Kävin eilen todistamassa "Kino Laaksossa" muutamia elokuvamaailman helmiä. Paikalle oli saapunut isännän, eli Timo Laakson lisäksi Leffa Bunkkerin Ville Vester ja Parrasta asiaa-kanavan Simo Rantanen. Tarjolla oli mm. Last Night In Soho ja Vinegar Syndromen New york Ninja, mutta yksi leffa jäi kutkuttelemaan omaa mieltäni päällimmäiseksi. Se on lähes unohduksiin painunut postapokalyptinen urheiluelokuva nimeltä The Salute of the Jugger (1989). Elokuvan on kirjoittanut ja ohjannut David Peoples , joka tunnetaan mm. Blade Runnerin, Unforgivenin ja 12 Apinan kirjoittajana. Tämän mainion asetelman lisäksi pääosaa esittää  suosikkini Rutger Hauer. Tämä Australialais-Amerikkalainen elokuva on julkaistu jenkeissä nimellä The Blood of Heroes ja suomessa nimellä Kuolemanottelu . Elokuva oli Timon nuoruuden suosikkeja ja nousi kertaheitolla omaksi lemppariksi myös. The Salute of the Jugger (1989) Eletään ydinsodan jälkeistä aikaa. Rikkaat ovat paenneet maan alle bunkkereihin ja köyhä

Kasarin alussa ilmestyi teos, joka sisälsi kaikkea, mitä tuon ajan nuori saattoi toivoa elokuvalta. Oli taikuutta, tietokoneita, hieman Mad Maxia ja He-mania, eläviä kuolleita, kivijättiläisiä, kääpiöitä, örkkejä, lasereita, tissejä ja jopa saatanan oma yhtye nimeltä W.A.S.P. Tämä lähes unholaan painunut elokuva tunnetaan monilla nimillä, kuten The Dungeonmaster, Ragewar: The Challenges of Excalibrate, Digital Knights ja Suomi-VHS kantaa nimeä Saatanan Lunnaat . Koska soppa on sitäkin maukkaampi, mitä enemmän on hämmentäjiä, on elokuvalla seitsemän eri ohjaajaa. Elokuva jakaantuukin seitsemään eri osioon, tai "saatanan antamaan seitsemään haasteeseen". Tätä mahtavaa kasaritykitystä on harmillisen vaikea löytää katsottavaksi. Ainoat vaihtoehdot saattavat olla suomi-vhs, tai espanjalainen blu-ray. Joitakin Screamfactoryn DVD:tä on ollut, mutta ne ovat loppuunmyytyjä painoksia. Elokuvaa markkinoidaan kauhuelokuvana, mutta itse sanoisin, että se on enempi fantasiaseikkailu. On

Graafisen alan ammattilaisena minua on aina kiinnostanut elokuvien juliste- ja kansitaiteet. Oikeastaan jo ennen kuin kävin kouluja aiheesta, tuli nuorena katseltua kansikuvia pitkiä aikoja. 70- ja 80-luvulla elettiin oikein kansitaiteiden kulta-aikaa. Elokuvajulisteet maalattiin oikeasti ja ne olivat itsessään jo taideteoksia. Taiteilijatkin tunnettiin nimeltä, kuten Drew Struzan. Jopa halvimmissakin italoripoffeissa oli komeat julistetaiteet. Sitten 90-luvulla yleistyivät julisteet, joissa oli näitä leijuvia päitä vierekkäin, mustaa taustaa vasten. Lopulta Photoshop tuhosi lopullisesti maalatut julisteet ja elokuvajulisteista tuli melko geneerisiä, samaa kaavaa toistavia kuvakikkailuita, jotka eivät mielestäni ole kestänyt aikaa ollenkaan niin hyvin, kuin maalatut julisteet.  Geneeriset toimintaelokuvien kansikuvat Kaikki kokeneet elokuvaharrastajat tietävät nopealla silmäyksellä mitä on luvassa, kun katsoo elokuvan kantta. Varsinkin henkilöt, jotka vielä ostelevat elokuvia fyysisess

Moni ei varmastikkaan tiedä, että The Losers on DC:n sarjakuvafilmatisointi . Sen hengenheimolaisia ovat sellaiset elokuvat, kuten Jonah Hex, Red, Red 2, A History of Violence ja Road to Perdition. Harva näitäkään pitää DC:n sarjisleffoina, vaikka ne sellaisia ovatkin. Losers on näistä se unohdetuin.  Kun The Losers ilmestyi vuonna 2010, moni sekoitti sen samaan aikaan ilmestyneeseen A-Team elokuvaan, joka perustuu samannimiseen tv-sarjaan. Eikä ihme, molemmissa leffoissa on samanhenkinen erikoisjoukko tekemässä samanhenkisiä juttuja ja molemmissa elokuvissa päädytään lopussa laivakonttien täyttämään satamaan. A-teamin tapaan The Losersissa on yllättävän isot näyttelijät, vaikka budjetti oli kilpailijaan verrattuna vain kolmasosan. Olen kerran katsonut elokuvan sen ilmestyessä, mutta en muistanut leffasta muuta, kuin trailerissakin nähtävän kohtauksen, jossa silmälasipäinen Chris Evans ampuu sormillaan vartijoita hissin luona. Paatuneena DC-fanina päätin katsoa leffan uudelleen, mut