Vuonna 2009 Neil Blomkamp pudotti pommin loistavan scifi-elokuvan muodossa. Elokuvaa markkinoitiin Peter Jacksonin uutena elokuvana ja tuolloin oli toki ahmittava kaikki, mitä tämä leffaguru oli saanut aikaiseksi Bad Tastesta, Lord Of The Ringsiin. Oikean ohjaajan pian selvittyä pienoisen pettymyksen jälkeen, alkoi kova pöhinä nähdä lisää tämän uuden neron luomuksia. Seuraavat elokuvat, eli Elysium (2013) ja Chappie (2015) toimivat meikäläiselle erittäin lujaa niiden ilmestyessään. Jopa kovempaa kuin monelle muulle, jotka kokivat ne pettymyksenä mainion Distric 9:n jälkeen. Siitä asti olenkin ollut jonkin sortin "Blomkamp-fani". Hartaasti tuolloin toivoin, että mies olisi ohjannut uuden Alienin tai jopa uuden Robocopin, joihin hän olisi sopinut kuin nyrkki silmään. Alienin ohjaus olikin hyvin lähellä. Kuin varkain, mies lykkäsi pihalle vuonna 2021 pahimpaan koronavöyhätykseen uuden elokuvan, joka menikin minulta silloin täysin ohitse. Nyt vihdoinkin päätin katsoa sen pois

Blade Runnerin (1982) esikuvana toiminut ranskalainen elokuva, joka yhdistelee film noiria ja Scifiä. Ainakin paperilla tuo herättää meikäläisen mielenkiinnon. Aki Kaurismäen, Martin Scorsesen ja Quentin Tarantinon ohjaaja-esikuva Jean-Luc Godard ohjasi vuonna 1965 synkän dystopia elokuvan, jonka ranskankielinen nimi on Alphaville: une étrange aventure de Lemmy Caution (Lemmy Cautionin outo seikkailu), mutta tunnetaan Suomessa paremmin nimellä Lemmy Caution – piru mieheksi . Lemmy Cautionin hahmo on seikkailut lukuisissa Peter Cheyneyn kirjoissa, sekä muissa elokuvissa, mutta Godardin elokuvassa poikkeuksellisesti tulevaisuudessa ja jopa toisella planeetalla. Lähdin innolla katsomaan ensimmäistä kertaa, miltä tämä tarkoituksella mustavalkoinen ja synkkä scifi-noir-pätkä maistuisi. Alphaville - Une Ètrange Aventure De Lemmy Caution (1965) Salainen agentti Lemmy Caution saapuu toiselle planeetalle, dystooppiseen kaupunkiin nimeltä Alphaville. Hän esittää tehtävässään toimittajaa, löytä

Yksi elokuvaharrastukseni tavotteista on löytää uusi "Blade Runner". Blade Runner jätti aikoinaan niin upeat fiilikset, että tuota fiilistä on haettu uudelleen jo useampi vuosikymmen. Alkuperäinen Blade Runner on sen verran täydellinen elokuva, että vastaavaa ei varmaankaan koskaan tule kohdalle, mutta aina välillä putkahtelee ilmoille kovia yrittäjiä. Hierro - salaisuuksien saari (2009) ohjannut espanjalainen ohjaaja Gabe Ibáñez on yksi näistä yrittäjistä ja vuonna 2014 sai alkunsa cyberpunk-elokuva Automata. Mutta kuinka lähelle Blade Runnerin tunnelmaa tämä teos pääsikään...   Autómata  (2014) Aurinkomyrskyt ovat tuhonneet suurimman osan maapallosta ja sen väestöstä. Jäljelle jääneet ihmiset hyödyntävät robotteja erilaisissa askareissa. Robotit eivät pysty rikkomaan protokollaansa, joka estää niitä vahingoittamasta ihmistä, tai muokkaamasta itseään. Jacq Vaucan (Banderas) on vakuutusyhtiön tarkastaja, joka tutkii tällaisia tapauksia, joissa robottien väitetään rikkoneen

Vuoden 2012 Dredd elokuva oli nannaa Dredd-fanille, ja se oli samalla yksi parhaista sarjakuvafilmatisoinneista omissa kirjoissani, mutta aina ei asiat olleet näin mallillaan. Vuosia ja vuosia Judge Dredd-fanit saivat tyytyä puolivillaiseen Dredd-leffaan, joka oli kadottanut alkuperäisen sarjakuvan hengen studion halutessa uutta Sylvester Stallone megahittiä Demolition Manin tyyliin. 80-luvun Robocop elokuva oli ammentanut niin paljon matskua alkuperäisestä Judge Dreddistä, että kesti vuosia ja vuosia tehdä itse Judge Dreddistä elokuva, mutta siinä missä Robocopissa oli oikeaa Dredd henkeä ja tylyyttä, teki studio Judge Dredd elokuvasta sekoituksen seikkailuelokuvaa ja toiminta-komediaa, buddycop henkisellä lisällä, kohdeyleisönään 12-15 vuotiaat pojat. Pahin synti elokuvassa oli, että Dredd seikkaili suurimman osan ilman kypärää ja uniformua, ollen vain perus Sylvester Stallone. Mutta oliko elokuva oikeasti niin huono kuin väitetään... Judge Dredd - Tuomari (1995) Vuonna 2139 maailma