Tilaajat

Pika-arvio: Peppermint (2018)



Peppermint toistaa kliseisesti Death Wishin aloittamaa vigilante-genreä, mutta tällä kertaa "Punisherin" virkaa hoitaa naispuolinen Tuomari. Äiti-kostaja oli ehkä uusi juttu vuonna 2018, mutta mitään muuta uutta elokuva ei tuo tähän genreen.



Visuaalisesti leffa muistuttaa perus hollywood b-actionia, tai laadukkaampia tv-sarjoja. Leffa on toki väkivaltainen, mutta mielestäni se olisi ollut tehokkaampi, jos väkivalta olisi ollut inasen brutaalimpaa ja rankempaa. Visuaalisesti leffa olisi saanut olla myös hieman rosoisempi. Nyt jäljelle jää krapula-aamun viihdepläjäys, joka ei herätä tunteita tarpeeksi mihinkään suuntaan. Leffan tarkoitus oli ehkä kosiskella nuorempaa yleisöä, jotka haluavat MCU-leffojen kylkeen jotain raflaavampaa. Kyllähän sen kerran katsoo helposti, mutta unohtaa yhtä nopeasti. Päänäyttelijä Jennifer Garner on tuttu mm. Alias-sarjasta, Daredevilistä ja Elektrasta. Nämä elokuvat käyvätkin mielessä elokuvaa katsoessa, varsinkin musiikin takia. Musiikit voisivat olla 2000-luvun alun sarjakuvaleffasta. Niin paljon nu-metal sävytteistä, "muka rankkaa" rähinää on mukana.



Tarinan pahis tuo mieleen Commandon Bennetin viiksineen (heh). Elokuva unohtaa myös genrelle tärkeän vaiheen, eli sankarin "training montagen" ja nyt emme koskaan saa tietää, miten perheen äidistä tulee viidessa vuodessa supersotilas. Toinen virhe on se, että perheen murhaajien murhaa ei näytetä, joten "kosto" jää katsojalle puolitiehen ja tyypit ovat vaan valmiiksi kuolleina jo melkein leffan alussa (mitä ihmettä). Somen tuominen leffaan oli kyllä ihan hyvä kikka, mutta siitä olisi voinut repiä paljon enemmän irti.

 Vaikka elokuva on loistavan Takenin ohjaajalta, ei se tällä kertaa uudista minulle niin rakasta vigilante-genreä ja jää valitettavan kertakäyttöiseksi, tosin viihdyttäväksi viihteeksi. Olisin halunnut pitää tästä paljon enemmän. Suositellaan "aivot narikkaan" poppariviihteeksi.

Kai Kumpulainen - 25.4.2022














Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Universal Soldier (Täydellinen Sotilas, 1992)

Kuva
Ennen Independence Dayta, Godzillaa ja Tähtiporttia Roland Emmerich ohjasi hieman pienimuotisemman ja perinteisemmän toimintaelokuvan, jossa oli jo mukana hieman sci-fi-elementtejä. Elokuva päätyi ihan teattereihin asti ja muistankin pikkupoikana ihastelleeni bussikopin seinässä olevaa mainosjulistetta, jossa kaksi uljasta hahmoa patsastelee liekkimerta vasten. Elokuvan pääosaan Emmerich sai, ei vaan yhden, vaan jopa kaksi aikansa suurinta toimintatähteä (jos Arskaa ja Sylttyä ei lasketa tietysti). Mainosjulisteen alla oli otsikko, joka herätti kunnioitusta... Täydellinen Sotilas. Universal Soldier (Täydellinen Sotilas, 1992) Vuonna 1969 Luc Deveraux (Damme) ja Andrew Scott (Lundgren) ovat valiosotilaita, joista jälkimmäisellä pää pehmenee tehtävän aikana pahasti ja hän alkaa telottaa viattomia kyläläisiä. Scott keräilee vietnamilaisten korvia kaulakorukseen ja on juuri antamassa teloituksen eräälle naiselle, kun Luc havaitsee toiminnan vääräksi ja yrittää estää kersanttinsa mielenvik
Lue lisää

From Paris With Love (2010)

