80-luvulla Indiana Jones-elokuvasarja oli niin iso hitti, että se sai tietenkin jäljittelijöitä ja ripoffeja vinon pinon seurakseen. Räikeimpinä näistä olivat varmaankin Cannonin Quatermain-leffat ja Vihreän timantin metsästys jatko-osineen. Cannon films varmaan ajatteli, että jos laittaa Chuck Norriksen pääosaan indy-tyyliseen seikkailuun, on kyseessä on tuplavoitto. Tiedä häntä, mutta vuonna 1986 ilmestyi ratkiriemukas köyhänmiehen Indy nimeltä Firewalker - Tulijalka. Tätä eeppistä seikkailupätkää meikäläinen lähti katselemaan sunnuntai päivän ratoksi. Firewalker (1986)  Firewalker (1986) on amerikkalainen seikkailukomedia, jossa pääosissa ovat Chuck Norris ja Louis Gossett Jr. Elokuvan ohjasi J. Lee Thompson, ja sen tyyli muistuttaa kasariklassikoita, kuten Indiana Jones -sarjaa, mutta hieman kömpelömmällä lähestymistavalla. Tarina seuraa kahta epäonnista aarteenetsijää, Max Donigania (Chuck Norris) ja Leo Porteria (Louis Gossett Jr.), jotka saavat tehtäväkseen etsiä kulta-aarretta.

Tänä vuonna sarjakuvien gootahtava antisankari The Crow on ollut pariinkin otteeseen pinnalla, pitkästä aikaa. Ensin tuli 4k uhd julkaisu vanhasta klassikosta The Crow (1994) ja myöhemmin teattereihin uudelleen tulkinta samasta aiheesta. Olen aina pitänyt The Crow'n hahmosta todella paljon. Olen jopa pitänyt lähes kaikista elokuvista ja jopa Marc Dacascoksen näyttelemästä tv-sarjasta. Sarjakuvasta puhumattakaan. Yksi elokuvista on aina ollut inhokkini. Se on vuoden 2005 The Crow: Wicked Prayer, jota tähdittää Edward Furlong. Kun näin elokuvan aikanaan, en voinut sietää sitä. Nyt kun aikaa on kulunut lähes 20 vuotta, ajattelin tarkastaa löytyisikö leffasta jotain hyvää, kun allekirjoittaneen jyrkimmät mielipiteetkin ovat pehmenneet vuosien varrella. Ehkä se ei ollutkaan niin huono kuin muistin. Ei muuta kuin DVD soittimeen ja tarkastamaan tilanne. The Crow:  Wicked Prayer (2005) James "Jimmy" Cuervo on vihdoin vapautunut vankilasta tapettuaan raiskaajan nyrkkitappelussa. J

PM Entertainment Group Inc. oli amerikkalainen tuotanto- ja jakeluyhtiö, joka tuotti valikoiman matalan ja keskisuuren budjetin elokuvia 80- ja 90-luvulla, jotka oli suunnattu pääasiassa kotivideomarkkinoille. Yhtiön tuotantoon kuuluvat mm. sellaiset kulttiklassikot kuin Hologram Man ja Anna Nicole-Smithin tähdittämä Skyscraper. Elokuvia yhdistää useimmiten näyttävät räjähdykset, jatkuva ampuminen ja tönkkö näyttely. Eli oikein mainioita kalkkunapätkiä siis. Kun kuulin, että elokuvaharrastaja Kalle Repo esittäisi Pm Entertainmentin tuottamaa T-Forcea yhtenä elokuvana Leffakimarassaan Tampereella, matkustin paikan päälle todistamaan tätä tapahtumaa henkilökohtaisesti. Olipa se vaan kokemus. T-Force (tai kavereiden kesken leikkisästi Testo Force) on toimintaa täyteen ahdettu Buddy cop leffa, joka häpeilettömästi lainailee ideoita Die Hardista, Terminaattorista, Robocopista ja jopa Mad Maxista. Välillä mennään lainailemaan jopa aikuisviihdeosaston puolelta. Jos pitää varastaa niin miks

90-luvulla allekirjoitaneella oli kova videovuokrausbuumi. Leffaa lähti lähes joka päivä mukaan enemmän ja vähemmän. Videovuokraamon omistaja tulikin hyvin nopeasti tutuksi. Yksi elokuva on jäänyt mieleen noilta ajoilta, josta ei kuule juurikaan puhuttavan missään. Tätä kyseistä filmiä tuli pyöritettyä useaan kertaan nauhurissa tuohon aikaan. Kyseessä on Matt Earl Beesleyn esikoisohjaus Point Blank vuodelta 1998. Pääosaa esittää jättimäiseksi körmyksi itsensä pumpannut Mickey Rourke. Leffaa voisi luonnehtia niin, että jos Die Hard tapahtuisikin ostoskeskuksessa ja terroristien tilalla olisi Con Airista tuttuja huippuvaarallisia vankeja. Ainakin näiden kahden elokuvan ystävät viihtyvät Point Blankin parissa varmasti mainiosti. Vihdoinkin sain käsiini elokuvasta Blu-ray version, jossa mukana oli myös pidennetty leikkaus. Oli aika tarkistaa oliko vuodet kullanneet muistot. Point Blank - Viimeiseen veripisaraan (1998) Bussilastillinen vaarallisia vankeja pääsee karkuun, kun yllättävä taho