Päätin vihdoinkin katsastaa ystäväni vinkkaaman Terminus-elokuvan netflixistä, joka ehtikin hillua omalla listalla jo vuoden päivät. Kyseessä on ranskalainen, dystooppiseen tulevaisuuteen sijoittuva rekka-elokuva hieman Mad Max -elokuvien tapaan.  Terminus (Matka Tulevaisuuteen, 1987) Vuonna 2037 on perustettu kansainvälinen urheilulaji, jossa kuorma-auton kuljettajan tulee ylittää maa ja saapua määrättyyn päätepisteeseen samalla, kun hän kohtaa matkan varrella esteitä ja vihollisia. "Monster"-nimisen johtavan kuorma-auton on suunnitellut lapsinero (Gabriel Damon), ja sen ohjaajana toimii nainen nimeltä Gus (Karen Allen). Lopulta kuorma-auton tekoäly sekoaa ja Gus päätyy kartoittamattomille alueille. Siellä hän kohtaa nahkaan verhoutuneet "Hoodit" (Hoodlums), jotka kiduttavat häntä ja lopulta tappavat hänet. Ennen kuolemaansa hän ystävystyy vangin kanssa (Johnny Hallyday), joka myöhemmin käyttää kuorma-autoa pelastaakseen itsensä ja nuoren orvon. Samaan aikaan poika

Peppermint toistaa kliseisesti Death Wishin aloittamaa vigilante-genreä, mutta tällä kertaa " Punisherin" virkaa hoitaa naispuolinen Tuomari. Äiti-kostaja oli ehkä uusi juttu vuonna 2018, mutta mitään muuta uutta elokuva ei tuo tähän genreen. Visuaalisesti leffa muistuttaa perus hollywood b-actionia, tai laadukkaampia tv-sarjoja. Leffa on toki väkivaltainen, mutta mielestäni se olisi ollut tehokkaampi, jos väkivalta olisi ollut inasen brutaalimpaa ja rankempaa. Visuaalisesti leffa olisi saanut olla myös hieman rosoisempi. Nyt jäljelle jää krapula-aamun viihdepläjäys, joka ei herätä tunteita tarpeeksi mihinkään suuntaan. Leffan tarkoitus oli ehkä kosiskella nuorempaa yleisöä, jotka haluavat MCU-leffojen kylkeen jotain raflaavampaa. Kyllähän sen kerran katsoo helposti, mutta unohtaa yhtä nopeasti. Päänäyttelijä Jennifer Garner on tuttu mm. Alias-sarjasta, Daredevilistä ja Elektrasta. Nämä elokuvat käyvätkin mielessä elokuvaa katsoessa, varsinkin musiikin takia. Musiikit voi

Vaikka hankin elokuvia fyysisessä muodossa tasaiseen tahtiin hyllyjen täytöksi, niin harvemmin tulee täällä blogissa niitä esiteltyä, enempi tuolla facebookin asiaan vihkiytyneissä ryhmissä. Nyt kumminkin huomasin, että elokuvia oli tullut hommattua tavanomaista enemmän lyhyen ajan sisällä ja vielä kolmessa eri formaatissa, niin ajattelin, että en rupea täyttämään  fb:n sivustoja niillä, vaan esittelen koko köntän tässä ja nyt. Budʹ laska! SPESIAALI: Leffahankintojen esittelyä 24.4.2022 Aluksi lähdetään liikkeelle 90-luvun klassikoilla. Roland Emmerichin Täydellinen Sotilas toi kaksi aikansa toimintasuuruutta samaan elokuvaan, ja onkin oma suosikkini Emmerich-leffoista. Myös Dick Tracy kuuluu lapsuuteni suosikkeihin ja vaikka täysin ehyestä tapauksesta ei ole kyse, niin sen pariin on mukava palata aina tietyin väliajoin. On se niin persoonallinen tapaus ajalta, jolloin sarjiselokuvia julkaistiin harvakseltaan. Se jopa tuntuu siltä, kuin sarjakuva hyppäisi eloon. Will Smithin Hollywood

Vaikka Renny Harli n ohjaa nykyään Luokkakokous kolmosen kaltaisia teoksia, on hänen backcatalooginsa täynnä huikeita elokuvahistoriaan jääneitä elokuvia kuten A Nightmare on Elm Street 4: The Dream Master, The Adventures of Ford Fairlane, Cliffhanger ja jopa Die Hard 2! Näitä elokuvia katsotaan vielä tänäkin päivänä tiuhaan tahtiin ja muistellaan lämmöllä. Huikea suoritus maanmieheltä. Ajattelin verestää muistoja yhdellä Harlin-leffalla, joka mielestäni ylittää kaikki nuo edellä mainitut klassikot ja on mielestäni paras Rennyn filmografiassa. Kyseessä on vuoden 1996 elokuva The Long Kiss Goodnight. The Long Kiss Goodnight (1996) Samatha Caine on koulunopettaja ja pullantuoksuinen perheenäiti, joka ei muista entisestä elämästään mitään. Kun vankilassa lusiva Yksi-silmä Jaakko huomaa hänet televisiosta jouluparaatissa, päättää hän lähteä kostamaan silmän menetyksensä. Samatha taas palkkaa etsivä Henesseyn ottamaan selvää menneisyydestään. Kohta Samatha ja Hennesey huomaavat olevansa ku

Koska Bruce Willis joutui lopettamaan näyttelijänuransa sairautensa takia, päätin kunnioittaa miehen uraa katsomalla yhden sieltä kulta-ajan Willis-elokuvista.  Omissa kirjoissani Striking Distance , tai suomalaisille tutumpi Jokikyttä , kuuluu sinne Bruce Williksen kulta-ajan keskikastiin. Nuorena pojankloppina se ei iskenyt samalla tavalla, kuin toiminnallisemmat Die Hardit yms., joten en ollut sitä katsonut kuin kerran 90-luvun alussa. Oli siis aika tarkistaa pitivätkö muistikuvat paikkaansa, vai oliko kyseessä sittenkin vähemmälle huomiolle jäänyt helmi. Striking Distance (Jokikyttä, 1993) Bruce Willis on Tom Hardy (ei se näyttelijä, hehheh) poliisi, jonka jokainen naisystävä alkaa menettää henkensä mystisen sarjamurhaajan kynsissä. Kun vielä miehen poliisi-isä saa surmansa takaa-ajon timmellyksessä, menee Hardyn kuppi nurin. Vaikka isän "murhaaja" löytyy ja tuomitaan vankilaan, on Hardy varma, että murhaaja on oikeasti joku poliiseista. Tämän takia kaikki poliisi-suvun j