Tilaajat

Pika-arvio: Peppermint (2018)



Peppermint toistaa kliseisesti Death Wishin aloittamaa vigilante-genreä, mutta tällä kertaa "Punisherin" virkaa hoitaa naispuolinen Tuomari. Äiti-kostaja oli ehkä uusi juttu vuonna 2018, mutta mitään muuta uutta elokuva ei tuo tähän genreen.



Visuaalisesti leffa muistuttaa perus hollywood b-actionia, tai laadukkaampia tv-sarjoja. Leffa on toki väkivaltainen, mutta mielestäni se olisi ollut tehokkaampi, jos väkivalta olisi ollut inasen brutaalimpaa ja rankempaa. Visuaalisesti leffa olisi saanut olla myös hieman rosoisempi. Nyt jäljelle jää krapula-aamun viihdepläjäys, joka ei herätä tunteita tarpeeksi mihinkään suuntaan. Leffan tarkoitus oli ehkä kosiskella nuorempaa yleisöä, jotka haluavat MCU-leffojen kylkeen jotain raflaavampaa. Kyllähän sen kerran katsoo helposti, mutta unohtaa yhtä nopeasti. Päänäyttelijä Jennifer Garner on tuttu mm. Alias-sarjasta, Daredevilistä ja Elektrasta. Nämä elokuvat käyvätkin mielessä elokuvaa katsoessa, varsinkin musiikin takia. Musiikit voisivat olla 2000-luvun alun sarjakuvaleffasta. Niin paljon nu-metal sävytteistä, "muka rankkaa" rähinää on mukana.



Tarinan pahis tuo mieleen Commandon Bennetin viiksineen (heh). Elokuva unohtaa myös genrelle tärkeän vaiheen, eli sankarin "training montagen" ja nyt emme koskaan saa tietää, miten perheen äidistä tulee viidessa vuodessa supersotilas. Toinen virhe on se, että perheen murhaajien murhaa ei näytetä, joten "kosto" jää katsojalle puolitiehen ja tyypit ovat vaan valmiiksi kuolleina jo melkein leffan alussa (mitä ihmettä). Somen tuominen leffaan oli kyllä ihan hyvä kikka, mutta siitä olisi voinut repiä paljon enemmän irti.

 Vaikka elokuva on loistavan Takenin ohjaajalta, ei se tällä kertaa uudista minulle niin rakasta vigilante-genreä ja jää valitettavan kertakäyttöiseksi, tosin viihdyttäväksi viihteeksi. Olisin halunnut pitää tästä paljon enemmän. Suositellaan "aivot narikkaan" poppariviihteeksi.

Kai Kumpulainen - 25.4.2022














Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Heikki Silvennoisen muistoa kunnioittaen (1954-2024)

Kuva
 Heikki Silvennoisen muistoa kunnioittaen (1954-2024) Heikki Silvennoisen poismeno oli järkytys. Pikkupojasta asti mies on vaikuttanut elämääni vuosikymmenien ajan Kummelin ja muun huumoriviihteen muodossa tasaiseen tahtiin. Oikeastaan koskaan ei ole ollut aikakautta, ettei Kummeli olisi piristänyt huumorillaan arkea ja juhlaa. Kolmekymppisenä löysin miehen musiikin ja tutustuin ahkerasti hänen tuotantoonsa Tabula Rasasta soololevyihin. Alkoi tuntua, että Kummelin miehet ovat ikuisia ja kuolemattomia. Valitettavasti näin ei ole. Onneksi musiikki ja viihdetaide on ikuista. Lepää rauhassa Heikki Silvennoinen. Legenda. - Kai Kumpulainen 18.12.2024
Lue lisää

Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Kuva
Ensimmäinen Rendel-elokuva oli tapaus, jota fanitin tosissani. Vihdoinkin Suomeen oli saatu oma supersankari, joka oli vielä tyyliltään juuri sellainen josta itse pidin, eli synkkä kostaja. Seurasin elokuvan tekoa somessa ja medioissa vuosia, eikä lopputulos ollut edes hullumpi. Elokuva julkaistiin vihdoin 2017. Pidin näkemästäni. Kun kuulin, että Rendelille kaavailtiin jatko-osaa, olin erittäin innoissani. Tuosta hahmosta saisi irti vielä vaikka mitä. Vielä kovempi juttu oli, kun kuulin, että elokuva kuvattaisiin kotikaupungissani Jyväskylässä. Miten hienoa olisi nähdä oma kaupunki supersankarisynkistelyn temmellyskenttänä. Kävin jopa katsomassa elokuvan kuvauksia paikanpäällä, vuonna 2019. Arkiviikkona kuvaukset kestivät aamuyöhön ja aamulla piti mennä vielä töihin. Oli upeaa nähdä miten rekka-autot räjähtelivät silmieni edessä. Tämä pitäisi heti nähdä elokuvateattereissa, kun mahdollista. Sitten odottelussa alkoi mennä vuosia, ja suureksi pettymykseksi tuli ilmoitus, että hahmon luo...
Lue lisää

Jouluelokuva: Die Hard - Vain Kuolleen Ruumini Yli (1988)

Kuva
Vuoden 2020 ensimmäinen katsomani jouluelokuva ei esittelyjä kaipaa. Se on tietenkin kaikkien tuntema Die Hard! Joulun odotus ei voi alkaa ennen, kun Hans Gruber on saatu törkättyä alas Nakatomi Plazan ikkunasta. Kyseessä on kaikkien aikojen toimintaelokuva ja myöskin vallan mainio jouluelokuva, tosin ei niin perinteinen, mutta kumminkin perinteikäs. Mutta mitä tästä elokuvasta enää voi kertoa, jota ei olisi kerrottu jo tuhansia kertoja... Die Hard - Vain Kuolleen Ruumini Yli (1988)  Kaikkihan tietävät elokuvan klassisen juonen. New yorkilainen kyttä John McClane menee jouluaattona tapaamaan vaimoaan hänen työpaikalleen Nakatomi Plazaan, Los angelesiin. Heidän epäonnekseen tornin valtaavat saksalaiset terroristit ja Johnin on toimittava yhden miehen armeijana pelastaakseen tilanteen, kunnes apujoukkoja saataisiin paikalle... Huhun mukaan elokuvan piti olla alunperin jatko-osa Commandolle ja pääosaa piti näytellä itse Arnold Schwarzenegger. Tästä leffasta löytyykin laini, jossa kerr...
Lue lisää

Rankataan Jack Ryan-elokuvat

Kuva
Tom Clancyn kirjat olivat minulle jo nuorena kollina osittain tuttuja, ja varsinkin pc-peli Tom Clancy's Rainbow Sixiä tuli pelailitua, mutta kirjoissa toistuva päähahmo Jack Ryan meni minulta aikoinaan aivan ohitse. Tämän takia en osannut yhdistää hahmoa samaksi kirjojen elokuva-adaptaatioissa ja esimerkiksi Harrison Fordin hahmon saatoin sekoittaa saman ajan Takaa-ajettu elokuvan hahmoon Kimbleen. Punaisen lokakuun metsästyksessä Ryan jää taas aika taka-alalle ja päähahmoksi nouseekin Conneryn näyttelemä Marko Ramius. Tänä vuonna otin asiakseni ottaa hahmosta selvää, sekä katsoa kaikki Jack Ryan-elokuvat järjestyksessä ja pistää ne sen jälkeen jokinlaiseen paremmuus järjestykseen.  Rankataan Jack Ryan-elokuvat: 5. Jack Ryan: Shadow Recruit Tämän elokuva piti selkeästi aloittaa uusi elokuvasarja, jossa Jack Ryan on kuvattu toimintasankarina Jason Bournen, Ethan Huntin ja James Bondin tyylin, tai jopa niiden vanavedessä. Mentorina hänellä on tällä kertaa Kevin Costner, joka onk...
Lue lisää

