Krampus (2015)

Krampuksesta on tehty lyhyehköllä aikavälillä jopa kahdeksen erilaista elokuvaa, joissa kaikissa on aiheena pahapukki, tai oikeastaan Pyhän Nikolauksen varjo. Myös suomalaisessa Rare exportsissa oli samasta sarvekkaasta taruhahmosta kyse. Itse valitsin näistä ehkä sen tunnetuimman version, eli Michael Doughertyn ohjaaman vuoden 2015 Krampuksen. Michael Dougherty tunnetaan elokuvista  Trick 'r Treat (2007) ja  Godzilla: King of the Monsters (2019). Ensimmaiseksi mainittu on mainio halloweenin ajan episodielokuva, jonka sukulaiseksi tunnistin Krampuksenkin heti, vaikka vielä siinä vaiheessa tiennyt, että kyseessä on saman ohjaajan tekele. Genreltään Krampus on kauhukomedia vanhan Gremlinsin tyyliin, jossa on myös vahvoja fantasiaelementtejä. Jo vuosia elokuva on ollut katsomislitallani ja vihdoinkin sain itseäni sarvista kiinni ja katsottua sen pois.

Krampus (2015)

Elokuva alkaa erillisellä alkuteksti-introlla, joka esittelee meille kaupoissa käyvää joulunajan kaaosta. Materia on tärkeintä ja tärkeimmistä lahjoista asiakkaat tapellavat nyrkin ja hampain. Poissa on alkuperäinen joulun henki.



Engelin perhe saa jouluksi vieraakseen sukulaisperheen, joka osoittautuu kaikinpuolin rasittavaksi sakiksi. Perheen poika Max repii pukille osoitetun kirjeen, kun sukulaisperheen lapset nöyryyttävät häntä siitä tarpeeksi kauan. Koska lapset eivät ole olleet kilttejä, herää helvetin syövereistä Pyhän Nikolauksen varjo, eli Krampus, joukkoineen tuomaan rangaistukseen taloon.



Krampus on melko ennalta arvattava ja pienimuotoinen kauhuelokuva. Se menee tuttuja jouluelokuvien latuja tuoden mieleen Gremlinsin, Yksin kotona-elokuvat, Joulupuu on kärvennetty, Ghostbusters ja monet muut. Se ei ole kauhuelokuvana kovinkaan pelottava ja voisikin ennemmin puhua fantasiaelokuvasta, jossa on kauhuelementtejä. Elokuvan lähisukulainen on ehdottomasti saman ohjaajan Trick 'r Treat. Myöskään komediana se ei ole hirveän hauska, vaan se ottaa itsensä yllättävänkin vakavasti. Komedia tulee lähinnä siitä, että hirviöt ovat osittain hassunkurisia riiviöitä, kuten piparkakkumiehiä ja nalleja. Perheen talo tuo mieleen Home Alonen talon ja hahmot ovat kuin suoraan jostain vastaavasta kasarikomediasta.

Parasta elokuvassa on sen vanhakantaiset praktikaaliefektit, jotka näyttävät erittäin hyviltä ja tuovat mieleen vanhat kauhu- ja fantasiaelokuvat. Varsinki itse Krampus on oikein näyttävä tapaus. Päällimmäiseksi seurasin juuri näitä hienoja efektejä, muuten hyvin ohuen ja yksinkertaisen juonen ollessa vain taustalla. Elokuva onkin enempi kuin lastensatu helvetistä, kuin perinteisempi kauhuelokuva ja sitä tässä on varmasti haettukkin. Budjetti on ollut vain vaivaiset 15 miljoonaa, mikä on varmasti sujahtanut juurikin näihin erikistehosteisiin, maskeerauksiin ja nukkeihin. Mainioista erikoistehosteista vastaa Wētā Workshop.



Kyllähän siellä seassa on hieman CGI:täkin mm. piparkakku-ukkojen muodossa, muttei onneksi liikaa.




Taustakertomusta kuvittava animaatiopätkä on myös ihan hyvännäköinen osio, joka tuo sitä joulun tunnelmaa elokuvaan.

En ole mikään kovin iso fani perheenisää näyttelevälle Adam Scottille, joten kallistuin enempi mulkeron juntti-isän David Koechnerin suuntaan, joka sopii tällaiseen rooliin, kuin nyrkki silmään. Hänestä tulee mieleen ne kasarileffojen mulkku-isät.



Toni Collette oli perheenäitinä ihan jees. Kaikenkaikkiaan tässä ei ole kovinkaan montaa pidettävää hahmoa, joten en oikeastaan välittänyt yhdenkään hahmon kohtalosta. Tässä on se ero klassikoihin, kuten Home alone ja Gremlins. Niiden hahmot olivat sympaattisia ja pidettäviä tapauksia.

Musiikit elokuvaan on hoitanut Trick 'r Treatistä tuttu Douglas Pipes.

Krampus on ihan kiva pieni kauhuelokuva, jonka katsoo ohimennen, vaikka Lumiukon ja Joulupukin kuumanlinjan tilalla lauantaiaamuna. Kauhuleffana se on aika perinteinen, kliseinen ja kumartelee kasariklassikoille. Itse petyin hieman siihen, miten kevyttä kauhu lopulta olikin  ja miten ennalta arvattava juoni oli kyseessä. Olisin toivonut äärimmäisen brutaalia kauhua ja raajojen irti repimistä. Sellaista, että välillä voi jopa vähän huonosti leffaa katsoessa. Ehkä hieman "creepympi" tunnelma olisi voinut olla myös paikallaan. Tai tunnelma yleensäkkin. Kauhukomediana se ei taas ollut kovinkaan hauska. Hieman absurdimpi ja epäkorrektimpi huumori olisi ollut meikälaisen mieleen. Parasta elokuvassa oli efektit ja hirviöiden designit, mitä en muuttaisi. Visuaalisesti leffa oli siis oikein muikea. Leffa toimiikin parhaiten weta workshopin erikoistehostedemona. Kohdeyleisö elokuvalle taitaisi olla teini-ikäiset, jotka eivät ole vielä turtuneita kaikelle mahdolliselle, tai nostalgiannälkäiset, jotka kaipaavat jotain kevyttä ja jouluista fantasiakauhua gremlinsien tyyliin. 

- Kai Kumpulainen 6.12.2022

Muita Krampus-aiheisia elokuvia (jotka eivät ole jatko-osia tälle elokuvalle):

Krampus: The Christmas Devil 2013)

Krampus: The Reckoning(2015)

A Christmas Horror Story(2015)

Krampus: The Devil Returns (Jatko-osa Krampus: The Christmas Devilille) (2016)

Krampus Unleashed (2016)

Mother Krampus (2017)

Mother Krampus 2 (2018)

Krampus origins (2018)

Julistegalleria:

Tuoteperhe:

4k uhd blu-ray

Soundtrack LP