Matrix Resurrections (2021)

 
Vuonna 1999 koettuani ensimmäisen Matrixin elokuvissa, se oli menoa. Matrix mullisti käsityksen siitä mitä viihde-elokuvalta pystyi vaatimaan ja kuinka toiminta-elokuvia tästä eteenpäin tulisi tehdä. Ghost in The Shell on kaikkien aikojen suosikki anime-elokuvani ja yhtäkkiä Matrix toi sen huikeaa kuvastoa liveactionina valkokankaalle. Tällaista oli aiemmin  pystytty näyttäämään vain animaation keinoin. Olin aivan "mind blown". Juuri kun elokuvan pöhinä alkoi laantua, pari vuotta myöhemmin saapui ilmiö nimeltä "Year of the Matrix". Se tarkoitti sitä, että saman vuoden aikana kokisimme Matrix-maailmaa pohjustavan Animatrix kollaasin, sitä laajentavan Enter The Matrix-pelin ja mikä huikeinta, ei vain yksi vaan kaksi jatko-osaa alkuperäiselle elokuvalle (Reloaded & Revolutions). Mitään vastaavaa ei ollut elokuvamaailmassa koettu ennen ja Matrix oli jälleen kaikkein huulilla. Oli mielettömän hienoa elää tuota hypeä. Kaikki ystäväni puhuivat koko ajan pelkästä Matrixista ja kertoivat lisää sen mystisestä maailmasta. Itsekkin elin ja hengitin jälleen matrix-maailmaa ja lopulta hankin jopa megalomaanisen DVD-boksin, eli läpinäkyvän "akvaarion" sisältäen Neo-patsaan, 10 dvd-levyä (elokuvat, animaatiot ja huikeat 100 tuntia extroja). Kutsuimme tätä laitosta leikkisästi Matrix-alttariksi. Hype lopulta hiipui, mutta ensimmäinen elokuva on pysynyt aina top 10 listalla kaikkien aikojen parhaista elokuvista. Myöskin jatko-osat ovat olleet mielestäni mainettaan parempia. 

Kun yli 10-vuotta sitten kuulin, että Matrixille kaavaillaan uutta jatko-osaa, varovaisesti ja pelonsekaisin tuntein odotin sen tulemista aina välillä. Nyt aivan puskista tänä vuonna 2021 ilmestyi eka traileri ja odotukset pomppasi huippuunsa. Nyt tässä olisi se vuoden kohokohta ja vuoden paras elokuva, varmasti! Kuinka kävikään...

Matrix Resurrections (2021)

Thomas Anderson on vanha videopelien tekijä. Hän on luonut videopelin nimeltä Matrix ja kaksi jatko-osaa sille. Pomo painostaa tekemään neljännen osan, mutta jatkoa on vaikea luoda näin monen vuosikymmenen jälkeen. Warner bros hengittää niskaan. Sanoiko joku "meta"....

Kun kuulin, että elokuva ei olisi niin hyvä kuin odotukset antoivat odottaa, ajattelin katsoa sen kumminkin avoimin silmin ja positiivisin mielin, turhia nillittämättä. Olin tällä keinoin pystynyt nauttimaan monista uusista reboot elokuvista, kuten Robocop (2014) ja Conan Barbaari (2011) ja Hellboy (2019), vaikka ne eivät millään tasolla ole alkuperäistensa veroisia, Robocopin (1988) ollessa jopa mestariteos. Melko nopeasti huomasin, että Matrix Resurrections ei yltäisi edes noiden tasolle. Jopa Total Recall remake tuntui jollain tasolla sujuvammalta elokuvalta kuin tämä. Siinä tilanteessa ollaan jo aika syvissä vesissä...

Alkuperäisen Matrixin yksi tärkeimmistä puolista oli sen upea visuaalisuus. Likainen ja synkkä maailma yhdistettynä cyberpunk kuvastoon ja Ghost in the shell-animaatioon, oli melko uniikkia tuohon aikaan, varsinkin amerikkalaisessa elokuvassa. Elokuvan maailma oli rosoinen ja ankea. Vihreä häivähdys peitti kaiken alleen.  Uudessa elokuvassa ei ole mitään tästä jäljellä, vaan kaikki on kliinistä ja värikästä. Uudessa Matrixissa paistaa kokoajan aurinko ja ilmakin on raikas. 