Jurassic Park maratoni, arvostelussa 1, 2 ja 5

Kuva
Jurassic Park (1993) Kävin katsomassa elokuvateattereissa Steven Spielbergin ohjaaman Jurassic Parkin vuonna 1993. Se oli huikea kokemus ja vei taas elokuvaefektejä eteenpäin vahvalla kädellä. Crichtonin kirjakin tuli ahmittua samoihin aikoihin, vaikka se oli aikalailla erilainen. Dinosaurukset oli hetken aikaa maailman isoin juttu ja kaikkien huulilla. Itselläkin oli jp-aiheisia sarjakuvia, leluja, nes -peli ja kouluvihkoja. Nyt 26-vuotta myöhemmin ajattelin katsoa elokuvan 4k:na netflixistä, ja näyttää sen lapsillekkin. Elokuva oli hyvin kestänyt aikaa ja varsinkin dinot oli näyttäviä ja ehkä jopa aidomman oloisia kuin vaikka jurassic worldissa. Jotenkin maagisesti ne on tehty niin hyvin, että vieläkin ne vakuuttavat jopa uuden sukupolven. Dinot piti alunperin toteuttaa go-motion tekniikalla, mutta nykimisen takia ne tehtiin lopulta tietokoneella, joka oli aika uutta silloin. Sen verran monta kertaa olen tämän nähnyt 90-luvulla, että muistin kaikki kohtaukset ulkoa. Pari ko...
Lue lisää

Ensifiilikset: Joker: Folie à Deux (2024)

Kuva
Jokeri kakkone oli yksi vuoden odotetuimmista elokuvista silläkin uhalla, että ensimmäinen osa ei olisi kaivannut jatko-osaa missään nimessä. Myöskin ajatus musikaalista herätti ristiriitaisia tunteita. Elokuva oli kumminkin nähtävä ensi-iltaviikonloppuna ja meninkin sen heti katsomaan kun pääsin. Olihan ensimmäinen osa aivan loistava. Teatterista päästyäni oli fiilikset aika ristiriitaiset. En ollut pettynyt pahasti, mutta mitään riemunkiljahduksiakaan ei päässyt . Leffa pyöri mielessä vielä seuraavana aamuna, niin päätin siitä vähän kirjoitella. Joker: Folie à Deux (2024) Ensimmäinen pieni pettymyksen tunne tuli siitä, kun Jokeri oli palannut surkeaksi ihmisraunioksi Arthur Fleckiksi takaisin. Kun kerran oli saavutettu se mielipuolinen vapaus oli harmillista, että oli palattu nollapisteeseen. Arthur Fleck virui Arkhamin mielisairaalassa ja vielä pahimmassa siivessä, odottaen oikeuden käyntiään. Kun Arthur tapaa toisen hullun, Leen, herää hän jälleen henkiin pikkuhiljaa... Aiemmin pel...
Lue lisää

Jouluelokuva : Batman Returns (1992)

Kuva
Katselin tämän joulun ensimmäisen jouluaiheisen elokuvan. Se on yksi tärkeimmistä lapsuuteni elokuvista, ja yksi parhaista sarjakuvaelokuvista koskaan. Kyseessä on tietenkin Tim Burtonin ohjaama BATMAN RETURNS, vuodelta 1992. Batman Returns (1992) Elokuvassa on Jouluaatto ja Gothamissa kuhistaan viemäreissä elävästä Pingviini-miehestä (Danny DeVito). Max Shreck (Christopher Walken) suunnittelee Gothamiin voimalaa, joka voiman tuottamisen sijasta imisi Gothamista virtaa. Bruce Wayne (Michael Keaton) ei suostu rahoittamaan voimalaa, mutta Pingviini yhdistää voimansa Shreckin kanssa ja samalla haluaa löytää vanhempansa, jotka hylkäsivät tämän ollessa vasta vauva. Katuja terrorisoi Red Triangle-sirkus jengi ja paikkoja räjäyttelee pvc:hen pukeutunut kissanainen (Michelle Pheiffer). On siinä Batmanille puuhaa. Muistan kun isä vei minut katsomaan tätä elokuvateatteriin. Batman oli vanhemmille tuttu 60-luvun sarjasta ja hän varmasti ajatteli, että tässä mennään katsomaan jotain värikä...
Lue lisää

