Tässä Zack Snyderin Justice Leaguen ilmestymisen kynnyksellä on hyvä katsella vähän DC:n laadukkaita animaatioelokuvia. DC animated universe tuli päätökseensä Apokolips warissa ja nyt on alkanut tulla uusia animaatioelokuvia, joissa on erilainen piirrostyyli ja kaikki alkaa taas alusta. Elokuvat eivät välttämättä enää kuulu samaan universumiin, vaan saattavat ola omia tarinoitaan. Ensimmäisten joukossa nähdään Superman: Man of tomorrow (2020). Se on 39 DC:n animaatio universen originaali elokuvista ja se kertoo jälleen Supermiehen varhaisista vaiheista lapsuudesta ensimmäisiin sankaritekoihin. Superman: Man Of Tomorrow (2020) Clark Kent on juuri muuttanut Metropolikseen Smallvillesta ja opettelee reportterin töitä kahvipoikana. Hän joutuu tekemään muutamia supermiehen pelastustöitä, kunnes avaruuden palkkionmetsästäjä Lobo saa Kentistä vihiä ja saapuu maan päälle nappaamaan häntä. Taistelun tuoksinnassa yksi huoltomies saa päälleen erikoista ainetta Lex Luthorin laboratoriosta ja alk

Lueskelin Mark Millarin hienon Superman sarjakuva-albumin vuodelta 2003. Kyseessä on rekonstruktio supermanin maailmasta, jossa Superman onkin tipahtanut amerikan sijasta Neuvostoliittoon ja kuinka hän Stalinin alaisena koittaa pyrkiä hyvään keinolla millä hyvänsä. Tarina on yksi parhaista Superman tarinoista. Se on pohdiskeleva, älykäs ja aikuisille suunnattu. Vuonna 2020 tarinasta julkaistiin animaatioelokuva, jonka katsoin heti kun käsiini sain. DC-animaatiouniversumin elokuvat ovat olleet lähtökohtaisesti erittäin laadukkaita ja lähestulkoon parempia, kuin osa live-action elokuvista. Ne ovat olleet myös huomattavasti syvällisempiä ja monitasoisempia, kuin esim. Marvelin animaatioelokuvat, jotka perustuvat pitkälti taistelukohtauksiin. Tähän on yleensä syynä se, että tarinan pohjana on käytetty jotain kiitettyä klassikkosarjakuvaa ja elokuva on uskollinen lähteelle.  Superman: Red Son (2020) Elokuva alkaa 50-luvun neuvostoliitosta, johon Superman on pudonnut vauvana. Lapsena hän tap

DC-animaatiouniversumin elokuvat ovat olleet lähtökohtaisesti erittäin laadukkaita ja lähestulkoon parempia, kuin osa live-action elokuvista. Ne ovat olleet myös huomattavasti syvällisempiä ja monitasoisempia, kuin esim. Marvelin animaatioelokuvat, jotka perustuvat pitkälti taistelukohtauksiin. Tähän on yleensä syynä se, että tarinan pohjana on käytetty jotain kiitettyä klassikkosarjakuvaa ja elokuva on uskollinen lähteelle.  Justice League Dark: Apokolips War on yli 7 vuotta kestäneen DC Animated Movie Universen 15 elokuva ja samalla sen viiimeinen huipentuma. Se on samalla kolmaskymmeneskahdeksas DC Universe Animated Original Movies-elokuva. Sen on ohjannut Matt Peters ja se perustuu löyhästi Geoff Johnsin Darkseid War-sarjakuvaan. Elokuvassa  Justice League, the Justice League Dark, Teen Titans ja the Suicide Squad lyöttäytyvät yhteen viimeisessä eeppisessä taistossa Darkseidia ja hänen joukkojaan vastaan. Justice League Dark: Apokolips War (2020) Kahden epäonnistuneen maailmanvalta

Juuri kun lähiaikoina julkaistiin DC:n animaatio-elokuva The Death and Return of Superman, ajattelin vertailun vuoksi katsoa samasta aiheesta ja lähteestä tehdyn toisen animaatio-elokuvan Superman: Doomsday, vuodelta 2007. Se on ensimmäinen DC Universe animated original movies-elokuva ja se perustuu klassikkosarjakuvaan The Death of Superman, yhdeksänkymmentäluvun alusta. Elokuvassa Lexcorp kaivaa esiin avaruusaluksen, jonka sisältä paljastuu intergalaktinen sarjamurhaaja DOOMSDAY. Doomsday pistää kaikki vastaantulijat kylmäksi ja lähtee riehumaan Metropolikseen. Superman saapuu paikalle, mutta saa surmansa päihittäessään Doomsdayn viimeisillä voimillaan. Metropolis koittaa jatkaa elämää ilman Supermiestä, kunnes paikalle saapuu yhtäkkiä Superman, mutta käyttäytyy hieman omituisesti... Elokuvassa on yllättävän vähän itse Doomsdaytä, vaikka se on valittu leffan titteliksikin. Sitä enemmän käsitellään Metropoliksen elämää ja ihmisiä ilman Supermiestä. Elokuvassa on pg13 ikäraj

Lapsena katselin paljon Christopher Reeven Superman elokuvia ja lueskelin Teräsmies-sarjakuvaa, varsinkin sitä John Byrnen luomaa, mutta hyvin nopeasti mielenkiinto siirtyi synkempään Batmaniin, koska se oli kaikinpuolin siistimpi hahmo johon samaistua ja en myöskään diggaillut kovinkaan paljon Supermiehen ulkonäköä ja asua, joka oli jotenkin naurettava kalsari-asuste. Joten koko Supermies jäi vuosikymmeniksi paitsioon. Edes comeback-leffa Superman returns ei nostanut mielenkiintoa kovinkaan paljoa hahmon ollessa vielä nyhverommän näköinen tapaus, kuin Reeveksen nostalginen, mutta hassussa puvussa patsasteleva, tosin täydelliset Teris-kasvot omaava heppu. Itse diggailin kovaa vakavampi henkisiä supersankarielokuvia kuten Dark knight ja Watchmen, jonka maailmaan ei iloiset Terikset sopineet, kunnes loistavien Nolanin Dark Knight-leffojen vanavedessä tuli uudenlainen näkemys vakavemmasta ja realistisemmasta teräksisestä miehestä... Man of Steel (2013) Kyseessä on Christopher Nolan