Myöskin ikoniset nahka ja pvc-vaatteet ovat unohdettu. Pitkät nahkatakit ja mustat aurinkolasit tekivät hahmoista aikanaan badasseja ja erittäin cooleja toimintahahmoja. Nyt tilalla on kirkkaanvärisiä hassuja pukuja suoraan muotimaailman huipulta. Jossain vaiheessa muistan kun nuoremmat "jonnet" alkoivat naureskella näille ikonisille nahkatakeille ja aurinkolaseille. Elokuva tuntuukin kosiskelevan tätä sukupolvea ja haluaa naureskella näiden ironisten hipstereiden kanssa yhdessä entisajoille, vaikka vaikuttaakin nololta vanhalta setämieheltä sitä yrittäessään. Tämä uusi leffa haluaa ilmeisesti alkuperäisen trilogian näyttävän mahdollisimman epäcoolilta, mutta ei itse pysty parantamaan tällä saralla millään tavalla. 

Itsetiedostava naureskelu ja meta-tason huumori jatkuvat pitkin elokuvaa, sen ollessa kokoajan vain irvokkaampaa ja Matrixin perinnön päälle lirauttelevaa. Muutenkaan huumori ei mielestäni kuulu Matrixin maailmaan, vaikka Hollywood sitä haluaa nykyään tunkea jokaiseen blockbusteriin. Alkuperäinen Matrix oli mieletön hitti vaikka koko trilogia oli haudanvakava ja sellainen sen kuuluisikin mielestäni olla. Verrattaessa vaikka klassikkoelokuva Blade Runneriin. En voisi kuvitella siihen maailmaan mitään kissavideo-huumoria. Ekä voinut Denis Villeneuvekaan kunnioittaessaan Blade Runnerin perintöä luodessaan sille upean jatko-osan vuonna 2017. Villeneuve tekeekin nykyään sitä mitä Wachowskit tekivät alkuperisen Matrixin aikaan, eli vakavaa, upeannäköistä sci-fiä. 

Visuaalisesti elokuva vaikuttaakin suurimmaksi osaksi "halvalta" tv-elokuvalta ja kaikki siihen pistetyt miljoonat eivät näy juuri missään. Välillä mielessä käy Syfy-channelin versio Matrixista, välillä suoraan striimipalveluun tarkoitettu halpis-scifi ja välillä jopa Disney-versio aiheesta. Disney mm. siinä mielessä, että huumorin ja värikkyyden lisäksi elokuvaan on pitänyt saada mukaan söpöjä robotteja. Tämä viimeistään lyö jarrut meikäläiselle. Söpöt, isosilmäiset delfiini/Rausku-robotit ja muut high fiveä lyövät minion robotit eivät vaan kuulu Matrixiin millään tavalla. Muistatteko kun uusiin Star Warseihin tuli mukaan niitä isosilmäisiä lintuhamstereita. Ne vielä jotenkin sieti, mutta tämä on sama vääryys potenssiin sata. Ehkä jopa pahempi kuin Jar Jar Binks aikoinaan. Elokuva katsellessa fiilis olikin hieman sama kuin aikanaan kun Star Wars Episode 1 tuli elokuviin. Tai oikeastaan paljon pahempi. 

Elokuva myös heittelee vanhoista leffoista pätkiä ja välähdyksiä pitkin leffaa. Ensinnäkin jokainen pätkä saa kaipaamaan vanhaa ja luo hirveän kontrastin uuden kökköyden kanssa. Samalla tulee mieleen joidenkin elokuvien halvat straight-to-dvd jatko osat, jotka käyttävät pätkiä alkuperäisestä leffasta peittääkseen sen superhalvannäköistä sisältöä. 

