Speed (1994)

Kun olin ylä-asteikäinen (vuonna 1994, tai 1995), olin muiden koululaisten kanssa odottamassa bussia pysäkillä. Olin juuri hehkuttamassa katsomaani tuoretta toimintaelokuvaa kavereille, kun pysäkin takana käveli rollaattorin kanssa vanha mies. Joku kysyi leffan nimeä ja innostuksissani sanoin kovaan ääneen "Speed - Kuoleman kyydissä". Muut koululaiset luulivat, että tarkoitan vanhan miehen laahustusta ja koko pysäkki repesi nauramaan. Myöhemmin bussissa yritin korjata tilannetta, mutta lauseesta oli tullut jo legenda, jota hoettiin vielä vuosia sen jälkeen. Tämän muistan aina kun puhutaan elokuvasta Speed. Kyllähän siinä aikaa vierähtikin, ennen kuin vihdoin katsoin elokuvan uudelleen aikuisiällä. Muistikuvat olivat hyvät, vaan oliko leffa kestänyt aikaa...

Speed - Kuoleman kyydissä (1994)

Keanu Reeves on Jack Traven, poliisi, joka pysäyttää pyskopaatin pommiyrityksen pilvenpiirtäjässä. Palkittu Jack ei ehdi kauaa nauttia onnistumisestaan, kun psykopaatti päättää kostaa mönkään menneen terrori-iskun. Pian Jack saa puhelun, että erääseen bussiin on asennettu pommi ja mikäli bussin vauhti hidastuu alle 50 mailin tuntinopeuden, pommi räjähtää. Jackin on keinolla millä hyvänsä pelastettava bussissa olleet sivulliset, bussin ollessa täydessä vauhdissa. 

Heti alkutekstien aikana olin aivan fiiliksissä. Alussa käyntiin pärähtävä upea score oli saman tien adrenaliinia suoneen. Mark Mancinan säveltämä tunnari oli yhtä hengästyttävän upea kuin esim. The Rock -elokuvassa kuultava tunnari, joka toimii aina. Myös alun intensiivinen hissikohtaus oli loistava aloitus elokuvalle. Eikä kauaakaan ehditty hengähtää, kun oltiin jo bussin kyydissä, joka ei pysähtynytkään ennen loppusuoraa ja sen lopettavaa intensiivistä metrokohtausta. 

Speed on niitä elokuvia, jotka Die Hard aloitti. Enää ei ollut kyse äärilihaksikkaasta ja yliluonnollisesta toimintasankarista, joka lahtaa pahiksia erilaisilla aseilla matalaksi, vaan tavan kytästä, joka pelkällä sitkeydellään selviää erilaisista vaarallisista tilanteista. Vaikka elokuvan alkupuoliskolla mietin, että tämähän on kuin Die Hard ensin pilvenpiirtäjässä, sen jälkeen Die hard bussissa ja lopulta Die Hard metrossa. Mutta jos Speed on hieman velkaa Die Hardille, niin kyllä seuraavana vuonna ilmestynyt Die Hard kolmonen on myös velkaa Speedille. Juoni on sen verran samankaltainen ja molemmissa laitetaan metro kumoon. Oli miten vaan, niin molemmat elokuvat ovat 90-luvun parhaimmistoa. 

Die Hardista puhuessa, mietin olisiko Nuorempi Bruce Willis ollut hyvä Speedin rooliin Keanun tilalle, mutta tulin siihen tulokseen, että Speed on juuri siksi niin hyvä, kun Keanu on puikoissa. Keanu sopii Jackin rooliin täydellisesti. Sitä en enää muistanut, että Jackin työparina toimii Nuija ja Tosinuija-leffasta tuttu Jeff Daniels. Hauska nähdä miestä "hieman" vakavemmassa roolissa.



Vaikka 90-luvun Sandra Bullock onkin viehättävä nainen, on hänen nenäkäs hahmonsa Annie allekirjoittaneen mielestä enempi rasittava ja välillä jopa ärsyttävä, kuin hauskoja letkautuksia heittävä koominen kevennys. Sama toistuu muissakin saman ajan elokuvissa. En tiedä miksi Bullockin piti aina esittää tuollaisia rooleja. Ehkä se oli joku juttu. Dennis Hopper on aina itse pääpiru ja tässäkin elokuvassa on hyvin vakuuttava psykopaatti. En hetkeäkään epäilisi, jos kerrottaisiin, että mies on oikeastikin tuollainen. Hyvä Dennis! Toisesta jim Carreyn elokuvasta, Ace Venturasta tuttu John Capodice nähdään pienessä roolissa bussikuskina.

Toimintaelokuvissa alkoi 80- ja 90-luvulla olla mitä hullumpia ja överimpiä kohtauksia, jotka söivät elokuvien uskottavuutta ja samalla jännitystä. Fysiikan lait eivät enää pitäneet ja sankarit kestivät mitä vain. Speedin kantava voima on siinä, että se pitää uskottavuutensa yllä ja samalla jännitys säilyy. Vain yksi kohta on aika epäsukottava, jossa Bussi hyppää sillassa olevan katkoksen yli, mutta se on vain yksi kohtaus, eikä pilaa elokuvaa. Myöskin nykyleffoihin verrattuna elokuva on komeaa katsottavaa, koska CGI:stä ei ole tietoakaan ja kaikki stuntit ja räjäytykset on tehty oikeasti, mikä luo uskottavamman maailman.

Speed oli ilmestyessään hitti ja kriitikoiden kehuma. Vaivaisen 30 miljoonan budjetilla se tienasi reilusti yli 10 kertaisen summan takaisin. Speed sai surkean jatko-osan, vuonna 1997. Siinä ei enää nähty Keanu Reevesia ja Sandra Bullock oli vielä ärsyttävämpi. Bussi oli vaihdettu laivaan ja gimmick ei enää toiminut. Sitä en suosittele kenellekkään, enkä itsekkään ole sitä nähnyt kuin kerran vuonna 1997. Enkä aio katsoa uudelleen enää koskaan.

Speed on kestänyt loistavasti aikaa ja on edelleen todella hyvin jännityksen yllä pitävä adrenaliinitykki. Sen voi katsoa uudelleen useita kertoja ja jos ei ole sitä ennen nähnyt niin suosittelen katsomaan, koska eka kerta on paras. 90-luku oli loistavien toimintaelokuvien kulta-aikaa ja Speed nousee niiden kärkeen. Se on yksi parhaita Keanu Reeves elokuvia ja yksi parhaita toimintaelokuvia koskaan. Suosittelen!

- Kai Kumpulainen 21.7.2021

Elokuvasta on juuri julkaistu uusi 4K UHD Blu-ray steelbook