Rambo 3 (1988)

Pikkupoikana ensimmäisten itse ostamani vhs-kasettien joukossa komeili Rambo3.  Kasetti oli sen verran saksittu, että se sopi hyvin poikien sotaleikkien opetusmateriaaliksi. Vaikka kolmonen oli kakkosen kanssa eniten katsottuja Rambo-leffoja lapsena, niin vanhemmalla iällä se on jäänyt todella vähälle katselulle. Päätin ottaa selvää, että miksi. Oliko kyseessä niin huono elokuva, kuin yleisesti väitetään, vai löytäisikö nostalgiannälkäinen tästä hiomattoman timantin. Elokuvan on ohjannut  Peter Macdonald, joka tunnetaan lähinnä romanttisesta komediasta Mo' Money.

Rambo 3 (1988)

hassusti nimetty First blood-sarjan kolmas osa alkaa sillä, kun Rambo on sulkeutunut Thaimaalaiseen munkkiluostariin löytämään sotaisalle sielulleen rauhan, mutta eiköhän se Rambon ainoa ystävä Eversti Trautman tule hakemaan häntä vielä kerran yhdelle tehtävälle, että saataisiin ympyrä sulkeutumaan. Rambo ei lähde, joten Trautman päättää mennä ilman ja huonostihan siinä käy. neuvostoliittolaiset nappaavat Trautmanin ja kiduttavat tätä Afganilaisessa tukikohdassa. Rambon on siis lähdettävä pelastamaan kamunsa jälleen kerran..

Alussa nähdään kuinka Rambo harrastaa keppitaisteluita rahoittaakseen thaimalaalaisen munkkiluostarin toimintaa, jossa hän asustelee ja etsii rauhaa sielulleen. Tämä kohtaus tuo mieleen aina useaan kertaan nähdyn Hot Shots 2-parodian, joka on valitettavasti paljon viihdyttävämpi ja kekseliäämpi, jolloin alkuperäisen leffan matsi jää melko tylsäksi kalisteluksi.

Muutenkin leffan alkupuolisko ja puoliväli on melko tylsää haahuilua ja muka syvällistä filosofointia. Koko ajan odottaa, että jotain alkaisi jo tapahtumaan, onhan tämä sentään Rambo-elokuva. Kun Afgaanilainen kansallisurheilukohtaus päättyy sotaisaan tilanteeseen alkaa tapahtua. Ja tästä eteenpäin toiminta ei lopu ennen kuin kaikki vihulaiset ovat hengiltä. Elokuva on siis jaettu kahteen osioon. Puoleen väliin pohjustetaan löyhästi syitä toiminnalle ja koko loppuelokuva on sitten pelkkää Rambo-toimintaa, eli Ramboilua. Tuntuukin siltä, että on vain keksitty useita eri tapoja, miten rambo voisi tappaa lössiä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman mielikuvituksellisesti. Edellinen osa ja varsinkin saman ajan Arska-leffat on päihitettävä toiminnassa, joten Rambo hakkaa, räjäyttää, käyttää veistään, käyttää jouskaria ja räjähtäviä nuolia, hiippailee, ajaa tankilla, hirttää tyypin, ampuu singolla ja kaikkea mitä voi kuvitella. Kaiken tämän hän tekee lävistettynä puisella kepillä. Suosikki äijäkohtaukseni onkin kun Rambo kaivaa tikun ulos kyljestä. Kaataa ruutia selässä olevaan aukkoon, sytyttää sen tulella ja lieskat tulevat vatsan puolelta ulos, polttaen läpimenevän aukon umpeen. 

Rambo on saanut Commandon tyyliin myös onelinereitä tähän leffaan. Ne kyllä keventävät tunnelmaa. Yksi suosikkikohtauksiani on loppusuoralla, kun Rambo ja Trautman on ihan lopussa ja silti kohtaavat armeijan verran lisäpahiksia. Rambo toteaa ensin Trautmanille, että he eivät voi piirittää tuota armeijaa kahdestaan, hehheh. Sen lisäksi vasta kysymykseen, että mitä tehdään, tylysti "Fuck 'em". Mahtavaa. 

Koko Rambo kolmonen on vain Ramboilua Ramboilun vuoksi, eikä sisällä mitään sen syvällisempää tai edes kunnon tarinaa. Kaikki on vain kakkosen toisinto vähän vielä isommassa mittakaavassa. Kaukana ollaan ykkösosan hieman syvällisemmästä draamasta ja nyt mennään niin syvällä matalotsaisessa Reaganismissa kuin kasarilla pystyi menemään. Tottakai pahiksenakin on siis neuvostoliitto. Vaikka elokuvan alkupuolisko on hieman tylsä, niin osittain nautin loppupuoliskosta, kun heitin sen sisäisen 8-vuotiaan Kaitsun pykälään ja muistelin vanhoja sotaleikkejä koulunpihoilla. Silti en usko että nykynuoret saavat tästä juurikaan enää mitään irti. Tämä on niin aikansa ja sen ajan ihmisten tekele. Nyt kun näin leikkaamattoman version, niin verta oli ihan mukavasti ja veripussit räjähtelivät malliikaasti siitä lisäpisteitä. 

Komeasta musasta vastaa itse Jerry Goldsmith ja se onkin leffan parasta antia. 

Stallonen lisäksi leffassa nähdään taas kerran Richard Crenna Trautmanina. Hän oli myös Hot Shots rambo-parodiassa. Sen lisäksi on Robocopistakin tuttu Kurtwood "Red" Smith. 

Elokuvasta tehtiin myös klassinen videopeli eri alustoille, kuten commodore 64:lle.

Vaikka elokuva on sitä "Ramboilua" parhaimmillaan, niin ei se elokuvana ole kovin häävi. Toimii parhaiten kaveriporukalla jossain juomaillassa kasaria muistellen tai sen jälkeisenä  kohmelopäivänä sohvalla toinen silmä auki katsoen.  Rambo-leffojen saagassa se on selkeästi heikoin osa, vaikka sisältääkin niitä hauskimpia kohtauksia, mutta täytyykö Rambon olla hauska. Näin aikuisiällä Rambo toimii ainakin minulle parhaiten ykkösen ja nelososan kautta. Nelosessa nähdään sitä tarvittavaa vakavuutta. Mutta jos aiot katsoa koko Rambo saagan alusta loppuun, niin ei tätä silti kannata jättää välistä.

- Kai Kumpulainen 23.4.2021 

ps. Kuinka monella oli Rambo-puukko lapsena?

Julkaisuja eri ajoilta: