Jurassic Park vuonna 1993 oli tajunnan räjäyttävä kokemus nuorelle Kaitsulle, niin kuin monelle muullekkin saman ikäiselle. Se myös mullisti elokuvamaailman iäksi. Jatko-osat tuli myös käytyä katsomassa elokuvateatterissa, mutta vuoteen 2000 mennessä, kolmannen osan kohdalla suurin innostus oli jo laskenut. Vuonna 2015 Jurassic Worldin saapuessa, elin sellaisessa elämäntilanteessa, jossa dinot eivät juurikaan kiinnostaneet ja katsoin elokuvan melko hätäisesti, ilman suurempaa panostusta aiheeseen. Myöskään Jurassic Worldin jatko-osaan en päässyt sisälle ja pidin sitä jopa kehnona. Nyt, kun uusimman elokuvan traileri herätti jonkin ihmeellisen pikkupojan sisältäni, päätin katsoa kertaalleen sekä vanhat, että uudet osat ennen elokuvateatteriin menoa. Löysin niistä paljon hyvää ja toisella kierroksella jopa JW 2:nen tuntui erittäin viihdyttävältä hömpältä. Ensimmäinen vuoden 1993 JP pysyi tietysti  mestariteoksena, mutta tajusin minkälaista maailmaa uudet osat edustivat, enkä verrann...

  Ajattelin katsoa Jurassic Park kolmosen extemporee lauantai päivän ratoksi, kun kaverikin tuli kylään ja jostain syystä tämä osa jäi viime Jurassic Park maratonista väliin, jolloin katsoin vain osat 1,2,4 ja 5. Viimeksi olen nähnyt tämän kokonaan elokuvateatterissa vuonna 2001 ja sen jälkeen vain pätkiä televisiosta, mutta muistikuvat olivat kumminkin, että kyseessä on viihdyttävä pätkä. Paljonhan tätä on viimevuosina parjattu, ja siihen on syynsä, mutta ei tämä aivan katselukelvoton ole. Joten tutkitaanpas hieman miltä elokuva näyttäytyy tänäpäivänä. Jurassic Park 3 (2001) Tohtori Alan Grant (Sam Neill) huijataan vielä kerran erikoisryhmän kanssa dinosaurussaarelle, koska Kirbyjen poika on kadonnut sinne varjoliitoretkellään. Ei mene aikaakaan kun koko ryhmä on pulassa ja joutuvat selviytymään erilaisista sauruksista... Juoni on tässä aivan toissijainen asia ja homman juju on vain esitellä erilaisia dinosauruksia ja vaaroja viidakossa. Elokuva etenee videopelimäisesti eri vaaras...