Superman: Red Son (2020)

Lueskelin Mark Millarin hienon Superman sarjakuva-albumin vuodelta 2003. Kyseessä on rekonstruktio supermanin maailmasta, jossa Superman onkin tipahtanut amerikan sijasta Neuvostoliittoon ja kuinka hän Stalinin alaisena koittaa pyrkiä hyvään keinolla millä hyvänsä. Tarina on yksi parhaista Superman tarinoista. Se on pohdiskeleva, älykäs ja aikuisille suunnattu. Vuonna 2020 tarinasta julkaistiin animaatioelokuva, jonka katsoin heti kun käsiini sain.

DC-animaatiouniversumin elokuvat ovat olleet lähtökohtaisesti erittäin laadukkaita ja lähestulkoon parempia, kuin osa live-action elokuvista. Ne ovat olleet myös huomattavasti syvällisempiä ja monitasoisempia, kuin esim. Marvelin animaatioelokuvat, jotka perustuvat pitkälti taistelukohtauksiin. Tähän on yleensä syynä se, että tarinan pohjana on käytetty jotain kiitettyä klassikkosarjakuvaa ja elokuva on uskollinen lähteelle. 

Superman: Red Son (2020)

Elokuva alkaa 50-luvun neuvostoliitosta, johon Superman on pudonnut vauvana. Lapsena hän tapaa tytön nimeltä Svetlana (Lana Lang), jolle paljastaa voimansa. Aikuisena Superman on Stalinin oikeana kätenä tekemässä nöyrästi hyvää ihmiskunnalle, tai niin hän ainakin luulee. Sillä aikaa Lex Luthor on pyrkimässä Amerikan presidentiksi, Lois Lanen ollessa hänen vaimonsa. Kun Superman saa Loisin avulla selville Stalinin salaisesta orjaleiristä ja näkee hänen lapsuuden ystävänsä Svetlanan vetävän viimeiset henkoset, ennen kuolemista orjuutukseen, Superman tappaa Stalinin julmasti. Hän ottaa vallan itselleen diktaattorimaisesti ja alkaa hallita koko Neuvostoliittoa tiukasti. Ajatuksena on turvata kansa pahalta, mutta samalla pitää se pelon alla diktaattorimaisesti. Neuvonantajana hänellä on Brainiac-alien-tietokone, jonka hän on muuntanut alaisekseen. Asiasta on erimieltä mm. venäläinen Batman, joka ei välitä sivullisista uhreista, aiheuttaessaan terroritekoja, saadakseen Supermanin ankaran järjestyksen kaaokseen.

Tämä elokuva oli aivan mielettömän kovaa tavaraa. Kokoajan ajattelin, että mitä jos tällainen elokuva saataisiin joskus liveaction-versioksi. Luulen, että Zack Snyder on hakenut jotain tällaista Batman v Superman-elokuvaansa, mutta on tullut väärin ymmärretyksi. Ihmiset eivät olleet valmiita näkemään sankareitaan tekemässä virheitä. Tässä elokuvassa ei ole täysin hyviä sankareita ollenkaan. Superman luulee tekevänsä ihmiskunnalle hyvää, mutta pitää kansaansa pelossa ja kurissa, etteivät he uskalla kunnolla edes hengittää. Batman taas on täysi sosiopaatti, joka haluaa nähdä jumal-hahmon tuntevan kipua ja murtuvan henkisesti, keinolla millä hyvänsä. Tavallaan hänenkin pointtinsa on saada kansa vapautettua diktatuurista, mutta samalla hän terrori-iskuissaan tappaa sivullisia uhreja satoja. Tämä Batman on todella synkkä visio ja pidän tästä Batmanista todella paljon. Mielestäni Batman ei ole koskaan toiminut täysin kirkasotsaisena pulmusena. Batman vastaan Superman kohtaus on tässä taas todella kovaa kamaa. 

Kaikki hahmot ovat saaneet uuden näkemyksen. Lex Luthor on amerikan presidentti, joka alussa vaikuttaa kapitalisti-pahikselta, mutta elokuvan edetessä hänen motiivinsa vaikuttavatkin hyviltä, verrattuna kommunisti-diktaattori-supermaniin. Wonder Woman on feministi, joka näkee miehissä vain pahaa ja edustaakin tässä elokuvassa sitä vähemmistön edustajaa, kuten koko amazonien saari, tarkoituksella ilman miehiä. 

Elokuva pitää katsojan mielenkiinnon yllä ihan loppumetreille, mutta viimeinen taistelu Brainiacia vastaan oli sitä tuttua ja turvallista Superman actionia, jonka olisin jopa jättänyt pois. Tämä on loistava rekonstruktio ja elseworld-näkemys hahmoista, joista on kaikki perinteinen tarinankerronta puristettu jo satoja kertoja pois tylsyyteen asti. Tarina, jossa ei ole vain hyvää ja pahaa, vaan todellisen maailman eri poliittisia näkemyksiä siitä, mikä on ihmiskunnalle hyväksi. Tämä on selkeästi yksi parhaista DC:n animaatioista, mitä on viime vuosina julkaistu.



Aivan sarjakuvan tasolle elokuva ei yllä ja siitä onkin poistettu roimasti huuruisimpia Millarin visioita, mutta koska kesto on vain 1h22 min, on se vain hyvä, ettei tarinaan ole tungettu liikaa muuttujia. Suosittelen!

- Kai Kumpulainen 1.7.2020