Päätin vuoden alussa tehdä tällaisen projektin, että listaan kaikki vuoden aikana nähdyt elokuvat ja sarjojen kaudet, mitä tulisi katsottua. Projektin idea oli saada selville, että kuinka monta elokuvaa ja sarjaa sitä edes ehtii vuoden aikana katsoa, ettei tule esim. hamstrattua niitä liikaa hyllyyn yms. On myös hauska nähdä, että milloin olen jonkin elokuvan katsonut. Joistakin leffoista tuntui olevan pidempi aika, kuin olikaan ja joistain taas lyhyempi jne. Elokuvien määrään en ole ihan tyytyväinen, koska viime toissa vuonna ehdin katsoa 40 elokuvaa enemmän. Tosin pitkien sarjojen, kuten Game of Thronesin katsominen kokonaan verotti aikalailla elokuvilta aikaa. Sarjojen määrästä yllätyin, että kokonaisia kausia ehti katsoa yllättävän monta.  En listannut listaan sellaisia elokuvia, joita en katsonut alusta loppuun, vaan esim. keskeltä loppuun, tai parhaita paloja, tai kesken jääneitä elokuvia, tai jos katsoin samaa useaan kertaan. Samoin sarjoista en listannut kuin kokonaiset kaudet

  Vuonna 1999 koettuani ensimmäisen Matrixin elokuvissa, se oli menoa. Matrix mullisti käsityksen siitä mitä viihde-elokuvalta pystyi vaatimaan ja kuinka toiminta-elokuvia tästä eteenpäin tulisi tehdä. Ghost in The Shell on kaikkien aikojen suosikki anime-elokuvani ja yhtäkkiä Matrix toi sen huikeaa kuvastoa liveactionina valkokankaalle. Tällaista oli aiemmin  pystytty näyttäämään vain animaation keinoin. Olin aivan "mind blown". Juuri kun elokuvan pöhinä alkoi laantua, pari vuotta myöhemmin saapui ilmiö nimeltä "Year of the Matrix" . Se tarkoitti sitä, että saman vuoden aikana kokisimme Matrix-maailmaa pohjustavan Animatrix kollaasin, sitä laajentavan Enter The Matrix-pelin ja mikä huikeinta, ei vain yksi vaan kaksi jatko-osaa alkuperäiselle elokuvalle (Reloaded & Revolutions). Mitään vastaavaa ei ollut elokuvamaailmassa koettu ennen ja Matrix oli jälleen kaikkein huulilla. Oli mielettömän hienoa elää tuota hypeä. Kaikki ystäväni puhuivat koko ajan pelkästä

Missä elokuvassa Rare Exportsin päänäyttelijät yrittävät järjestää joulua "Varekselle" 7kk myöhässä, Lohtander saarnaa vessanpöntön kautta kerrostalon väelle, Salkkareiden Ullaa pannaan menemään vähän väliä ja M.A. Numminen tekee cameon. Saunominen tapahtuu komerossa vohveliraudan avulla. Se on tietenkin Jari Halosen kulttisuosiota nauttiva Joulubileet, vuodelta 1996. Olen ollut pitkään Halosen elokuvien fani ja varsinkin Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma iskee kovaa. Tokihan miehen elokuvat eivät sovellu kaikelle kansalle ja varsinkin kun Jumalan Teatterin tapaus on vieläkin ihmisten mielissä. Silti hänen kapinahenkisessä ja rajoja rikkovassa tyylissään on jotain kovin kiehtovaa. Siksi kruunasin vuoden 2021 Joulupäivän katsomalla tämän elokuvan viimeisenä, ennen vuorokauden vaihtumista. Joulubileet (1996) Elokuva perustuu tositarinaan (jota on vaikea uskoa). Jorma Tommilan esittämä rikollinen  järjestää Joulubileet, juuri vankilasta päässeelle veljelleen. Mik

