Graafisen alan ammattilaisena minua on aina kiinnostanut elokuvien juliste- ja kansitaiteet. Oikeastaan jo ennen kuin kävin kouluja aiheesta, tuli nuorena katseltua kansikuvia pitkiä aikoja. 70- ja 80-luvulla elettiin oikein kansitaiteiden kulta-aikaa. Elokuvajulisteet maalattiin oikeasti ja ne olivat itsessään jo taideteoksia. Taiteilijatkin tunnettiin nimeltä, kuten Drew Struzan. Jopa halvimmissakin italoripoffeissa oli komeat julistetaiteet. Sitten 90-luvulla yleistyivät julisteet, joissa oli näitä leijuvia päitä vierekkäin, mustaa taustaa vasten. Lopulta Photoshop tuhosi lopullisesti maalatut julisteet ja elokuvajulisteista tuli melko geneerisiä, samaa kaavaa toistavia kuvakikkailuita, jotka eivät mielestäni ole kestänyt aikaa ollenkaan niin hyvin, kuin maalatut julisteet.  Geneeriset toimintaelokuvien kansikuvat Kaikki kokeneet elokuvaharrastajat tietävät nopealla silmäyksellä mitä on luvassa, kun katsoo elokuvan kantta. Varsinkin henkilöt, jotka vielä ostelevat elokuvia fyysi...

Vaikka hankin elokuvia fyysisessä muodossa tasaiseen tahtiin hyllyjen täytöksi, niin harvemmin tulee täällä blogissa niitä esiteltyä, enempi tuolla facebookin asiaan vihkiytyneissä ryhmissä. Nyt kumminkin huomasin, että elokuvia oli tullut hommattua tavanomaista enemmän lyhyen ajan sisällä ja vielä kolmessa eri formaatissa, niin ajattelin, että en rupea täyttämään  fb:n sivustoja niillä, vaan esittelen koko köntän tässä ja nyt. Budʹ laska! SPESIAALI: Leffahankintojen esittelyä 24.4.2022 Aluksi lähdetään liikkeelle 90-luvun klassikoilla. Roland Emmerichin Täydellinen Sotilas toi kaksi aikansa toimintasuuruutta samaan elokuvaan, ja onkin oma suosikkini Emmerich-leffoista. Myös Dick Tracy kuuluu lapsuuteni suosikkeihin ja vaikka täysin ehyestä tapauksesta ei ole kyse, niin sen pariin on mukava palata aina tietyin väliajoin. On se niin persoonallinen tapaus ajalta, jolloin sarjiselokuvia julkaistiin harvakseltaan. Se jopa tuntuu siltä, kuin sarjakuva hyppäisi eloon. Will Smithin ...