Bram Strokerin Dracula oli aikamoinen tapaus ilmestyessään. Ala-asteella ollessani, meidän piti valita pulpettiin kirja, jota lueskella tauoilla. Minä valitsin tietenkin Bram Strokerin Draculan, jonka kannessa komeili tuoreen elokuvan juliste. Sen verran jännittävältä kuva näytti. Samoihin aikoihin kaverini sai lahjaksi leffaan liittyvän lautapelin, jossa tuli c-kasetti mukana. Kasetilla oli mm. elokuvan musiikkia. Sehän piti kopsata itselle ja kuunnella kotona jännittyneenä tätä kauhumusiikkia. Kun vihdoin pääsin näkemään itse elokuvan, vaikutti se pienen pojan silmin hurjan modernilta ja pelottavalta versiolta aiheesta, josta olin tottunut näkemään vain kesyjä mustavalkoisia b-leffoja. Ehkä jopa sairaalta. Kolme vuotta myöhemmin tästä leffasta ilmestyi se Leslie Nielsenin tähdittämä Mel Brooks-parodia, jota tulikin katsottua useampaan kertaan, ja josta muodostui lopulta vahvemmat muistijäljet. Pitkään aikaan ei elokuvaa tullut kumminkaan katsottua, mutta vuosikymmeniä mielessä oli mi

Pikkupoikana, 80-luvulla ei ollut vielä tarjolla Peter Jacksonin näyttävää King Kongia, saati näitä nykyisiä monsterverse tehostepläjäyksiä, joissa Godzillakin rymyää mukana, mutta oli minunkin sukupolvelle sentään oma King Kong-elokuvansa, että ei tarvinnut pelkästään turvautua alkuperäiseen mustavalkoiseen vuoden 1933 Kongiin, puhumattakaan niistä Ishirō Hondan versioista. Kyseessä on siis Dino De Laurentiisin tuottama ja John Guillerminin  ohjaama vuoden 1976 King Kong! Tätä remakea en ollutkaan nähnyt sitten lapsuusvuosieni, joten oli aika katsastaa se uudelleen. Elokuvan oli tarkoitus olla vastaisku vuotta aikaisemmin ilmestyneelle Tappajahaille ja sen megasuosiolle. King Kong (1976) Leffa kertoo varmasti kaikille tutun King Kongin klassisen tarinan jälleen kerran uudelleen, mutta tällä kertaa se on sijoitettu 70-luvulle, 30-luvun sijaan. Muuten mennään hyvin tuttuja latuja.  Pikkupoikana tämä elokuva vaikutti hyvin modernilta versiolta Kongista, verrattuna aikaisempiin mustavalk

Blade Runnerin (1982) esikuvana toiminut ranskalainen elokuva, joka yhdistelee film noiria ja Scifiä. Ainakin paperilla tuo herättää meikäläisen mielenkiinnon. Aki Kaurismäen, Martin Scorsesen ja Quentin Tarantinon ohjaaja-esikuva Jean-Luc Godard ohjasi vuonna 1965 synkän dystopia elokuvan, jonka ranskankielinen nimi on Alphaville: une étrange aventure de Lemmy Caution (Lemmy Cautionin outo seikkailu), mutta tunnetaan Suomessa paremmin nimellä Lemmy Caution – piru mieheksi . Lemmy Cautionin hahmo on seikkailut lukuisissa Peter Cheyneyn kirjoissa, sekä muissa elokuvissa, mutta Godardin elokuvassa poikkeuksellisesti tulevaisuudessa ja jopa toisella planeetalla. Lähdin innolla katsomaan ensimmäistä kertaa, miltä tämä tarkoituksella mustavalkoinen ja synkkä scifi-noir-pätkä maistuisi. Alphaville - Une Ètrange Aventure De Lemmy Caution (1965) Salainen agentti Lemmy Caution saapuu toiselle planeetalle, dystooppiseen kaupunkiin nimeltä Alphaville. Hän esittää tehtävässään toimittajaa, löytä