Pika-arvio: Peppermint (2018)

Peppermint toistaa kliseisesti Death Wishin aloittamaa vigilante-genreä, mutta tällä kertaa "Punisherin" virkaa hoitaa naispuolinen Tuomari. Äiti-kostaja oli ehkä uusi juttu vuonna 2018, mutta mitään muuta uutta elokuva ei tuo tähän genreen.



Visuaalisesti leffa muistuttaa perus hollywood b-actionia, tai laadukkaampia tv-sarjoja. Leffa on toki väkivaltainen, mutta mielestäni se olisi ollut tehokkaampi, jos väkivalta olisi ollut inasen brutaalimpaa ja rankempaa. Visuaalisesti leffa olisi saanut olla myös hieman rosoisempi. Nyt jäljelle jää krapula-aamun viihdepläjäys, joka ei herätä tunteita tarpeeksi mihinkään suuntaan. Leffan tarkoitus oli ehkä kosiskella nuorempaa yleisöä, jotka haluavat MCU-leffojen kylkeen jotain raflaavampaa. Kyllähän sen kerran katsoo helposti, mutta unohtaa yhtä nopeasti. Päänäyttelijä Jennifer Garner on tuttu mm. Alias-sarjasta, Daredevilistä ja Elektrasta. Nämä elokuvat käyvätkin mielessä elokuvaa katsoessa, varsinkin musiikin takia. Musiikit voisivat olla 2000-luvun alun sarjakuvaleffasta. Niin paljon nu-metal sävytteistä, "muka rankkaa" rähinää on mukana.



Tarinan pahis tuo mieleen Commandon Bennetin viiksineen (heh). Elokuva unohtaa myös genrelle tärkeän vaiheen, eli sankarin "training montagen" ja nyt emme koskaan saa tietää, miten perheen äidistä tulee viidessa vuodessa supersotilas. Toinen virhe on se, että perheen murhaajien murhaa ei näytetä, joten "kosto" jää katsojalle puolitiehen ja tyypit ovat vaan valmiiksi kuolleina jo melkein leffan alussa (mitä ihmettä). Somen tuominen leffaan oli kyllä ihan hyvä kikka, mutta siitä olisi voinut repiä paljon enemmän irti.

 Vaikka elokuva on loistavan Takenin ohjaajalta, ei se tällä kertaa uudista minulle niin rakasta vigilante-genreä ja jää valitettavan kertakäyttöiseksi, tosin viihdyttäväksi viihteeksi. Olisin halunnut pitää tästä paljon enemmän. Suositellaan "aivot narikkaan" poppariviihteeksi.

Kai Kumpulainen - 25.4.2022