Geneeriset toimintaelokuvien kansikuvat

Graafisen alan ammattilaisena minua on aina kiinnostanut elokuvien juliste- ja kansitaiteet. Oikeastaan jo ennen kuin kävin kouluja aiheesta, tuli nuorena katseltua kansikuvia pitkiä aikoja. 70- ja 80-luvulla elettiin oikein kansitaiteiden kulta-aikaa. Elokuvajulisteet maalattiin oikeasti ja ne olivat itsessään jo taideteoksia. Taiteilijatkin tunnettiin nimeltä, kuten Drew Struzan.



Jopa halvimmissakin italoripoffeissa oli komeat julistetaiteet. Sitten 90-luvulla yleistyivät julisteet, joissa oli näitä leijuvia päitä vierekkäin, mustaa taustaa vasten. Lopulta Photoshop tuhosi lopullisesti maalatut julisteet ja elokuvajulisteista tuli melko geneerisiä, samaa kaavaa toistavia kuvakikkailuita, jotka eivät mielestäni ole kestänyt aikaa ollenkaan niin hyvin, kuin maalatut julisteet. 

Geneeriset toimintaelokuvien kansikuvat

Kaikki kokeneet elokuvaharrastajat tietävät nopealla silmäyksellä mitä on luvassa, kun katsoo elokuvan kantta. Varsinkin henkilöt, jotka vielä ostelevat elokuvia fyysisessä muodossa, hoksaavat nopeasti minkälaisesta elokuvasta onkaan kyse. Selkeimmät vihjeet elokuvan laadusta löytyy toiminnallisten elokuvien dvd-kansista. Esim. jos elokuva on suoraan dvd:lle julkaistu tusina leffa, niin yleisesti siitä puuttuu kaikki suositustekstit ja tähdet kannesta. Se ei siis ole saanut elokuvateatterikierrosta ja sitä ei ole vielä kukaan arvostellut, ennen kuin se laitetaan myyntiin. 

Otetaanpa tarkasteluun vaikka nämä viime vuosikymmenellä ilmestyneiden tusinaleffojen kannet. Kaikkia näitä yhdistää keskitason photoshoppauskyvyt, jotka ovat ihan ok näköiset, mutta ei mitään top-notchia. Kyllähän ne ovat kehittyneet valtavasti ja näyttävät tavallaan hyviltä, mutta kaikki näyttävät aivan samalta, mikä taas syö itse julisteen hienoutta. 



Leffan otsikko on useasti vaihdikkaasti vinossa ja räväkän värinen, vaikka oranssi. Jos otsikko ei ole vinossa, on sen hyvä olla rosoisen ja kuluneen näköinen. Kuvan läpi menee jokin vauhdikas poikkiviiva, joka jakaa kuvan osiin, tai henkilöiden kuvat ovat aseteltu päällekkäin tätä poikkiviivaa pitkin. Kannessa on hyvä olla myös jonkinlainen räjähdys tai pelkät liekit. Jokaisessa kannessa tulee olla nämä surullisen kuuluisat kipinät. 

Kipuna-layer on ollut kohta 20-vuotta elokuvien julisteiden pakollinen juttu. Ensimmäiset kymmenen vuotta niitä nähtiin enimmäkseen isojen blockbustereiden julisteissa, joissa värimaailma oli tietysti oranssi/sininen. Sieltä ne lipuivat myös halpisleffojen kansiin, joten nykyään jokaikisessä leffakannessa pitää olla vähän kipinöitä jossain kulmassa. 

Varsinkin Steven Seagalin viimevuosien halpisleffat ovat käyttäneet tätä geneeristä tyyliä niin ahkerasti, että leffoista ei erota, että mikä mikäkin on. Myös Bruce Willis, Nicholas Cage, John Travolta kumppaneineen ovat sortuneet samaan geneeriseen sontaan halpisleffojensa kanssa.



Kannet yrittävät selvästi matkia samaa tyyliä, mitä isoimmilla leffoilla oli 10 vuotta sitten, hämätäkseen katsojia. Eihän tämä mitään uutta ole tietenkään. 

Kauhu- ja komediapuolellakin löytyy omat geneeriset kansikuvansa, mutta niistä lisää myöhemmin...

 - Kai Kumpulainen 4.1.2022