Katselin tänään 30-vuotta täyttävän Tim Burtonin klassikon Batman, vuodelta 1989. Olen nähnyt tämän lapsena kymmeniä kertoja ja minulla on sarjakuva-adaptaatio leffasta, sekä kirja versio, joita lueskelen parin vuoden välein. Tämä on yksi tärkeimmistä elokuvista minun elämässäni ja se leffa joka teki minusta Batman fanin loppuelämäksi. Näin tämän ekan kerran ilmestymisvuonna, kun olin seitsämän ja se oli huikea kokemus, koska batman oli tuotu camp-maailmasta vakavaksi aikuisten seikkailuksia ja tuo aikuistaminen kiehtoi kovasti, että aikuisetkin voivat nauttia tällaisista lapsellisita sankareista. Vuonna 1989 se ei nimittäin ollut itsestään selvyys ja ainoastaan James Bond oli sallittua aikuisten miesten keskuudessa, jos ei halunnut vaikuttaa lapselliseltä hörhöltä. Myös Princen soundtrack pyöri kasettisoittimessa silloin, vaikka siinä ei ollut Danny Elfmanin legendaarista themeä, joka on vieläkin yksi kaikkien aikojen parhaista themeistä. Princen soundtrackiä kuuntelin viimek...