Kuva
Meinasin ensiksi kirjoittaa leffateatterissa katsomastani uudesta Mission Impossiblesta , mutta koska illalla vielä katselin kotiteatterissa sen verran mehukkaan elokuvan, niin päädyinkin kertomaan äijäfantasian ilosanomaa. Olin bongannut elokuvan aiemmin Episodin suosituksesta, jonka otsikko meni näin: Tänään tv:ssä: ”Uskomattoman rasistinen ja naisvihamielinen toimintaelokuva” – Tälle vuoden 2010 äijäfantasialle riittää yksi tähti. Aiemmin en ollut antanut leffalle mitään huomiota, mutta kun sitä noin radikaalisti mainostetaan, niin kyllähän siinä uteliaisuus kasvaa. Varsinkin, kun leffa tuli sopivasti vastaan Jyväskylän videodivarissa, niin nappasin sen pinon päälle. Elokuvan on ohjannut loistavan Taken (2008) elokuvan ohjaaja Pierre Morel ja kirjoittanut itse Luc Besson . Pääosassa machoilee John Travolta . Oli aika todistaa tätä toksisen maskuliinisuuden ylitse pursuavaa riemuvoittoa.  From Paris With Love (2010) James Reese on Pariisissa asuva C.I.A:n märkäkorva-agentti, joka
Lue lisää

Prospect (2018)

Kuva
  Zeek Earl ja Chris Caldwell julkaisivat vuonna 2014 lyhytelokuvan nimeltä Prospect. Koska lyhäri oli sen verran toimiva tapaus, päättivät he tehdä siitä kokopitkän elokuvan. Elokuvaa on kehuttu kovasti kaikilta osapuolilta, jotka ovat sen nähneet. Olihan se itsekkin vihdoinkin todistettava, millaisesta mestariteoksesta on kyse. Nappasin blu-rayn Pienestä Leffakaupasta ja pistin sen pyörimään. Tässä fiilikset... Prospect (2018) Elokuva kertoo työläisluokan isästä (Jay Duplass), sekä tyttärestä (Sophie Thatcher), jotka matkustavat syrjäiselle muukalaiskuulle tavoitteena rikastua. Kuun ilmakehä on myrkyllistä, mutta isä on tehnyt diilin kuuhun piilotetuista jalokivistä. Kuun erämaassa kiertelee muitakin hahmoja, omat tarpeet mielessään. Työkeikka muuttuu pian selviytymistaisteluksi isän törmätessä mieheen nimeltä Ezra (Pedro Pascal) ja tämän apuriin "Numero kakkoseen"(Luke Pitzrick). Ensiksi pitää mainita elokuvan visuaalinen ilme, joka on hyvin persoonallinen. Avaruusalukset
Lue lisää

Dinosaurs (tv-series, 1991-1995)

Kuva
80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa olin innoissani kaikista praktikaaliefekteillä luoduista hahmoista, joita nähtiin mm. Teenage mutant ninja turtles (1990), E.T., Star Wars ja Gremlins-elokuvissa. Jim Henson oli mestari näissä hommissa. Oli kuin piirroshahmot olisivat muuttuneet eläviksi olennoiksi. Pikku-Kaitsun silmään nämä nukeilla, kumipuvuilla ja animatroniikalla luodut olennot olivat jotain aivan uskomatonta. Elettiin kumminkin aikaa ennen näyttäviä tietokone-efektejä. Siksi olinkin aika pähkinöinä, kun suomen televisiossa alkoi pyöriä Jim Henson's productionin tuottama Dinosaurs tv-sarja. Sarja oli aika perinteinen sitcom, joka käsitteli ydinperheen arkea. Kun samankaltaisessa uudessa 90-luvun alun sarjassa, Simpsoneissa oli jujuna, että perhekomediaa käsitellään piirroshahmojen kautta, niin Dinosaurs-ohjelmassa hahmot olivat piirroshahmomaisia Dinosauruksia, jotka elivät normiperhe elämää. Mikä hienointa hahmot olivat upeasti luotu puvuilla ja ilmeikkäillä animatronisilla
Lue lisää

Pitch Black (Pimeän uhka) (2000)

