Vaikka olenkin kova Christopher Nolan fani, eikä hän ole mielestäni tehnyt yhtään huonoa elokuvaa, olin vähän kahdenvaiheilla menenkö ihan teattereihin asti katsomaan hänen uuden megaelokuvansa Oppenheimerin. Juutalaisen fyysikon elämäkertaelokuva ei ole kaikkein houkuttelevampia aiheita meikäläiselle. Silti, kun hype löi päällensä lujaa päätin luottaa Nolaniin jälleen kerran ja mennä sokkona katsomaan tätä 3 tuntista eeposta. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä katsomaan Barbieta . No ehkä se sitten myöhemmin. Oppenheimer (2023) Elokuva kertoo Julius Robert Oppenheimerista, joka kehitti atomipommin. Sen enempää en spoilaa. Visuaalisesti elokuva on jumalaisen hyvän näköinen. Koska cgi:tä ei ole käytetty ollenkaan, tulee se kestämään aikaa vielä vuosikymmenien ajan. Eniten kaikkia kiinnostaa leffassa tietenkin se atomipommin räjäytys. Se oli upean ja aidon näköinen. Teatterissa meinasi lähteä tukka päästä ja sukat jaloista, kun ämyrit tuuttas painetta tuohon kohtaukseen. Siksi tämä on

Tenet on elokuva, joka vaatii useita katselukertoja päästäkseen oikeuksiinsa, mutta se myös vaatii katsojalta, että tämä on valmis panostamaan kallista aikaansa sen parissa. Jos elokuva ei ekalla kerralla säväytä katsojaa tarpeeksi, niin se varmasti painuu unholaan. Itselleni se teki ekalla kerralla vaikutuksen piristävillä, uusilla kuvauspaikoillaan mm. Tallinnassa, joten olen ollut innokas katsomaan sitä uudelleen. Tällä kertaa ajattelin vähän analysoida näkemääni kevyesti. Tenet (2020) Elokuvan juonen voi katsoa monella tapaa ja siitä löytyykin paljon tasoja. Popparileffana sen voi katsoa pintaa hipoen ja ymmärtää yksi sen perusjuonista simppelinä agenttileffana. Sen voi myös nähdä yhden naisen rankkana kertomuksena narsistin vallan alla ja täten kostoelokuvana. Sen voi myös katsoa elokuvan sisäisen logiikan kautta ja pistää aivot solmuun miettiessään ajassa kulkemisen kuvioita. Elokuva vaatii myös useita katselukertoja, jos haluaa sisäistää kaikki sen lukuisat tieteelliset dialogit