Vuoden 1997 "The Saint - Pyhymis"-elokuva yritti vähän samaa, kuin vuotta aiemmin ilmestynyt Mission Impossible-elokuva, eli otetaan vanha "vakooja"-televisiosarja ja modernisoidaan se hittielokuvaksi 90-luvulle, laittaen keulakuvaksi aikansa könsikäs, eli M:I:ssä Tomppa ja tässä tapauksessa Val Kilmer. The Saint ei saanut kriitikoilta kiitosta, mutta Vaarallisen tehtävän voittokulku jatkui tähän päivään. Mutta oliko Pyhimys-elokuva niin huono. Itse katsoin lapsena mustavalkoista Pyhimys-sarjaa, mutta muistikuvat ovat siitä niin hatarat, että en pysty sitä vertaamaan tähän elokuvaan, joten katselin tämän ihan omana teoksenaan. Viime kerrasta olikin jo vierähtänyt parikymmentä vuotta. The Saint - Pyhimys (1997) Simon Templar (Kilmer) on herrasmiesvaras, joka vaihtaa identiteettiän joka käänteessä. Hahmojen nimet hän lainaa katolilaisilta pyhimyksiltä. Hän saa keikan varastaa  Tri. Emma Russellin (Sue) luoman kylmäfuusiokaavan venäläisellä öljypohatalle Ivan Tretiaki

Vaikka Renny Harli n ohjaa nykyään Luokkakokous kolmosen kaltaisia teoksia, on hänen backcatalooginsa täynnä huikeita elokuvahistoriaan jääneitä elokuvia kuten A Nightmare on Elm Street 4: The Dream Master, The Adventures of Ford Fairlane, Cliffhanger ja jopa Die Hard 2! Näitä elokuvia katsotaan vielä tänäkin päivänä tiuhaan tahtiin ja muistellaan lämmöllä. Huikea suoritus maanmieheltä. Ajattelin verestää muistoja yhdellä Harlin-leffalla, joka mielestäni ylittää kaikki nuo edellä mainitut klassikot ja on mielestäni paras Rennyn filmografiassa. Kyseessä on vuoden 1996 elokuva The Long Kiss Goodnight. The Long Kiss Goodnight (1996) Samatha Caine on koulunopettaja ja pullantuoksuinen perheenäiti, joka ei muista entisestä elämästään mitään. Kun vankilassa lusiva Yksi-silmä Jaakko huomaa hänet televisiosta jouluparaatissa, päättää hän lähteä kostamaan silmän menetyksensä. Samatha taas palkkaa etsivä Henesseyn ottamaan selvää menneisyydestään. Kohta Samatha ja Hennesey huomaavat olevansa ku

Vaikka hankin elokuvia fyysisessä muodossa tasaiseen tahtiin hyllyjen täytöksi, niin harvemmin tulee täällä blogissa niitä esiteltyä, enempi tuolla facebookin asiaan vihkiytyneissä ryhmissä. Nyt kumminkin huomasin, että elokuvia oli tullut hommattua tavanomaista enemmän lyhyen ajan sisällä ja vielä kolmessa eri formaatissa, niin ajattelin, että en rupea täyttämään  fb:n sivustoja niillä, vaan esittelen koko köntän tässä ja nyt. Budʹ laska! SPESIAALI: Leffahankintojen esittelyä 24.4.2022 Aluksi lähdetään liikkeelle 90-luvun klassikoilla. Roland Emmerichin Täydellinen Sotilas toi kaksi aikansa toimintasuuruutta samaan elokuvaan, ja onkin oma suosikkini Emmerich-leffoista. Myös Dick Tracy kuuluu lapsuuteni suosikkeihin ja vaikka täysin ehyestä tapauksesta ei ole kyse, niin sen pariin on mukava palata aina tietyin väliajoin. On se niin persoonallinen tapaus ajalta, jolloin sarjiselokuvia julkaistiin harvakseltaan. Se jopa tuntuu siltä, kuin sarjakuva hyppäisi eloon. Will Smithin Hollywood

Kävin eilen todistamassa "Kino Laaksossa" muutamia elokuvamaailman helmiä. Paikalle oli saapunut isännän, eli Timo Laakson lisäksi Leffa Bunkkerin Ville Vester ja Parrasta asiaa-kanavan Simo Rantanen. Tarjolla oli mm. Last Night In Soho ja Vinegar Syndromen New york Ninja, mutta yksi leffa jäi kutkuttelemaan omaa mieltäni päällimmäiseksi. Se on lähes unohduksiin painunut postapokalyptinen urheiluelokuva nimeltä The Salute of the Jugger (1989). Elokuvan on kirjoittanut ja ohjannut David Peoples , joka tunnetaan mm. Blade Runnerin, Unforgivenin ja 12 Apinan kirjoittajana. Tämän mainion asetelman lisäksi pääosaa esittää  suosikkini Rutger Hauer. Tämä Australialais-Amerikkalainen elokuva on julkaistu jenkeissä nimellä The Blood of Heroes ja suomessa nimellä Kuolemanottelu . Elokuva oli Timon nuoruuden suosikkeja ja nousi kertaheitolla omaksi lemppariksi myös. The Salute of the Jugger (1989) Eletään ydinsodan jälkeistä aikaa. Rikkaat ovat paenneet maan alle bunkkereihin ja köyhä