Jouluelokuva: Die Hard - Vain Kuolleen Ruumini Yli (1988)

Vuoden 2020 ensimmäinen katsomani jouluelokuva ei esittelyjä kaipaa. Se on tietenkin kaikkien tuntema Die Hard! Joulun odotus ei voi alkaa ennen, kun Hans Gruber on saatu törkättyä alas Nakatomi Plazan ikkunasta. Kyseessä on kaikkien aikojen toimintaelokuva ja myöskin vallan mainio jouluelokuva, tosin ei niin perinteinen, mutta kumminkin perinteikäs. Mutta mitä tästä elokuvasta enää voi kertoa, jota ei olisi kerrottu jo tuhansia kertoja...

Die Hard - Vain Kuolleen Ruumini Yli (1988) 

Kaikkihan tietävät elokuvan klassisen juonen. New yorkilainen kyttä John McClane menee jouluaattona tapaamaan vaimoaan hänen työpaikalleen Nakatomi Plazaan, Los angelesiin. Heidän epäonnekseen tornin valtaavat saksalaiset terroristit ja Johnin on toimittava yhden miehen armeijana pelastaakseen tilanteen, kunnes apujoukkoja saataisiin paikalle...



Huhun mukaan elokuvan piti olla alunperin jatko-osa Commandolle ja pääosaa piti näytellä itse Arnold Schwarzenegger. Tästä leffasta löytyykin laini, jossa kerrotaan räjähteiden räjäytävän vaikka Arskan kiertoradalle (" ...weapons and enough plastic explosives to orbit Arnold Schwarzenegger."). Onneksemme Arskan korvasi vielä aika tuntematon Bruce Willis, joka esitti tavan miestä lihaskimppusankarin sijaan, tosin harvinaisen sisukasta sellaista. Tuohon aikaan Willistä ei pidetty uskottavana action-tähtenä vielä.

Die Hard on täydellinen toimintaelokuva, jota on kopioitu useita satoja kertoja myöhemmin. Kumminkaan yhtä täydelliseen balanssiin ei ole koskaan päästy toiminnan ja jännityksen kanssa, niin kuin tässä elokuvassa. Vaikka olen nähnyt elokuvan kymmeniä kertoja, niin silti jännitin McClanen kohtaloa hänen roikkuessaan konetuliaseen kantonauhasta ja kurkottaessaan ilmastointikanavaan kuolettavan pudotuksen yllä. Niin hyvin jännite on tehty.

Elokuva on täynnä ikonisia kohtauksia, kuten "now i have a machine gun HO-HO-HO", "Yippee ki-yay, motherfucker!", lasisirpaleissa paljain jaloin raahautuminen jne... 

Visuaalisesti leffa näyttää vieläkin upealta ja kaikki veripussi purskahdukset ja polvilumpioiden räjäyttelyt eivät tänä päivänäkään näytä leffoissa yhtä mahtavilta.

Näyttelijöistä Bruce Willis on parhaassa vedossa ikinä ja tämä onkin se rooli, jota Willis näytteli vuosikausia eri elokuvissa, tosin vähän väsyneemmän oloisesti myöhemmin. Mutta täysin tasavertaisen, ellei jopa paremman roolin vetää Alan Rickman (Harry Potterin Snape) ensimmäisessä elokuvassaan Hans Gruberina. Kylmän rauhallinen, selvästi artikuloiva, mutta kylmäverinen Hans on todella mieleenpainuva pahis. Myös Reginald VelJohnsonin rooli konstaapeli Alina on todella tärkeä luomaan sympatiaa molempien John McClanen ja Al Powellin välille ja samalla kertomaan molempien taustoja ja tuntemuksia terrorin keskellä. William Atherton ei ole niin mulkero kuin Ghostbustersin Walter Peckinä, mutta aika lähellä käy tämäkin rooli tv-toimittaja Richard Thornburgina. Bondin pahiksenakin tunnetuksi tullut Robert Davi nähdään melko ikävänä FBI-pomona.

Elokuvan on ohjannut tointaelokuvin kunkku John McTiernan (Predator). Elokuva sai neljä jatko-osaa, joista kakkonen ja varsinkin kolmonen ovat loistavia. Kakkosen ohjaajan puikkoihin hyppäsi muuan suomalainen ohjaaja, joka ehkä parhaiten tällä hetkellä tunnetaan Luokkakokous-elokuvasarjan komannesta osasta, (valitettavasti).  Kolmannen Die Hardin ohjasi taas John McTiernan ja siksi se onkin vallan mainio toimintapläjäys. Nelonen oli vielä ihan katsottava, mutta vitosesta ei viitsi edes mainita. Trilogiana tämä leffasarja olisi jäänyt täyden kympin leffatrilogiaksi. Nyt loput osat raahautuvat painolastina ja heikentävät mainetta.

Se jokavuotinen väittely, että onko Die Hard jouluelokuva, on tietenkin vitsi. Tai sellaisena minä sitä pidän, koska eihän tässä ole joulua kuin nimeksi, mutta ei se haittaa. Perinne, että se katsotaan aina jouluna on hauska ja mieluummin tätä katsoo, kuin jotain muovista ja ylipirteää jenkkien pukkileffaa. Jokainen voi itse päättää onko se hänelle jouluelokuva, vai ei. 

Kyllä elokuvasta kumminkin jouluaiheisia juttuja läytyy rutkasti, varsinkin musapuolelta, kuten esim. Sammy Cahnin ja  Jule Stynen Let It Snow! Let It Snow! Let It Snow!, James Pierpontin Jingle Bells,  Felix Bernardin ja Richard B. Smithin Winter Wonderland ja Run DMC:n Christmas in Hollis.

Legendaarisen Die Hard tunnarin on taas säveltänyt mahtava Michael Kamen.

Triviaa: pudotessaan stuntmiehen oli tarkoitus napata ensimmäisestä ilmastointiventtiilistä, mutta ei saanut siitä kiinni, joten McClane nappaa vasta seuraavasta. Pilalle mennyttä kohtausta käytettiin kumminkin leffassa ja siksi tippumis-stuntti tuntuu niin aidolta ja jännittävältä.

Die Hard on legendaarinen klassikko elokuva.  Se menee helposti kaikkien aikojen parhaiden toimintaelokuvien top3. Ja se on minun jouluelokuva. Suosittelen sitä kaikille. 

- Kai Kumpulainen 7.12.2020

Minun ainut joulukoriste on omatekemä