Olin pitkään odottanut pääseväni katsomaan uuden kehutun DC Universen sarjan Swamp Thing. Jo lapsena Kalma-lehdestä lukiessani Swamp thingin seikkailuita, oli hahmossa jotain jännittävää ja se poikkesi muista sankareista monella tapaa. Se oli enempi traaginen hirviötarina ja kauhukertomus, kuin supersankaritarina. Ensi alkuun katsoin pohjiksi kaksi Swamp thing elokuvaa, 90-luvun tv-sarjan ja saman ajan piirretyn sarjan, jotta voisin vertailla miten hahmo on kehittynyt vuosien varrella. Luin myös uudelleen loistavan Alan Mooren Swamp thing sarjakuvan, joka on se paras ja definitiivisin teos hahmosta. Oli aika hypätä sarjan synkkään suonsilmään. Swamp Thing (2019) Abby Arcane palaa kotiinsa Lousianan Maraisiin tutkiakseen kuolettavaa virusta, joka on peräisin suolta. Sattumusten jälkeen hän tapaa omituisen tiedemiehen Alec Hollandin, jonka kanssa he päätyvät tutkimaan tapausta yhdessä. Alec joutuu traagiseen onnettumuuteen, joka vaikuttaa järjestetyltä. Miehen ruumis vajoaa suon syöver