Batman (1989)
Katselin tänään 30-vuotta täyttävän Tim Burtonin klassikon Batman, vuodelta 1989.
Olen nähnyt tämän lapsena kymmeniä kertoja ja minulla on sarjakuva-adaptaatio leffasta, sekä kirja versio, joita lueskelen parin vuoden välein. Tämä on yksi tärkeimmistä elokuvista minun elämässäni ja se leffa joka teki minusta Batman fanin loppuelämäksi.
Näin tämän ekan kerran ilmestymisvuonna, kun olin seitsämän ja se oli huikea kokemus, koska batman oli tuotu camp-maailmasta vakavaksi aikuisten seikkailuksia ja tuo aikuistaminen kiehtoi kovasti, että aikuisetkin voivat nauttia tällaisista lapsellisita sankareista. Vuonna 1989 se ei nimittäin ollut itsestään selvyys ja ainoastaan James Bond oli sallittua aikuisten miesten keskuudessa, jos ei halunnut vaikuttaa lapselliseltä hörhöltä.
Myös Princen soundtrack pyöri kasettisoittimessa silloin, vaikka siinä ei ollut Danny Elfmanin legendaarista themeä, joka on vieläkin yksi kaikkien aikojen parhaista themeistä. Princen soundtrackiä kuuntelin viimeksi viime kesänä.
Michael Keaton tekee huikean roolin epävarmana, yksinäisenä, ajatuksiinsa uppoutuneena Bruce waynenä ja Jack Nicholsonin Jokeri nyt on jo ikoninen versio jokerista, vaikka jääkin vähän jalkoihin Heath Ledgerin versiolle. Kumpikin näyttelijöistä tekevät vakuuttavat suoritukset vaikka eivät ruumiinrakeenteeltaan ole yhtään samanlaisia kuin sarjakuvissa.
Suosikkikohtiani ovat Batmanin ensi esiintyminen katolla, jossa hän saapuu, kuin joku yön hirviö paikalle varjoista ja laittaa shaibat housuun varkaille. Toinen huikea kohta on jossa batman vie Vicky Valen luolaansa turvaan batmobilella. Siinä musat ja tunnelma on katossa, kun kuivuneet lehdet lepattavat pitkin mustia öisiä metsäteitä ja musiikki pauhaa jylhästi. Kolmas kohtaus, jossa musiikki aiheuttaa jopa kylmät väreet, on se kun batmobile tuhoaa axis chemicalsin. Huikea kohtaus.
Myös alun alkutekstien esittelykohtaus on yyberhieno, jossa kamera kiertää roisoita batman logoa lähikuvana ja batman theme pauhaa taustalla. Todella jylhä ja eeppinen aloitus. Se heti kertoo elokuvan tyylin ja suunnan.
Erityismaininta pitää antaa erittäin komeasta Gotham Citystä jota on ilo katsoa.
Jos jotain nipotettavaa pitää löytää, niin Nicholson on enempi nicholson, kuin sarjakuva Jokeri näytellessään ja blurayn huikea kuva paljastaa pukujen virheitä ja saumoja liikaa mitkä vhs aikana jäivät pimentoon. Siinäpä ne.
Tällä kierroksella tajusin että elokuvassa kolme miestä kilpailee samasta naisesta omilla rahkeillaan. On Bruce, Jack Napier ja Alexander Knox. Naisen, eli Kim Basingerin sydämmen voittaa tietysti Bruce, joka on noista kolmesta etäisin ja vähiten päälle käyvä. Rahoillakin voi olla osuutta asiaan 😁
Elokuvasta oli poistettu kohtaus jossa kuvakäsikirjoituksessa batman ratsastaa hevosella jokerin perässä ja jokeri tappaa vauhdissa robinin vanhemmat trapetsiesityksessä, joten robin liittyy mukaan toimintaan. Myös kirjassa on tuo kohtaus ilman robinia, mutta hevosen kanssa. Mielenkiintoinen kohtaus, mutta ehkä parempi, että sitä ei ole mukana elokuvassa.
Huikea klassikko joka kestää aikaa ja katselukertoja ja sai mut muutenkin aikoinaan tutustumaan elokuvien maailmaan. 5/5
 |
| Tämä Batman oli ensimmäinen valkokankaalla, joka vuoti verta ja sai kolhuja taisteluissa. |
Kommentit
Lähetä kommentti