Kaksi ensimmäistä Mortal Kombat peliä kuuluu vahvasti lapsuuteeni. Niiden "realistinen" grafiikka oli aivan mieletöntä kasibittisen Supermarion jälkeen. Kun vuonna 1995 videovuokraamoon ilmestyi aiheesta live-action elokuva, oli se ekalla katsomiskerralla niin tajunnanräjäyttävä, että kutsuin kaverin kylään ja katsoin leffan heti putkeen uudelleen. Nykypäivänä elokuva on melko juustoista settiä, mutta nostalgialaseilla oikein viihdyttävää ja tunnusmusiikki saa edelleen ihon kananlihalle. Jatko-osa olikin jo aika karmea, eikä se toiminut edes ilmestyessään. Vuosikymmeniä odottelin rauhallisesti uutta Mortal Kombat elokuvaa ja viime vuonna ilmestynyt animaatioelokuva Scorpion's revenge olikin vallan mainio pätkä aiheesta. Kun vihdoinkin julkistettiin, että uusi liveaction elokuva olisi tulossa, otin tiedon vastaan rauhallisesti, mutta samalla odotukset alkoivat nousta pilviin. Oliko elokuva kaikkien 26-vuoden odotusten arvoinen... Mortal Kombat (2021) On taas Mortal Kombat-

Tiedätte varmaan sen tunteen, kun miettii päässään jotain vanhempaa elokuvaa, jonka haluaisi katsoa pitkästä aikaa uudelleen ja hetken kuluttua se tuleekin televisiosta tai ilmestyy striimauspalvelun etusivulle. Minulle kävi tämä ilmiö, kun muistelin yhtä elokuvaa, jonka olen viimeksi nähnyt 2000-luvun alussa ja muistikuvat olivat hyvinkin positiiviset. Juuri kun mietin, että mistähän sen saisin käsiini, niin tämä elokuva oli laitettu blu-ray julkaisuna paikallisen kirjaston hyllyyn suosituksiin. Siitä sen sitten nappasin ja jo samana iltana pistin koneeseen pyörimään. Olen aina diggaillut elokuvista, jotka kertovat musiikin historiasta, tai jonkun artistin elämäkerran. Lähinnä rockmusiikki on kiehtonut, koska sillä on niin värikäs historia (muutkin genret ovat toimineet hyvin). Tällä kertaa palattiin aikaan 60-70-luvun taitteeseen, jolloin hippimusiikki sai väistyä glamrockin ja proto-punkin tieltä. Kyseessä on Todd Haynesin (I'm not there) ohjaama Velvet Goldmine, vuodelta 1998.

Olin käsittänyt, että jo vuonna 2018 aloitettu The New Mutants elokuva olisi tehty vain siksi, että saataisiin Fox elokuvayhtiön X-men elokuvien lisenssisopimus päätökseen ja langat vihdoin Disneylle. Siksi en nostattanut elokuvalle kovinkaan korkeita odotuksia, mutta toivoin sen olevan ihan ok-tasoinen lisä 20-vuotta kestäneeseen x-men saagaan. Paperilla supersankarielokuva yhdistettynä kauhuun kuulostaa oikein hyvältä idealta, mutta oliko lopputulos sitten millainen...  The New Mutants (2020) Isänsä mystisen onnettomuuden jälkeen Dani Moonstar herää sairaalasta, jonka hän pian huomaa olevan vain mutanteille tarkoitettu. Sairaalan on tarkoitus kouluttaa itselleen ja muille vaaralliset mutantit henkisesti ja fyysisesti yhteiskuntakelpoisiksi, ennen kuin he ovat kelvollisia Xavierin mutanttikouluun tai jopa X-menin jäseneksi. Dani tapaa sairaalassa neljä muuta mutanttia, joihin kuuluu Wolfsbane, Magik, Cannonball ja Sunspot. Jokaisella henkilöllä on omat traumansa ja demoninsa, jotka he

Game of Thronesin alkuvaiheilla en ollut kovinkaan kiinnostunut fantasia-aiheisesta valtapelisarjasta, joten en hypännyt sarjan mukaan sen ollessa uusi. Kiinnostus nousi toki hypen myötä, mutta koska katsottavaa oli muutenkin hyllyt pullollaan, eikä HBO:n tilaaminen muutenkaan kiinnostanut tuolloin, jäi sarja edelleen katsomatta. Lopulta tässä kävi samoin kuten monien hypesarjojen kanssa, että itse hype rupesi ärsyttämään ja ahdistamaan ja päätin odottaa rauhassa, kunnes koko sarja on saanut päätöksensä ja pöly laskeutunut, ennen kuin lähtisin tätä kahlaamaan. Työtaakka tuntui todella isolta, koska kausia oli kertynyt jopa huikeat 8 kappaletta ja aika on aina kortilla. Yhtenä päivänä kumminkin päätin, että tänään on se vuosi kun katson tämän sarjan pois. En tiennyt sarjasta paljoa mitään ennakkoon ja olin sulkeutunut kaikilta spoilereiltakin täydellisesti, ihme kyllä. Vuosi 2021 olisi minun Game of Thrones vuosi. Koska kaikki tästä sarjasta on jo vuosien varrella kerrottu moneen kertaa