Kuva
Muistan kun näin Pitch Black (Pimeän uhka)-elokuvan esimmäistä kertaa vuonna 2000. Leffa oli yllätys hyvä Alien-tyylinen scifi-survival-kauhu, jossa oli mielenkiintoinen moderni antisankari, joka ei ollut tavallaan sankari ollenkaan. Tämä elokuva oli myös ensikosketus Vin Dieseliin, joka oli täysin tuntematon silloin. Tämä oli hänen ensimmäinen ja paras elokuvarooli, mitä hän tuli ikinään tekemään. Kaikki muut roolit ovat olleet kädenlämpöistä pullistelua ja saman hahmon kopiointia tämän jälkeen. Tämä hahmo oli niin cool, että hän sai oman elokuvatrilogiansa, animaatioelokuvan (jossa Diesel ääninäyttelee) ja videopelin (jossa myös Diesel ääninäyttelee), kyseessä oli hahmo nimeltä Richard B. Riddick, jonka piti olla tarinan yksi sivuhahmoista, mutta testiyleisön hänestä innostuttua, Riddick nostettiin lopulta päähahmoksi. Pienen budjetin Pitch Blackin jälkeen hahmo jatkoi tarinaa 100 miljoonan Riddickin aikakirjoissa, mutta silti hahmo ei ollut enää sama, kun sosiopaattisesta rikolli
Lue lisää

Stay Close (Miniseries 2021)

Kuva
Kuulin luotettavasta lähteestä, että Netflixin yksi katsotuimmista sarjoista olisi todellakin katsottava sarja. Kirjailija Harlan Cobenin mysteerinovelliin perustuva Stay Close on  Red Production Companyn toimesta tuotettu Netflix sarjaksi ja kyseessä on oikein mainio brittiläinen murhamysteeri mukavalla twistillä. Pääosissa mm. Rimakauhua ja Rakkautta-sarjasta tuttu James Nesbitt ja Eastenderin vakiokasvo Jo Joyner , mutta todellisessa pääosassa on lopulta loistava Cush Jumbo . Muitakin tuttuja brittejä nähdään pitkin sarjaa. Harlan Coben's Stay Close (Miniseries 2021) Mies yrittää tyrmäystippojen avulla saada baarista napattua pari teini-ikäistä tyttöä, mutta tytöt tajuavat kuvion ja pakenevat metsään. Tästä alkaa tapahtumaketju, jossa miestä ei enää löydetä, mutta uusia ruumita alkaa nousta esille ja rikospoliisi Michael Broomen on lähdettävä tutkimaan tapausta parinsa ja samalla entisen vaimonsa kanssa. Myös Viper's baarissa ei kaikki jauhot ole pussissa. Sarja ei ollu
Lue lisää

Double Feature: Terminal Force (Galaxis, 1995) & Terminal Force 2 (The Survivor, 1998)

Kuva
Hommasin The Survivor elokuvan nordic dvd:n ihan vaan siksi, koska siinä oli niin kovan näköinen kansikuva. Kansi edusti tuota 90-luvun roskatoiminnan eliittiiä. Juuri sellaista mitä tuli vuokrattua vhs:nä vuokraamoista. Tutkittuani elokuvan taustoja hieman, huomasin, että tekele tunnetaan myös nimellä Terminal Force 2. Oli siis löydettävä pian leffasarjan ykkösosa, että ryönäelämys olisi täydellinen. Tutkittuani lisää selvisi, että kuten kaikilla tällaisilla huippuleffoilla, on myös ykkösosalla useampi eri nimi. Ensimmäisen osan nimi oli siis Galaxis (tai Terminal Force). Elokuvaa on arvioitu sanoilla "Movies like this could give 'direct to video' a bad name.". Mikä parasta tässä leffassa pääosaa esittää takavuosien amazoni Brigitte Nielsen! Jonkin aikaa siinä meni, että sain tämänkin leffan käsiini ja ei kun maratoni päälle. Ensimmäinen osa paljastui pian Sci-fi toiminnaksi, jossa itse ohjaaja  Sam Raimi pyörähtää, mutta mikä olikaan tämän ryönäsarjan lopullinen t
Lue lisää