Keanu Reeves palasi miehen suurimpaan roolihahmoonsa Neoksi. Mies ei edes viitsinyt leikata tukkaa ja partaa hahmoaan varten, varmaankin uutta John Wickiä silmällä pitäen. Senkin elokuva tiedostaa ja tekee siitä siis vitsin. Vitseillä onkin hyvä olankohauttaa kaikki, mikä on pielessä elokuvassa. Silti Keanu on Carrie-Anne Mossin kanssa parasta mitä leffasta löytyy. Nyt kun miettii, niin Neon herättäminen takaisin henkiin on yhtä hyvä idea, kuin Ripleyn kloonaaminen Alien neloseen. Silti Alien Resurrection on mielestäni huomattavasti parempi leffa, kuin Matrix Resurrections. Alkuperäisestä kastauksesta oli mukana myös Niobe, eli Jada Pinkett Smith. Nainen oli sen verran heikosti maskeerattu vanhukseksi, että se häiritsi katselukokemusta. Vähän niinkui Prometheuksessa Guy Pearce aikanaan.

Mukana on uutena pahiksena, eli Analyytikkona Neil Patrick Harris. Olen aina pitänyt miehestä. Tässä elokuvassa vihasin häntä. Aina kun mies oli paikalla, odotin taustalle sitcom naurua.
Samoin uusi Agentti Smith oli niin karsea, että hänestä en jaksa puhua mitään. Hahmo oli muutenkin täysin turha. Loput porukasta olivat täysin unohdettavia ja turhia hahmoja. Tulee mieleen muutaman vuoden takainen Independence Day 2, jonka uudet nuoret hahmot olivat täysin turhia ja yhtä unohdettavia. Yhtään hahmoa tai näyttelijää en näistä muista. Silti saattaisin katsoa ID2:sen mieluummin uudelleen kuin tämän leffan. Ehkä. En tiedä. Ei välttämättä. Yhden hahmon nimi on Bugs, koska Warner Bros omistaa Bugs Bunnyn. Tämäkin kerrotaan leffassa, koska se on niin itsetietoinen itsestään. Laurence Fisburnea on ikävä.

Myöskin Lambert Wilson Merovingianina käy pyörähtämässä täysin turhassa cameossa mukana. Hänkin yrittää tuoda huumoria mukaan olemalla koominen kevennys.

Huumorin lisäksi toinen virhe on se, että kun vanha elokuva käytti hieman "kauhukuvastoa" pitämään tunnelman jännittävänä ja vaarallisena, niin tässä elokuvassa vaaran tunne loistaa poissaolollaan ja missään vaiheessa ei minkäänlaista jännitettä synny. Tilanne on sama kuin vertaisi Terminator kakkosta ja varsinkin ykköstä tähän 2015 tulleeseen Genisykseen. Kaikki vaarantunne ja kauhuelementit ovat tipotiessään ja tilalla on muovista supersankaritoimintaa. Molemmissa on myös se, että ne näyttävät ensimmäisen elokuvan alkukohtauksen uudelleen ja pilaavat sen totaalisesti. Molemmat elokuvat myös vaihtavat ikoniset näyttelijät uusiin ärsyttäviin nykynäyttelijöihin.

Ja molemmista elokuvista löytyy hahmo, joka hajoaa pieniksi pikselipalloiksi. Vihaan tuota pikelipölyefektiä, koska se ei koskaan näytä kovinkaan hyvältä. Tosin jos pitäisi valita kumpaa katson mieluummin uudelleen, niin kyllä Terminator Genisys on sentään jollain tasollla viihdyttävää jaskaa.

