Päätin vuoden alussa tehdä tällaisen projektin, että listaan kaikki vuoden aikana nähdyt elokuvat ja sarjojen kaudet, mitä tulisi katsottua. Projektin idea oli saada selville, että kuinka monta elokuvaa ja sarjaa sitä edes ehtii vuoden aikana katsoa, ettei tule esim. hamstrattua niitä liikaa hyllyyn yms. On myös hauska nähdä, että milloin olen jonkin elokuvan katsonut. Joistakin leffoista tuntui olevan pidempi aika, kuin olikaan ja joistain taas lyhyempi jne. Elokuvien määrään olen tyytyväinen, se on mielestäni ihan tarpeeksi yhdelle vuodella. Sarjojen määrästä yllätyin, että kokonaisia kausia ehti katsoa noinkin monta.  En listannut listaan sellaisia elokuvia, joita en katsonut alusta loppuun, vaan vaikka keskeltä loppuun, tai parhaita paloja, tai kesken jääneitä elokuvia, tai jos katsoin saman useaan kertaan. Samoin sarjoista en listannut kuin kokonaiset kaudet. Useita erillisiä jaksoja tuli kyllä katsottua lempisarjoja sieltä täältä, mutta niitä en laskenut mukaan listaan. Vuosi tä

  Vuonna 1998 ostin Tallinnan Mustanmäentorilta VHS-kasetin, jonka päällä luki "Musta Dracula" ja kannessa komeili Wesley Snipes kovannäköisenä pitkässä nahkatakissa. Hassusti nimetyn kasetin tekstitykset olivat kuin suoraan googlekääntäjällä käännetyt ja ne naurattivat kökköydessään, mutta itse leffa oli rakkautta ensisilmäyksellä. Elettiin ysärin loppupuoliskoa ja sarjakuviin perustuvat elokuvat alkoivat olla tasoa "Batman & Robin" ja "Steel". Tämä Marvelin sarjakuvaan perustuva elokuva oli aivan eri tasoa. Se oli synkkä, aikuisille suunnattu k18-elokuva, joka oli enemmän kauhua ja väkivältää yhdistelevä verikekkeri, kuin värikkäissä viitoissa kikkailtu lelumainos. Sinä vuonna tuo oli jotain tuoretta ja palautti genren takaisin sen ajan suosikkisarjisleffojen, kuten The Crown ja Tim Burtonin Batmanin tyyliin, mutta tuoreella näkemyksellä. Pääosaa esitti tumma mies, mutta edes tuohon aikaan se ei ollut mikään juttu, vaan ihan luonnollinen asia. Ihmety

Harvoin tulee katseltua televisiokanavilta elokuvia nykyään. Yleensä katselen elokuvia systemaattisesti ja harkiten aina seuraavaa kohdetta. Tällä kertaa se ei onnistunut, koska avatessani television oli sieltä juuri alkanut Schwarzeneggerin elokuva Eraser. Jäin tuijottamaan alkua. Muistelin, että alussa olisi jotain hyvää matskua. Katsotään se alku äkkiä pois, mietin. Kohta en pystynyt enää lopettamaan tuijotusta. Klassisia kohtia vyöryi perästysten. Välillä ne olivat niin sarjakuvamaisen yliampuvia, että niitä oli vain pakko tuijottaa. Välillä muistin mitä seuraavaksi oli tulossa, joten seuraava klassikkokohtaus oli nähtävä. Yhtäkkiä huomasin, että olin katsonut koko elokuvan. Tajusin, että tämä vähemmälle huomiolle jäänyt Arska-leffa oli selkeästi vielä sitä parempaa Schwarzenegger-tarjontaa ja melko aliarvostettu toimintaelokuva. Toki se ei meni ihan top3 Ahnold-tuotannossa, koska siellä on niin paljon kovia leffoja, mutta selkeästi se on parempi viihdepläjäys, kuin sen jälkeen tul

Vuoden 2020 ensimmäinen katsomani jouluelokuva ei esittelyjä kaipaa. Se on tietenkin kaikkien tuntema Die Hard! Joulun odotus ei voi alkaa ennen, kun Hans Gruber on saatu törkättyä alas Nakatomi Plazan ikkunasta. Kyseessä on kaikkien aikojen toimintaelokuva ja myöskin vallan mainio jouluelokuva, tosin ei niin perinteinen, mutta kumminkin perinteikäs. Mutta mitä tästä elokuvasta enää voi kertoa, jota ei olisi kerrottu jo tuhansia kertoja... Die Hard - Vain Kuolleen Ruumini Yli (1988)  Kaikkihan tietävät elokuvan klassisen juonen. New yorkilainen kyttä John McClane menee jouluaattona tapaamaan vaimoaan hänen työpaikalleen Nakatomi Plazaan, Los angelesiin. Heidän epäonnekseen tornin valtaavat saksalaiset terroristit ja Johnin on toimittava yhden miehen armeijana pelastaakseen tilanteen, kunnes apujoukkoja saataisiin paikalle... Huhun mukaan elokuvan piti olla alunperin jatko-osa Commandolle ja pääosaa piti näytellä itse Arnold Schwarzenegger. Tästä leffasta löytyykin laini, jossa kerrotaa