Game of Thrones (2011-2019)

Kuva
Game of Thronesin alkuvaiheilla en ollut kovinkaan kiinnostunut fantasia-aiheisesta valtapelisarjasta, joten en hypännyt sarjan mukaan sen ollessa uusi. Kiinnostus nousi toki hypen myötä, mutta koska katsottavaa oli muutenkin hyllyt pullollaan, eikä HBO:n tilaaminen muutenkaan kiinnostanut tuolloin, jäi sarja edelleen katsomatta. Lopulta tässä kävi samoin kuten monien hypesarjojen kanssa, että itse hype rupesi ärsyttämään ja ahdistamaan ja päätin odottaa rauhassa, kunnes koko sarja on saanut päätöksensä ja pöly laskeutunut, ennen kuin lähtisin tätä kahlaamaan. Työtaakka tuntui todella isolta, koska kausia oli kertynyt jopa huikeat 8 kappaletta ja aika on aina kortilla. Yhtenä päivänä kumminkin päätin, että tänään on se vuosi kun katson tämän sarjan pois. En tiennyt sarjasta paljoa mitään ennakkoon ja olin sulkeutunut kaikilta spoilereiltakin täydellisesti, ihme kyllä. Vuosi 2021 olisi minun Game of Thrones vuosi. Koska kaikki tästä sarjasta on jo vuosien varrella kerrottu moneen kertaa...
Lue lisää

Onnellinen Mies (1979)

Kuva
Ei ole salaisuus, että tykkään katsella myös kotimaisia elokuvia, varsinkin vanhempia sellaisia. Tähän Osa syy johtuu varmasti siitä, että muksuna meillä oli kotona kasetilla muutamia suomalaisia leffoja nauhoitettuna tv:stä. Näitä muutamaa klassikko kappaletta itsekseni pyöritin koneessa tuomaan seuraa ja ääntä tyhjään huusholliin, kun vanhemmat olivat töissä. Yksi näistä tiuhaan katselluista elokuvista oli Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Onnellinen mies (1979). Enhän minä tästä muksuna ymmärtänyt paljoa, muuta kuin hulvattoman meiningin ja leppoisan tunnelman. Vasta vanhempana katsellessani tätä uusiksi useita kertoja vuosikymmenien varrella, leffan nerokkuus alkoi aueta. Voikin sanoa, että olen kasvanut tämän elokuvan parissa ja se on aina ollut läsnä. Tässä vaiheessa muistan leffasta jo kaikki vuorosanat ulkoa. Päähenkilö Siltainsinööri Akseli Jaatinen on hahmona ikoninen. Katsoin elokuvan jälleen kerran äitini kanssa ja tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa siitä tänne blogiini...
Lue lisää

The Hunt for Red October - Punaisen Lokakuun Metsastys (1989)

Kuva
Jack Ryan , tuo Tom Clancyn oma James Bond. Lukuisten kirjojen lisäksi hahmosta on tehty useita filmatisointeja, mutta ne ovlivat jääneet minulta vuosien varrella vähemmälle huomiolle, kunnes nyt päätin ottaa kaverista selvää ja kaivoin hyllystä Jack Ryan Blu-ray boksin.  Ensimmäisenä vuorossa oli jo legendaariseksi muodostunut Punaisen lokakuun metsästys . Alec Baldwinin näyttelemä Jack Ryan on tässä elokuvassa poikkeuksellisesti lähes sivuhahmona ja pääosaa näyttelee karismaattisesti itse James Bond, eli Sean Connery. Elokuvan on ohjannut John McTiernan , joka tunnetaan ikiklassikoista kuten Die Hard ja Predator. Asettaisin tämän elokuvan noiden leffojen kanssa samaan klassikon asemaan.  Onpahan elokuva myös tällä hetkellä ajankohtainen, koska Sean Connery pääsee ottamaan mittää itse Putinin kanssa. Putin oli tuohon aikaan myös vakooja, ja elokuvan henkilö muistuttaa häntä huomattavan paljon. Putinin on aika "liukastua teehen". The Hunt for Red October - Punaisen Lokaku...
Lue lisää