I Predatori di Atlantide (Atlantiksen kostajat, 1983)

"Pako New Yorkista" ja "Mad Max-asfalttisoturin" vanavedessä Italialaiset b-elokuvaohjaajat suosivat 70-80-luvun taitteessa tätä post-apocalyptista tyyliä ja tuottivat useita ripoff-leffoja aiheesta. Yksi näistä lajin kirkkaimmista edustajista on vuoden 1983 "I Predatori di Atlantide" , joka tunnetaan suomessa nimellä Atlantiksen kostajat. Muualla maailmassa elokuvalla onkin useita nimiä, kuten The Atlantis Interceptors, Atlantis Inferno ja Raiders of Atlantis, ilmeisesti sen mukaan, halutaanko kosiskella enempi Indiana Jones-faneja, vai Mad Maxin ystäviä. Elokuvan on ohjannut exploitaatio-ohjaaja Ruggero Deodato, joka tunnetaan parhaiten kohua herättäneestä kulttileffasta "Cannibal Holocaust". Jos leffa ei ole jostain syystä levynä hallussa, sen voi tarkistaa nyt mm. Netflixistä.

I Predatori di Atlantide (Atlantiksen kostajat, 1983)

On vuosi 1994. Kaksi vietnaminveteraania Mike (Christopher Connelly) ja Washington (Tony King) suorittavat kidnappauksen, josta he saavat muikean palkkion. Miehet lähtevät onnessaan veneilemään Miamin aalloille, kun laivaston tutkijaryhmä nostaa vahingossa meren pohjamudista ylös Atlantiksen, kadonneen kaupungin.



Atlantis on täynnä Mad Max-henkisiä moottoripyöräjengiläisiä, jotka rupeavat riehumaan Tsunami-aallon tuhoamassa Miamissa. Kohta kaverukset ovatkin tutkijat apunaan sodassa näitä raakalaisia vastaan... ...ja mitä salaisuuksia Atlantis kätkeekään sisäänsä...

Elokuva alkaa Miamin ilmakuvilla ja kidnappauskohtauksella, joka tuo vahvasti mieleen Miami Vice-sarjan musiikkeja myöten. Ei aikaakaan, kun leffan henki muuttuu post-apocalyptiseksi menoksi, joka tuo vahvasti mieleen juuri Escape from New yorkin ja Mad Max kakkosen.



Juuri kun luulit, että tällä mennään, niin Ramboilun kautta siirrytäänkin Indiana Jones-henkiseksi seikkailuksi viidakoissa ja temppeleissä, unohtamatta scifi-elementtejä ja lasereita.



Voi pojat, mikä soppa, mutta niin maukas. En tiedä, onko tekijöillä ollut hieman pilke silmäkulmassa, mutta paikoin elokuva tuntuu jopa parodialta, tai sitten ohjaajalla on hyvä huumorintaju. Leffa on sellaista seikkailukimaraa, että jos olisin nähnyt tämän sopivassa 8-vuotiaan iässä, olisin varmaan leikkinyt leffan kohtauksia lähimetsässä. Vaikka ei elokuva ole mikään lastenleffa. Siinä nimittäin poltetaan ihmisiä elävältä ja leikataan päitä irti yms. italaiselle post-apocalyptiselle leffalle sopivaa.

Elokuvan hauskinta seurattavaa ovat mm. Atlantiksen Miniatyyri-lavasteet, jotka ovat kuvattu jossain uima-altaassa.

Atlantilaisten johtajana toimii "Kristallikallo" niminen hahmo (Bruce Baron), mikä on hassua, koska leffa selkeästi rippaa Indiana Jonesia, mutta Indiana Jones ja Kristallikallon valtakunta, tuli vasta paljon myöhemmin. Voisiko olla, että Spielberg olisi ollut tietoinen tästä elokuvasta, tiedä häntä.



Miken virkaa toimittaa saippuaooppera Peyton Placesta tuttu Christopher Connelly. Washingtonina, tai Muhammedina taas toimii Tony King, joka nykyään on turvamiehenä Public Enemy-rap yhtyeelle.

Musiikit elokuvassa ovat aivan loistavat. Miami Vice-henkinen synapop toimii ja siitä saa kiittää säveltäjäkaksikko Guida & Maurizio De Angelis, alias Oliver Onions, jotka tekivät ääniraidan satoihin italoelokuviin, kuten Terence Hillin ja Bud Spencerin mättöfilmeihin.

Vaikkei leffa ihan kaikkein roskaisinta roskaa ole, on se erittäin nautittava camp-leffa, jonka voi katsoa monella eri tapaa, jopa puoliksi tosissaan. Sen miinuksia ovat lähinnä aika irrallinen alku ja seinään katkeava lopetus, mutta kaikki siinä välillä ovat oikein maukasta tavaraa, jos yleensäkään tällaiset elokuvat kiinnostavat. Näitähän piisaa vaikka kuinka ja kanssa, mutta Atlantiksen kostajat kuuluu selkeästi niihin, mikä kannattaa katsoa.

- Kai Kumpulainen 2.9.2022

Alkuperäinen juliste on eeppisen upea.

Huomatkaa julisteen ylimääräinen aseen piippu.