Squid Game (2021)

Kuva
Squid game on netflixin katsotuin sarja. Sitä on tällä hetkellä katsottu 111 miljoonaa kertaa. Se oli mieletön yllätyshitti, jonka suosio kasvoi megalomaanisesti hetkessä. Yleensä en lähde tällaisten hypetettyjen sarjojen mukaan heti, vaan katson ne rauhassa vuosia myöhemmin. Tätä en aluksi edes ajatellut katsoa, mutta traileri näytti kiehtovan psykedeeliseltä ja omituiselta hittisarjaksi, joten päätin katsoa ekaa jaksoa vähän matkaa ja hetkessä olin koukussa... Squid Game (2021, tv-sarja, ensimmäinen kausi)(Korean: 오징어 게임; RR: Ojing-eo Geim) 456 rahaongelmissa olevaa korealaista luuseria kutsutaan pelaamaan peliä, joka voisi mullistaa heidän maailmansa ja poistaa rahahuolet. Seong Gi-hun on pahasti velkaantunut uhkapeleissä ja käyttää surutta äitimuorinsa tiliä. Kun äiti sairastuu diabetekseen pahemman kerran, päättää tämäkin lähteä mukaan peliin. Pelit ovat lapsuudesta tuttuja ulkoiluleikkejä ja tapahtuvat tuntemattomassa paikassa... ja ne ovat hengenvaarallisia. Ekaksi mielenkiinnon
Lue lisää

Punisher: War Zone (2008)

Kuva
Punisher hahmolle ei ole mielestäni vielä tehty sellaista oikein nappielokuvaa, joka tulkitsisi hahmoa täydellisesti. Netflixin sarja tosin on loistava, realistinen näkemys aiheesta, mutta sitäkin pidän vain yhtenä tulkinta, enempi kuin magnum opuksena. Jokainen Punisher-elokuva ja näyttelijä löytää kyllä paikan sydämmessäni, mutta vain yksi näyttelijä on noussut lempparikseni ulkoisen habituksen takia. Se on tietenkin könsikäs nimeltä Ray Stevenson . Hän on mielestäni täydellinen Tuomari, koska näyttää aivan siltä, kuin olisi repäisty suoraan sarjakuvan kannesta. Tämä on yksi syy miksi olen katsonut Punisher Warzonea enemmän, kuin muita Punisher-leffoja yhteensä (sarjaa en laske tähän). Toinen syy on se, että leffa on kaikessa juustoisuudessaan aivan älyttömän viihdyttävä paketti, ollessaan samalla äärimäisen brutaali, mutta sarjakuvamaisen kieliposkella tehty. Ekaa kertaa päätin tutkiskella tätä leffaa vähän syvemmältä. Punisher: War Zone (2008) Kun mafiaperhe pitää kemuja onnistune
Lue lisää

True Detective (Season 1, 2014)

Kuva
Nyt kun True Detectiven uusin kausi Night Country on ollut jo hyvän aikaa striimattavissa, on hyvä herätä siihen faktaan, että ensimmäinen kausi täyttää tänä vuonna huikeat kymmenen vuotta . En ollut ensimmäistä kautta koskaan aikaisemmin katsonut, vaikka se oli ollut katselujonossa jo tovin jos toisenkin. Tähän saattoi olla syynä alitajunnassa piilevä fakta, että inhokkinäyttelijäni Matthew McConaughey esiintyi sarjassa. Mielsin miehen lipeäväksi romanttisten komedioiden keikariksi ja jo pelkkä naama sai minussa ärsytystä aikaiseksi.  Sahara (2005) leffasta asti olin inhonnut tuota kaveria. Toki oli pari poikkeusta, kuten Reign of Fire (2002) , jossa Matthew astelee Christian Balen roolisuorituksen yli tuosta vaan ja tietenkin Interstellar , josta pidän ihan vaan siinä, missä muistakin Nolan-elokuvista. Ajattelin, että nuo olivat vain poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Voi pojat olisinpa vaan katsonut True Detectiven jo aikoinaan, niin olisin varmasti muuttanut kantaani todell
Lue lisää