Kwai-joen sillan marssivihellys  ”Colonel Bogey March” on varmasti kaikille tuttu kipale. Itse en juuri elokuvasta muuta tiennyt, kuin hieman historiallista taustaa, Alec Guinnessin ikonisen hahmon ja tuon vihellyksen. Niinpä päätin vihdoinkin katsoa tämän "Oscar-haavin" alusta loppuun. Kotelon takakansi väitti virheellisesti, että leffa kestäisi vain 1h18min, joten ajattelin sen katsella pikaisesti päiväleffana, vaikka kestoaika hieman epäilytti. Noh lähes kolme tuntia myöhemmin huomasin, että kansipaperi tosiaan valehteli ja takana oli eeppinen elokuvakokemus. Elokuva perustuu Pierre Boullen samannimiseen romaaniin. Elokuva palkittiin seitsemällä Oscarilla.  Kwai-joen silta (The Bridge on the River Kwai, 1957)  On vuosi 1943. Joukko vangittuja brittisotilaita sijoitetaan Burman viidakon keskellä sijaitsevaan japanilaisten vankileiriin, jota johtaa julma eversti Saito. Leirillä on äärimmäinen kuri ja pakomahdollisuudet ovat olemattomat. Vangit pakotetaan rakentamaan siltä K

Toto ei kerro kuuluisasta amerikkalaisesta yhtyeestä vaan vedonlyönnistä, tai oikeastaan ravipelissä voittamisen jälkiseuraamuksista. Toto (1982) Metsolasta tuttu Kaukovaaran Kari, eli Juha Hyppönen voittaa kahden kaverinsa kanssa raveissa siemoisen summan rahaa. Siinä jää vaimot ja vasta syntyneet lapset taka-alalle, kun kaverukset päättävät pistää haisemaan. Suunnitelmissa on hävitä hetkeksi olemasta ja painua Thaimaaseen. Tauoton viinan kittaaminen tekee suunnitelmiin jatkuvasti muutoksia ja matkan aikana myydään jopa Japanilaisille japanilaisia autoja. Toisena kaverina nähdään Mikko Hänninen (Kivenpyörittäjän kylä) ja toisena Paavo Piskonen . Kaikenmaailman Luokkakokoukset ja Hangoverit jää kyllä ihan taka-alalle tämän kohkauksen kanssa. Sen verran holtittomasta toiminnasta on kyse. Elokuvan ohjasi Anssi Mänttäri salanimellä Suvi-Marja Korvenheimo ja käsinkirjoituksen teki  Tuovi Mäkipää-Hakola, jonka takana oli oikeasti Matti Ijäs. Se tehtiin velkarahalla, ilman Elokuvasäätiön

Jos miettii sanaa "jouluelokuva", niin mieleen tulee varmasti ensimmäisenä Wesley Snipesin ja Woody Harrelsonin tähdittämä Junakytät, vuodelta 1995. Wesley Snipes oli 90-luvun kovimpia action tähtiä, kunnes hävisi valokeilasta ja lopulta puuhaili vain "straight-to-video" kamaa. Woody Harrelsonin kanssa he tekivät mainion korisleffan Mustat Donkkaa Tykimmin (1992). Tämä leffa näytti että herrojen kemiat toimivat mainiosti yhteen, joten pari vuotta myöhemmin he päätyivät näyttelemään veljeksiä piparintuoksuiseen jouluelokuvaan Money Train, joka tunnetaan suomessa paremmin nimellä Junakytät.  Mikä virittäisikään paremmin joulutunnelmaan, kuin katsomalla tämä ennen aattoa... Money Train - Junakytät (1995) On Jouluaatto. Wesley Snipes ja Woody Harrelson ovat veljeksiä (vaikka toinen onkin musta ja toinen valkoinen). Wesley on heistä paremmin toimeen tuleva, rehti kaveri, joka nappaa naiset ja hakkaa pahikset. Woody on taas peliongelmainen tunari, joka on aina pulassa vel