The Salute of the Jugger (1989)

Kävin eilen todistamassa "Kino Laaksossa" muutamia elokuvamaailman helmiä. Paikalle oli saapunut isännän, eli Timo Laakson lisäksi Leffa Bunkkerin Ville Vester ja Parrasta asiaa-kanavan Simo Rantanen. Tarjolla oli mm. Last Night In Soho ja Vinegar Syndromen New york Ninja, mutta yksi leffa jäi kutkuttelemaan omaa mieltäni päällimmäiseksi. Se on lähes unohduksiin painunut postapokalyptinen urheiluelokuva nimeltä The Salute of the Jugger (1989). Elokuvan on kirjoittanut ja ohjannut David Peoples, joka tunnetaan mm. Blade Runnerin, Unforgivenin ja 12 Apinan kirjoittajana. Tämän mainion asetelman lisäksi pääosaa esittää  suosikkini Rutger Hauer. Tämä Australialais-Amerikkalainen elokuva on julkaistu jenkeissä nimellä The Blood of Heroes ja suomessa nimellä Kuolemanottelu. Elokuva oli Timon nuoruuden suosikkeja ja nousi kertaheitolla omaksi lemppariksi myös.

The Salute of the Jugger (1989)

Eletään ydinsodan jälkeistä aikaa. Rikkaat ovat paenneet maan alle bunkkereihin ja köyhät elävät maanpäällä karuissa oloissa, ympärillä pelkkää hiekkaa. Köyhien ainoana huvituksena on väkivaltainen urheilulaji, jota pelaavat hiekkakyliä kiertävät "juggerit". Juggerit ovat gladiaattorimaisia hahmoja, jotka runnovat toisiaan pelissä, joka on kuin väkivaltainen sekoitus amerikkalaista jalkapalloa ja gladiaattoriotteluita. Pallon sijasta pelissä käytetään koiran pääkalloa. Nuori naispelaaja nimeltä Kidda (Joan Chen) on päättänyt päästä lajissa huipulle ja hän liittyy joukkueeseen, jota johtaa vanha veteraani Sallow (Rutger Hauer). Joukkueen matka vie kohti lopullista turnausta maanalaisessa Colosseumissa...

Elokuva on hyvin selkeästi ottanut vaikutteita myöskin australialaisista Mad Max-elokuvista. Itseasiassa tämä elokuva voisi sijoittua Mad Maxin maailmaan sillä erolla, että kulkuneuvoja elokuvassa ei nähdä kuin yksi kappale ja autoilun sijasta keskitytään brutaaliin urheiluun. Muuten puvustukset ja maskeeraukset ovat hyvin samanlaisia.



Maskeeraukset elokuvassa ovatkin huippuluokkaa, eivätkä kalpene isomman budjetin elokuvien kanssa ollenkaan. Myöskin puvustukset ovat hyvän näköisiä aikalaisekseen ja niillä on myös selkeä funktio. Vaikkakin kyseessä on pienen budjetin b-elokuva, ei se sisällä tietynlaista kökköyttä, mitä vastaavissa mad max-kopioissa on tapana nähdä (varsinkin italialaisissa), vaan leffan voi katsoa melko vakavalla mielellä. Itseasiassa elokuva on niinkin synkkä ja uskottava, että se voi karkottaa tiettyjä roskaleffojen faneja luotaan. Pelleilyä hakevat voivat pitää jopa liian ryppyostaisena ja tylsänä.

Elokuvasta onkin tiedettävästi ainakin kaksi eri leikkausta. Jenkkien versio on 10 minuuttia lyhempi ja tunnelmaltaan hieman hauskempi, kuin taas katsomamme alkuperäinen versio on pidempi ja kaikinpuolin synkempi. Huhut taas kertovat, että elokuvasta olisi useita eri leikkauksia eri kuvasuhteilla.

Lavasteet vaihtelevat alkupuolella nähtävästä hiekkakuopalla hengailusta, upeaan maanalaiseen bunkkerimaiseen colosseumiin, jonka maailma veti minut puolelleen. Kaikkialla on aistittavissa lika, hiki, paska ja törky. Maailma on siis äärimmäisen rosoinen ja karu.

Näyttelijävalinnat yllättivät meikäläisen. Pääosaa esittää kulta-aikaansa elänyt Hollannin ihme Rutger Hauer. Rutku on idealismissaan ja vähäeleisyydessään erittäin karismaattinen ja varastaa aina shown, kun astelee kuvaan.

Twin peaksista tuttu Joan Chen on myöskin hurmaava sitkeänä ja arpisena naispelaajana isojen "ryökäleiden" maailmassa. Kidda onkin aikalaisekseen yllättävän moderni ja androgyyninen naishahmo.

Full Metal Jacketista, Daredevil-sarjasta ja Men In Blackistä tuttu Vincent D'Onofrio yllätti meikäläisen läsnäolollaan. Jotenkin en olettanut näkeväni tätä nuorta könsikästä tällaisessa elokuvassa.

Spike Leen leffoista tuttu körmy Delroy Lindo oli myös mainio lisä leffan castaukseen. 

Tarina kertoo, että oikean elämän urheilulaji jugger on saanut alkunsa tämän elokuvan innoittamana ja sitä pelataan enimmäkseen saksassa. Vaikka pallo on korvattu vaahtomuovilla, muistuttaa se edelleen koiran kalloa. Uskoisin, että tässä oikean elämän lajissa ei sentään tule niin paljon irto korvia.

Itse pidin tästä postapo-urheiluelokuvasta yllättävän paljon, lähinnä sen karismaattisten näyttelijöiden ja mielenkiintoisen maailman takia. Juoni elokuvassa on toki hyvin simppeli, enkä tätä suosittelisikaan juonivetoisten leffojen katsojille, mutta heille jotka tykkäävät "hengailla" tällaisessa äärimmäisen karussa mad max-maailmassa, voivat löytää elokuvasta keskinkertaista paremman joutomaa vaelluksen.

Tämä oli tosiaan Timo Laakson nuoruuden suosikkeja, mutta itsekkin toivoisin, että olisin nähnyt tämän jo aikanaan. Tällöin elokuva nousisi nostalgiapöhinöissä aivan uusiin sfääreihin, koska nytkin pidin siitä erittäin paljon. Jos vertaa hengenheimolaisiin, eli Mad Maxeihin, niin katson mieluummin tämän elokuvan, kuin esimerkiksi Mad Max kolmosen. Harmillisesti tätä on melko vaikea löytää fyysisenä kopiona ja suomi-vhs taitaa olla helpoin vaihtoehto, mutta jos saat tämän jostain käsiisi, niin suosittelen ehdottomasti katsomaan. 

"Play hard, you'll forget the fear." - Sallow

- Kai Kumpulainen 28.1.2023

Julistegalleria:

T-paita