Yksi alkuvuoden hypetetyimmistä tapauksista oli selvästi A24 studion tuottama Everything Everywhere All at Once. Marvelin oman multiversumileffan kanssa samoihin aikoihin ilmestynyt multiversumipläjäys oli hetken aikaa kaikkien huulilla ja jopa moderniksi mestariteokseksi leimattu. Itse valitettavasti valitsin näistä kahdesta sen Dr.Strangen teatteriin mennessäni. Tällaisissa kovasti hypetetyissä elokuvissa on itselleni se ongelma, että odotukset kasvavat liian suureksi ja alunperin kepeäksi viihdeleffaksi tarkoitettua teosta alkaa katsoa liian kriittisin silmin. Silmä kovana tiiraa, että "noh, tee se."" Yllätä minut nyt jollain uudella ja ennennäkemättömällä tavalla". Tällöin elokuva ei enää toimi samalla tavalla, kuin henkilöille jotka sattumalta menevät katsomaan sen, avoimin mielin, tietämättä tulevasta ja yllättyvätkin täten positiivisesti. Tämä pohjustus tähän alkuun siksi, että ymmärrätte tekstini luonteen. Everything Everywhere All at Once (2022) Elokuva ker

Monty Pythonin  riveistä soolouralle lähteneen Terry Gilliamin ohjaamista elokuvista suosikkini on aina oleva 12 apinaa , mutta yksi elokuva tulee heti perässä kakkossijalla. Se on dystooppinen, absurdia mustaa huumoria sisältävä, surrealistinen satiiri, joka on toiminut esikuvana monelle, monelle elokuvalle, joita itse pidän yksinä parhaista. Tämä orwellimaiseen tulevaisuuden yhteiskuntaan sijoittuva pläjäys on mystisesti nimetty Braziliksi.   Brazil (1985, suom. Brazil – tämän hetken tuolla puolen) Tulevaisuuden dystooppisessa maailmassa yksinäinen virkamies Sam Lowry pakenee työn harmautta uniinsa, jossa hän tavoittelee mystistä naishenkilöä. Unissaan Lowry on siipineen, kuin icaros-hahmo, joka lentelee pilvissä, naisen kutsuessa häntä luokseen. Eräänä päivänä hän näkee etäisesti naisen todellisena työpaikallaan ja koittaa tehdä kaikkensa päästäkseen hänen luokseen. Nainen paljastuu terroristiksi, mikä vaikeuttaa tilannetta, koska tulevaisuuden yhteiskunnassa on kaikki tarkan valvo