90-luvun lopussa löysin Anttilan toptenin mahtavista alelaareista ties mitä aarteita. Yksi näistä oli videokasetti, jonka päällä mainittiin sanat "Way of the samurai". Se riitti nappaamaan kasetin matkaan, vaikka kuvan hahmo ei ihan perinteiseltä samurailta näyttänyt. Kyseessä oli Jim Jarmuschin ohjaama rikosdraama, jonka pääosaa esitti nuorehko Forest Whitaker . Whitakerin hahmon nimi oli mystinen Ghost Dog ja tämä salaperäinen kaveri noudatti samurain elämäntapaa hyvin erilaisessa ympäristössä mihin normaalisti on samurailta totuttu. Tämä elokuva on minulle hyvin nostalginen tapaus ja samalla suosikkini kaikista näkemistäni Jim Jarmuschin teoksista. Ghost Dog: The Way of the Samurai (1999) Ghost Dog on erakko, joka asustelee New Jerseyssä, talon katolla, seuranaan kyyhkyt. Mies elää Hagakuren, eli samuraioppien mukaan täsmällisesti. Hän on myös jäljittelemätön salamurhaaja, joka saa tehtävänsä kirjekyyhkyjen avulla. Päivisin mies käy hengailemassa ranskalaisen ystävänsä l

Alterstream mediasta ja Sarjismiehet Podcastista tuttu jusa Kyntäjä oli sitä mieltä, että olin tehnyt pahan virheen, kun en ollut aiemmin katsonut "Monsters" nimistä elokuvaa vuodelta 2010, joten hän osti minulle leffan blu-raynä varmistuakseen, että katson kyseisen teoksen. Nyt kun ohjaaja Gareth Edwardsin uusin elokuva Creators on elokuvateattereissa, päätin ensiksi tarkistaa miltä miehen kehuttu debyytti vaikuttaa. Voi pojat, miltä se vaikuttikin. Monsters (2010) Meksikoon tipahtaa vahingossa kontti, jossa on Nasan avaruudesta löytämää elämää. Pian viidakko kuhisee vaarallista elämää, vaikka armeija tekisi mitä eristääkseen alueen. Va­lo­ku­vaa­ja Kaulder jou­tuu saat­ta­maan po­monsa tyttä­ren tur­vaan Yh­dys­val­toi­hin, lä­pi saas­tu­neen meksikon alueen. Elokuvan budjetti on ollut vaivaiset 500 000 dollaria, mikä on ihan käsittämätöntä, ottaen huomioon miten isolta ja komealta se näyttää. Itse alienit ovat hyvin Lovecraftiaanisia taivaalla keikkuvia lonkeromörköjä,

Katsottavien kauhuelokuvien pino oli kasvanut sen verta hulppeaksi, että ajattelin pyhittää lokakuun katsomalla pelkästään näitä katselujonossa olevia kauhuteoksia. Onhan nyt niin sanottu kauhukuu. Koska niitä on kertynyt sen verran paljon, en aio tehdä jokaisesta omaa arvostelua, vaan teen jokaisesta lyhyehkön arvion, tai esittelyn. Tässä seuraavat kuusi, joita on tullut katseltua.  Kauhukuu 2023 osa. 3 Halloween 2 (1981) En ole katsonut Halloween kakkosta sitten juniorivuosien, jolloin elokuvan loppu jätti meikäläiseen pienen kammotuksen. Kaikennäköiset elävältä palamiset olivat meikäläisen pahinta painajaista muksuna. Nyt aikaa on kulunut jo sen verran, että uudelleen katsominen oli jo paikallaan. Kakkonen alkaa suoraan siitä, mihin ykkönen jäi ja tuntuu loogiselta jatkumolta tähän kauhuklassikkoon. Alun tunnelma on hyvä ja ohjaaja Rick Rosenthal imitoi hienosti John Carpenterin luomaa Halloween tunnelmaa. Kun leffassa siirrytään sairaalamiljööseen, elokuva hieman lässähtää. Turhia

Mikä on hauskempaa kuin uusi Alien franchise-elokuva? No tietenkin näkemätön Alien ripoff 80-luvulta! Deep Space vuodelta 1988 on juuri sellainen!  Mietitkö koskaan kasarilla, tahi ysärillä, että miltä maahan sijoittuva Alien-leffa näyttäisi? Deep space on juuri sellainen! Itseasiassa sitä "syvää avaruutta" tästä on turha etsiä, sillä koko leffa sijoittuu amerikkalaiseen kaupunkiin. Deep Spacen on ohjannut ja kirjoittanut kukas muukaan kuin Fred Olen Ray ( Attack of the 60 Foot Centerfold) . Deep Space (1988) Uudella biologisella aseella varustettu amerikkalainen satelliitti riistäytyy hallinnasta ja syöksyy Yhdysvaltain alueelle. Satelliitin raunioista ilmestyy limainen hirviö joka onnistuu pakenemaan tappaen kaikki, jotka sen tielle osuvat. Poliisiluutnantti McLemore saa tehtävän pysäyttää tämä tappokone. "I'm Gonna kick some monster ass" Pääosaa leffassa näyttelee Charles Napier. Hän on kovaksi keitetty kyttä. Itseasiassa hän on niin kova, että leffan alussa

Täytyy myöntää, että en ole mikään kauhuelokuvien suurkuluttaja, mutta  niitäkin on välillä mukava katsella. Katsottavien kauhuelokuvien pino onkin kasvanut melko hulppeaksi. Ajattelin, että pyhitän lokakuun katsomalla pelkästään näitä katselujonossa olevia kauhuteoksia. Onhan nyt niin sanottu kauhukuu. Koska niitä on kertynyt sen verran paljon, en aio tehdä jokaisesta omaa arvostelua, vaan teen jokaisesta lyhyehkön arvion, tai esittelyn. Tässä seuraavat kolme, jota on tullut katseltua.  Lisää seuraa myöhemmin... Kauhukuu 2023 osa.2. Xtro (1982) E.T:n suosion vanavedessä saapui samana vuonna toinenkin Extra-terrestriaali, mutta kuten elokuvan slogani sanoo, kaikki E.T:t eivät ole ystävällisiä. Samana vuonna kun synnyin minä, syntyi myös aikuinen mies naisen haarovälistä (ainakin fiktiivisesti) ja siitähän tämä elokuva lähinnä muistetaan. Tämä englantilainen scifi-kauhu on pienestä budjetistaan huolimatta hyvin tunnelmallinen ja yllättävän ällöttävä. Tehosteet ovat osittain hieman vanhe