The Spirit saattaa olla yksi vihatuimmista sarjiselokuvista, mutta itselleni se on ollut sellainen "Guilty pleasure" alusta asti. Eli ymmärrän, miksei monikaan siitä pidä, mutta se tarjoilee minulle tarpeeksi paljon viihdyttäviä asioita, jotta voin katsoa läpi sormien ne asiat, jotka eivät toimi. Sarjakuvaleffana kyseessä on siis minulle enempi The Phantomin kaltainen teos, kuin The Dark Knightin , jos ymmärrätte. Osasyy leffan fanitukseen on varmasti siinä, että nuorempana tuli luettua paljon The Spirit-sarjakuvia kirjastossa ja Mustanaamio-lehden sivuilla. Toinen syy täytyy olla siinä, miten se muistuttaa suosikkisarjiselokuvaani Sin Cityä ja kolmas on varmasti siinä miten yliampuva ja "over-the-top" Samuel L. Jacksonin hahmo Octopus on tässä leffassa. Leffa on myös visuaalisesti kiehtovan näköinen ja paikoin silmäkarkkia. The Spirit myös ilmestyi hyvään aikaan, kun sarjisleffoja ei ollut vielä markkinoilla pilvin pimein. Pitkän tauon jälkeen oli aika ottaa leffa

Salma Hayekista tuli heti yksi suosikkinäyttelijöistäni, kun aikoinaan näin Robert Rodriguezin ohjaamat Desperado ja Hämärastä Aamunkoittoon . Aikalailla samalla linjalla on Hayekin vuoden 2014 elokuva Everly. Mukana on myös Rodriguezin kaverin Quentin Tarantinon  "henkeä" ja leffa ottaakin vaikutteita Kill Bill-elokuvista. Eikä vaikutteet siihen lopu. Mukana on ripaus exploitaatiota, grindhousea ja jopa aikuisten animea. Väkivaltainen ja sadistinen puolitoistatuntinen ei ole niin iso elokuva, kuin aiemmin mainitut, mutta huippu viihdyttävä. Olen aina pitänyt tästä pienimuotoisesta verikekkeristä ja ajattelin katsoa sen taas kerran. Elokuvan on ohjannut Joe Lynch . Everly (2014) Everly (Hayek) on ollut neljä vuotta loukussa yhdessä ja samassa asunnossa japanilaisen mafian seksiorjana. Erään joukkoraiskauksen jälkeen hän ryömii vessaan päättämään päivänsä, mutta viime hetkellä tuleekin toisiin tuloksiin ja ampuukin kaikki paikalla olevat mafiosot. Tästä alkaa loputon veriba