parhaimmillaan sci-fi maailmoissa, etenkin avaruudessa. Vuosina 1997-1998 ilmestyi kaksi melko samantyylistä elokuvaa. Molemmissa oli erikoinen pyöreä objekti, joka tuotti klaustrofobisen aluksen miehistölle pelottavia näkyjä. Toinen oli meren syvyyksiin sijoittuva hieman kiltimpi Sphere ja toinen oli aikaisemmin ilmestynyt avaruuden syövereihin sijoittuva julmempi Event Horizon - Viimeinen horisontti. Pidin aikanaan molemmista, mutta jälkimmäinen oli aina se kovempi kahdesta, ja jäi ikuisesti muistiin. Nyt oli aika katsoa teos uudelleen ja tarkistaa onko se aikaa kestävä kauhuklassikko, vai onko aika ajanut sen yli armottomasti. Event Horizon - Viimeinen horisontti (1997) Kapteeni Millerin (Laurence Fishburne) erikoisJoukko lähetetään avaruuteen tukimaan kadonneen Event Horizon-avaruusaluksen kohtaloa. Mukaan heillä on aluksen suunnittelija tohtori

Kun Elokuvaprojektori-kanavan Timo Laakso järjestää näytöksiä henkilökohtaisessa teatterissaan, niin sitä ei parane missään nimessä missata, sillä tarjolla on aina kovaakin kovempia pätkiä ja sivistäviä harvinaisuuksia mainstreamin ulkopuolelta. Tällä kertaa osan elokuvatarjonnasta oli valkannut Leffabunkkerin Ville Vester , jotta aikaan saataisiin oikein roskainen ja juustolla kuorrutettu toimintasetti suoraan 90-luvulta ja joka parantaisi laatuaan illan huipennusta kohden. Kun kutsu kävi illan leffakimaraan, niin meikäpoika porhalsi talla pohjassa paikalle, liikennenopeuksia uhmaten. Illan elokuvina oli mm. sellaisia 90-luvun taidehelmiä, kuten TC2000, Hologram Man ja Harley Davidson & Marlboro man. Niistä lisää seuraavaksi... Elokuvaprojektori esittää: TC 2000, Hologram Man ja  Harley Davidson and the Marlboro Man TC2000 (1993) Illan ensimmäiseksi elokuvaksi valikoitui vuonna 1993 valmistunut toiminta-scifi TC2000. Heti alkuun otettiin siis niin sanotusti löysät pois. Kyseessä

Katselin Netflixistä kakkoskauden DC:n Titans -sarjaa (2020). Edellinen kausi antoi muutamia todella hienoja juttuja DC-fanille, mutta oli valitettavan epätasalaatuinen budjettiongelmien takia. Maanläheisimmät jutut toimivat loistavasti, mutta scifi-ja fantasiaelementit ontuivat pienen budjetin takia. Myös synkkyys ja k-16 tavara ei istunut kepeimpiin juttuihin täydellisesti ja välillä kiroilu ja synkistelyt tuntuivat pakotetuilta. Tällä kaudella sarja alkaa löytää tasapainon kaiken tämän kanssa ja tuntuu eheämmältä kuin koskaan, mennen lähemmäs muita DC:n sarjoja, jotka eivät ole pelkästään aikuisille suunnattuja, kuten Arrowverseä. Sarja jatkuu siitä pisteestä, mihin se jäi ykköskaudella, mutta ensimmäisen jakson aikana päästään tilanteesta pois ja kakkosjaksosta alkaa uudet juonikuviot, joissa mm. Deathstroke alias Slade Wilson juonii Titaaneita hajoamaan ja samaan aikaan Cadmus laboratorio kehittää Lex Luthorille erilaisia superaseita, joista päällimmäisenä nähdään keneetti