"Pako New Yorkista" ja "Mad Max-asfalttisoturin" vanavedessä Italialaiset b-elokuvaohjaajat suosivat 70-80-luvun taitteessa tätä post-apocalyptista tyyliä ja tuottivat useita ripoff-leffoja aiheesta. Yksi näistä lajin kirkkaimmista edustajista on vuoden 1983 "I Predatori di Atlantide" , joka tunnetaan suomessa nimellä Atlantiksen kostajat. Muualla maailmassa elokuvalla onkin useita nimiä, kuten The Atlantis Interceptors, Atlantis Inferno ja Raiders of Atlantis, ilmeisesti sen mukaan, halutaanko kosiskella enempi Indiana Jones-faneja, vai Mad Maxin ystäviä. Elokuvan on ohjannut exploitaatio-ohjaaja Ruggero Deodato , joka tunnetaan parhaiten kohua herättäneestä kulttileffasta "Cannibal Holocaust". Jos leffa ei ole jostain syystä levynä hallussa, sen voi tarkistaa nyt mm. Netflixistä. I Predatori di Atlantide (Atlantiksen kostajat, 1983) On vuosi 1994. Kaksi vietnaminveteraania Mike (Christopher Connelly) ja Washington (Tony King) suorittavat kidnap

Pikkupoikana ensimmäisten itse ostamani vhs-kasettien joukossa komeili Rambo3.  Kasetti oli sen verran saksittu, että se sopi hyvin poikien sotaleikkien opetusmateriaaliksi. Vaikka kolmonen oli kakkosen kanssa eniten katsottuja Rambo-leffoja lapsena, niin vanhemmalla iällä se on jäänyt todella vähälle katselulle. Päätin ottaa selvää, että miksi. Oliko kyseessä niin huono elokuva, kuin yleisesti väitetään, vai löytäisikö nostalgiannälkäinen tästä hiomattoman timantin. Elokuvan on ohjannut  Peter Macdonald, joka tunnetaan lähinnä romanttisesta komediasta Mo' Money. Rambo 3 (1988) hassusti nimetty First blood-sarjan kolmas osa alkaa sillä, kun Rambo on sulkeutunut Thaimaalaiseen munkkiluostariin löytämään sotaisalle sielulleen rauhan, mutta eiköhän se Rambon ainoa ystävä Eversti Trautman tule hakemaan häntä vielä kerran yhdelle tehtävälle, että saataisiin ympyrä sulkeutumaan. Rambo ei lähde, joten Trautman päättää mennä ilman ja huonostihan siinä käy. neuvostoliittolaiset nappaavat Tr