Vuonna 1989 ilmestyi kaksi DC:n sarjakuviin perustuvaa live-action-elokuvaa. Toinen oli megahitti Batman ja toinen vähemmälle huomiolle jäänyt jatko-osa vuoden 1982 Swamp Thing -elokuvalle, eli The Return of Swamp Thing. Siinä missä Batman toi uuden synkemmän ja aikuisille tsuunnatun sarjakuvaelokuvan suurelle yleisölle, oli Rämeen olennon paluu sitä kepeämäpää ja humoristisempaa sarjakuvaelokuvaa, mihin oltiin totuttu 60-luvun Batmanien ja 80-luvun Supermanin campyjen jatko-osien kanssa. Ensimmäisen osaan verrattaessa jatko-osa oli paljon koomisempi ja lapsiystävällisempi. Mieleen tuli myös Toxic Avengerit ilman gorea. Mutta oliko elokuva hyvä? The Return of Swamp Thing (1989) Tohtori Holland on jatkanut soiden turvaamista pahoilta tyypeiltä Swamp Thing-olentona. Edellisestä osasta tuttu paha tohtori Arcane on herätetty henkiin ja hän luo kartanossaan mitä kummalisimpia mutantteja yhdistämällä ihmisiä ja eläimiä. Taroituksenaan on löytää keino elää ikuisesti. Hänen tytärpuoli saapuu k

Pussikaljaelokuva (2011, ohj. Ville Jankeri) Pussikaljaelokuva kertoo kolmen vetelän, syrjäytymisen valinneen, kaljaanmenevän luuserin yhden päivän tapahtumista . Elokuvassa ei oikeastaan ole juonta, vaan se näyttää erilaisia sattumuksia mitä pussikaljoittelijoiden päivän aikana voi sattua, millaisessa maailmassa he elävät ja minkälaisia vastoinkäymisiä heidän eteensä voi tullakkaan. Elokuva on yhtä ajelehtimista tajunnanvirrassa. Olen katsonut tämän elokuvan 3 kertaa. Sen katsominen on helppoa ja hahmojen seurassa viihtyy. Dialogi on mukavan typerää, mutta pohdiskelevaa, joten sitä on hauska seurata. Mitään räkänauruja elokuva ei irroita, mutta silti siinä on mukavan hassu tunnelma ja kaikesta inhorealistisestakin saadaan sympaatista ja koomista kerrontaa lopulta.  Näyttelijöistä harmittomin ja enemmän taustalla on tarinan neuroottinen "päähahmo" marsalkka (Jussi Nikkilä). Eniten esillä ja päällepäsmärinä on uhoamassa Eerio Milonoff Hennisenä. Lihi, eli Ylermi Rajamaa on min

Vuoden 1978 Superman-elokuva aiheutti supersankarielokuvien uuden valtakauden. Ilmeisesti samassa vanavedessä muutama vuosi myöhemmin ilmestyi kauhuohjaaja Wes Cravenin ohjaama Swamp Thing – mies suolta (1982). Swamp thing on yksi DC-sarjakuvan suosikkihamoistani ja mielestäni Alan Mooren tekemät 80-luvun Swamp thing-sarjakuvat ovat yksiä parhaita sarjakuvia kautta aikain. Uuden HBO:n Swamp thing sarjan innoittamana oli aika katsoa vihdoin, miltä tämä alkuperäinen elokuva näytti. Aiemmin olin nähnyt tästä vain pätkiä ja muistikuvat olivat hatarat.   Swamp Thing – Mies Suolta (1982) Tiedemies Alec Holland tutkii amerikan soilla uutta geenimanipuloitua kasvia, joka poistaisi nälänhädän maapallolta. Apunaan hänellä on Linda-sisko ja uusi avustaja Alice Cable.  Mullistavaa kasviseerumia tulee varastamaan paha arkkivihollinen Anton Arcane, miehineen. Siinä rytäkässä sisko saa surmansa ja Alec syttyy tuleen seerumin kaatuessa hänen päällensä. Alec hyppää suohon ja häviää sen uumeniin. Alice

Minulla on tietty paikka sydämessä 90-luvun cyborg-leffoille. Varsinkin niille vähän pienemmän budjetin toimintapitoisille elokuville. Minä olen myös suuri fani yhdelle fiktion alalajille nimeltä Cyberpunk . Näiden kahden kombinaatiolle kirkkainpiin kuuluva yksilö on ryönämestari Albert Pyun (Captain america, Cyborg) ohjaama Nemesis, vuodeltä 1992. Pyun on erikoistunut suoraan videolle ilmestyviin b-luokan toimintaleffoihin ja on mm. Nemesis elokuvasarjan takana. Nemesis (1992) Lähitulevaisuudessa laittomista androideista on tullut osa arkea ja monet rikolliset parantelevat itseään kyberneettisillä osilla ollakseen enemmän kuin ihmisiä. Alex Raine (Oliver Gruner) on LAPD:n gyborgeja jahtaava palkkionmetsästäjä. Rutiini keikalla Alexin kimppuun hyökkää ryhmä cyborgi-vapaustaistelijoita nimeltä The Red Army Hammerheads. Alex melkein saa surmansa Hammerheads-johtaja Rosarian (Jennifer Gatti) kertoessa hänelle, ettei mies ole enää edes ihminen, vaan tunteeton kone. Alex kieltää tämän, väit

Rupesin katsomaan Netflixistä Rahapaja nimistä sarjaa. Se oli kivunnut Netflixin kolmanneksi katsotuimmaksi sarjaksi silloin ja rupesihan se kiinnostamaan, koska kyseessä oli espanjalainen televisiosarja, jenkkisarjan sijasta.  Rahapaja (La casa de papel, 2017-) Professoriksi kutsuttu mies (Álvaro Morte) on ideoinut ryöstön Madridissa sijaitsevaan Rahapajaan. Hän kutsuu erikoisryhmän tekemään iskun espanjalaiseen rahapajaan, jossa heidän on tarkoitus painaa miljardien edestä rahaa ryöstön aikana. Painamiseen osallistuvat on panttivangit, joiden avulla rahapajaa pidetään hallussa pidemmän aikaa. Jokaisella ryöstäjällä on kaupunkien nimet, Tokio (Úrsula Corberó), Moskova (Paco Tous), Berliini (Pedro Alonso), Nairobi (Alba Flores), Rio (Miguel Herrán), Denver (Jaime Lorente), Helsinki (Darco Peric) ja Oslo (Roberto Garcia Ruiz). Lisäksi ryöstäjät ja pantivangit ovat pukeutuneet Salvador Dali-naamioon, jottei poliisi erottaisi heitä panttivankien joukosta. Ryöstöä johtaa rahapajan ulkopuo