90-luvulla ennen ensimmäisen Matrixin tuloa, toimintaelokuvat olivat hyvin pitkälti sitä, että toimintasankari syöksyy kahden pistoolin kanssa poikittain halki ilman ja samalla ampuu pahiksia niin pirusti. Yleensä aseiden tehoa on vielä liioiteltu niin, että vastustajat lentävät ilmassa taaksepäin metrikaupalla. Yksi tyylikkäimmistä tällaisista elokuvista on ysäsuosikkini Last Man Standing (1996). Se on myös yksi suosikki Bruce Willis-elokuvista herran kultakaudelta ennen, kun miehen ura lähti alamäkeen 2000 ja 2010-luvuilla. Bruce Willis teki monta loistavaa elokuvaa 80- ja 90-luvuilla ja tämä on yksi niistä, joita olen katsellut nuorena eniten. Se ei ole täydellinen elokuva, mutta se on erittäin tyylikäs, viihdyttävä ja erottuu genressään edukseen. Itseasiassa elokuvan genreä on vaikea määritellä, koska se on sekoitus montaa eri genreä. Elokuvan melko simppeli tarina pohjautuu  Akira Kurosawan Yojimbo – onnensoturi elokuvan tarinaan ja myös toisen sitä lainanneen Sergio Leonen Koura