Krampuksesta on tehty lyhyehköllä aikavälillä jopa kahdeksen erilaista elokuvaa, joissa kaikissa on aiheena pahapukki, tai oikeastaan Pyhän Nikolauksen varjo. Myös suomalaisessa Rare exportsissa oli samasta sarvekkaasta taruhahmosta kyse. Itse valitsin näistä ehkä sen tunnetuimman version, eli Michael Doughertyn ohjaaman vuoden 2015 Krampuksen. Michael Dougherty tunnetaan elokuvista  Trick 'r Treat (2007) ja  Godzilla: King of the Monsters (2019) . Ensimmaiseksi mainittu on mainio halloweenin ajan episodielokuva, jonka sukulaiseksi tunnistin Krampuksenkin heti, vaikka vielä siinä vaiheessa tiennyt, että kyseessä on saman ohjaajan tekele. Genreltään Krampus on kauhukomedia vanhan Gremlinsin tyyliin, jossa on myös vahvoja fantasiaelementtejä. Jo vuosia elokuva on ollut katsomislitallani ja vihdoinkin sain itseäni sarvista kiinni ja katsottua sen pois. Krampus (2015) Elokuva alkaa erillisellä alkuteksti-introlla, joka esittelee meille kaupoissa käyvää joulunajan kaaosta. Materia on

Arkistojen kätköistä 20.5.2019: Sain Rantasen Simolta, eli "parrasta asiaa" Ramolta joululahjaksi tyylikkään steelbookin tuntemattomasta WOLFCOP (2014) leffasta, josta olin kuullut vain huhuja. Nyt oli vihdoin sen aika pyörähtää soittimessa... tsihhh, gluk gluk, röyh. Kyse on kanadalaisen Lowell Deanin ohjaamasta kauhukomediasta vuodelta 2014. Elokuva kumartaa halpisroskaleffoille, kuin myös 80-luvun toiminta ja kauhuleffoille ja jos tämän olisi nähnyt 90-luvulla, niin johan se olisikin pyörinyt soittimessa tiuhaan tahtiin. Elokuvassa on myös paljon retroilua ja hienoja praktikaaliefektejä. Musiikit vaihtelee juustoisesta kasariherkistelystä, synamusaan ja ysärin alun räppäilyyn. Kanadalainen näyttelijä Leo Fafard on pikkukylän seriffi Lou Garou , joka on hyvin, hyvin alkoholisoitunut renttu, joka katsoo rikoksia sormien lävitse, kunnes yhtenä yönä hän oudon rituaalin jälkeen muuttuu ihmissudeksi, eli susikytäksi! Hän tuunaa partioautosta wolfmobilen ja lähtee pistämään ri

James Gunnin luoma Peacemaker- sarja on ollut parasta, mitä pitkään aikaan on komedioiden saralla nähty. Mies osaa nerokkaasti yhdistää matalaotsaisen ja mauttoman pieruhuumorin, ällöön goreen ja saada silti hahmot vaikuttamaan sympaattisilta ja tykättäviltä, tarinan jopa välillä koskettaessa syvältä. Niinpä innostuin kaivamaan kätköistäni ensimmäisen miehen ohjaamaan elokuvan, jonka olen viimeksi katsonut siinä 2006-2007 tietämillä. Muistikuvat olivat oikein maukkaasta kauhukomediasta, joka kumartelee 80-luvun kauhukuvastolle James Gunn-twistillä. Oli aika siis verestää muistoja. Slither (2006) Avaruus-parasiitin sisältämä meteoriitti laskeutuu tuppukylään Etelä-Carolinaan, jossa on alkamassa peurapeijaiset. Grant Grant erehtyy baarireissun jälkeen metsässä tutkimaan meteoriitista tullutta mölliä, josta hän saakin tartunnan. Vaimo Starla alkaa pian nähdä miehessään muutoksia ja samalla kylän koirat alkavat mystisesti kadota... Elokuva on selkeä tribuutti 80-luvun kauhuelokuville ja se