Kaiken tämän valittamisen jälkeen elokuvan pahin synti lopulta on sen loputon selittely. Elokuvan alku on selittelyä, keskikohdalla nähdään todella pitkä ja laahustava selittely osio ja jopa loppu on pelkkää selittelyä. Varsinkin kun tällä kaikella selittelyllä ei ole lopulta juonen kannalta merkitystä. Juoni siis lyhykäisyydessään: pelasta Trinity. Selittely on puuduttavan tylsää ja saa käden hapomaan kännykkää kohti, mikä ei ole koskaan hyvä merkki. Alkuperäisen Trilogian suola ja mistä se mm. muistetaan oli sen huikeat toiminta- ja taistelukohtaukset. Ja tietenkin ikoninen bullet time. Tämä elokuva ei edes yritä ylittää noita kohtauksia uusilla huikeilla toimintakohtauksilla, vaan alisuorittaa ne tekemällä hieman samaa, mutta paaaljon huonommin. Mikään ei näytä miltään. Poissa ovat komeat koreografiat. Leikkaus on huonoa. Jopa bullet time loistaa poissa olollaan (tästäkin tehdään metavitsi) ja tilalla on surkea efekti jossa ihmiset vain seisovat paikallaan ja analyytikkö tärisee häiritsevästi vanhakantaisessa efektissään. Edes Neo ei osaa Kung-fua (vaikka nöin väittää) vaan tyytyy työntämään asioita "star wars-forcella", mikä on todella köyhän näköistä. Kädet ojossa vaan työnnetään asioita. Jopa vuoden 2009 halpis-supersankarileffa Push teki tämänkin paremmin. Neo ei käytä edes aseita kertaakaan leffassa. Nykyleffojen mukaan tässäkin mies on se onneton perässä vedettävä hahmo ja nainen hoitaa hommat kotiin. 

Musiikeista pitää mainita, että alkuperäisen trilogian  yksi suurimmista tunnelman luojista oli sen musiikit. Modernit ja supercoolit konesaundit yhdistyivät rokkiin ja sinfoniaorkesterin soittoon. Elokuvien soundtrackeja kuunteli vapaa-ajallaankin mielellään yrittäen itse juosta pitkin seiniä, elokuvan kohtauksia muistellen. Monesta soundtrackin yhtyeestäkin tuli lopulta suosikkejani loppuelämäksi. Ja ensimmäisen osan lopputeksteissä kuultava Rage Against Machinen Wake Up on jo ikoninen biisi nykyään. Parasta tässä uudessa elokuvassa olikin kun se toistaa vanhaa ja soittaa lopputeksteissä samaa biisiä. Tosin tällä kertaa kuullaan vähemmän räväkkä torviversio, jonka esittää Brass Against. Biisi on ihan kelpo coveri, mutta kuvastaa hyvin elokuvan väsynyttä meininkiä. Kapinallinen rokki on vaihtunut keski-ikäisten väsyneeksi torvisektioksi, joka lähinnä naurattaa. Taas kerran naureskellaan alkuperäiselle elokuvalle ja tehdään sen cooliudesta vitsiä. Tämä ei tosin ole Brass Againstin tarkoitus. Muu score elokuvassa on täysin huomaamatonta ja mitään sanomatonta. Muutenkaan alkuperäisten leffojen klassisesta äänimaailmasta ei ole mukana, kuin luotien viuhunta.

Elokuva on suunnattu nuoremmalle yleisölle joille Matrix ei ole pyhä asia. En silti haluaisi, että nuoremmat sukupolvet ja nykyihmiset muistaisivat Matrxin tällaisena irvikuvana. Elokuva ei keksinyt lopulta mitään uutta ja mullistavaa, joten se ilmeisesti päätti, että uusin jippo on trollata boomereita, eli alkuperäisiä faneja. Olisiko uudella Matrixilla ollut edes mahdollisuuksia onnistua. Luultavasti ei koska mikään ei nykypäivänä voi tuoda takaisin niitä tajunnanräjäyttäviä fiiliksiä ja tunnekuohua mitä nuorena koin elokuvateatterissa. Silti uskon, että esim. Denis Villeneuven käsissä siitä olisi syntynyt jotain paljon suurempaa ja upeampaa. Kuten elokuvassakin sanotaan, ei Lana Wachowskilla ollut Warner Brossin kanssa juuri vaihtoehtoja kuin luoda itse väkisin jotain, jos haluaa pitää Matrixin langat käsissään edes osittain. Siitä syntyi tämä suoraan striimipalveluihin suunnattu halpa "disney" versio. En suosittele tätä kellekkään, mutta jos pidit elokuvasta niin suotakoon se sinulle. Tämä vuodatus oli lähinnä vanhan Matrix-boomerin haikailua nuoruuteen, mikä ei enää palaa. Lopputekstien jälkeen on vielä kohtaus joka lyö naulan franchisen arkkuun. Minä lähden tästä nappaamaan sinisen pillerin...

- Kai Kumpulainen 28.12.2021