Jurassic Park vuonna 1993 oli tajunnan räjäyttävä kokemus nuorelle Kaitsulle, niin kuin monelle muullekkin saman ikäiselle. Se myös mullisti elokuvamaailman iäksi. Jatko-osat tuli myös käytyä katsomassa elokuvateatterissa, mutta vuoteen 2000 mennessä, kolmannen osan kohdalla suurin innostus oli jo laskenut. Vuonna 2015 Jurassic Worldin saapuessa, elin sellaisessa elämäntilanteessa, jossa dinot eivät juurikaan kiinnostaneet ja katsoin elokuvan melko hätäisesti, ilman suurempaa panostusta aiheeseen. Myöskään Jurassic Worldin jatko-osaan en päässyt sisälle ja pidin sitä jopa kehnona. Nyt, kun uusimman elokuvan traileri herätti jonkin ihmeellisen pikkupojan sisältäni, päätin katsoa kertaalleen sekä vanhat, että uudet osat ennen elokuvateatteriin menoa. Löysin niistä paljon hyvää ja toisella kierroksella jopa JW 2:nen tuntui erittäin viihdyttävältä hömpältä. Ensimmäinen vuoden 1993 JP pysyi tietysti  mestariteoksena, mutta tajusin minkälaista maailmaa uudet osat edustivat, enkä verrannut n