Parrasta Asiaa esittää: Alien elokuvat feat. Kaitsun leffablogi Kävellessäni aurinkoisena päivänä Jyväskylän satamassa, bongasin ihmisvilinän seasta tutun hahmon.  Parrasta asiaa-kanavalta tuttu Simo "Ramo" Rantanen siellä hartaasti muisteli vastikää katsomaansa Alien-elokuvien maratonia. Lyöttäydyin mukaan muisteloon ilman minkäänlaista pohjustusta aiheeseen. Koska näiden elokuvien katsomisesta on jo tovi, jouduin pinnistelemään pelkän muistin varassa, mutta jotain sieltä puristui narullekkin tallennettavaksi. Videolla fiilistellään läpi kaikki Alien franchisen elokuvat. Tapahtuman voi todistaa alla olevalta videolta, tai osoitteesta  https://www.youtube.com/watch?v=MdWXn9RA4V4 .

Olen tänä vuonna kahlannut Lou Diamond Phillipsin elokuvia läpi verkkaisella tahdilla. Tämä sivuosien mies on aina kummitellut mielessä siitä lähtien, kun näin hänet The Big Hit elokuvassa vuonna 1998. Seuraavaksi olikin vuorossa elokuva, jonka olen aikanaan nähnyt ja omistanutkin vhs:nä, mutta viime kerrasta on kulunut jo se 23 vuotta, eikä elokuvasta ole juurikaan muistikuvia. Leffa on siitä passeli meikäläiselle, että lempigenrejäni on juuri tällaiset avaruuten sijoittuvat kauhu-scifit. Elokuvan tapahtumat sotkeentuvat samaan aikaan ilmestyneiden Event Horizonin, Wing Commanderin, Spheren, Viruksen ja Lost in Spacen kanssa, joita katselinkin useammin, kuin tätä. Se mikä on mielenkiintoista on se, että elokuvan on ohjannut osittain Walter Hill (48 tuntia elokuvat) ja päätökseen sen on  saattanut itse legendaarinen Francis Ford Coppola (Kummisedät). Muistelin, että kyseessä olisi melko keskinkertainen ja unohdettava teos, mutta tästä oli otettava itse selvää näin pitkän ajan jälke

Kun Doom pc-peli saapui markkinoille 1993, oli se kovinta shittiä ikinä. Vanhemmat olivat kauhuissaan, kun me nuoret pojat pelasimme sitä porukalla huoneissamme. Jotkin vanhemmat jopa kielsivät kavereitani pelaamasta peliä, koska se oli niin väkivaltainen. Se tietysti johti siihen, että jouduimme pelaamaan salaa, mikä lisäsi kielletyn hedelmän houkuttavuutta. Koska elimme aikaa ennen internettiä, kiersi koulussamme huhu, että Doomista olisi tulossa elokuva. Epätoivoisesti tätä huhuttua leffaa odoteltiinkin sitten 12 vuotta, joka tuntui tuon ikäisenä ikuisuudelta, kunnes hämmästykseksi Doom elokuva sitten ilmestyikin vuonna 2005. Ilmeisesti Doom 3 pelin ja Resident Evil-elokuvien suosion johdattelemana oli vihdoinkin aika saada Doomillekkin elokuva adaptaatio. Odotuksen olivat nousseet noina vuosina jo niin korkeaksi, että löyhästi peliin perustuva elokuva oli tietysti täysi pettymys. Nyt 17 vuotta myöhemmin elokuva julkaistiin 4k formaatissa ja itselleni tuli vastustamaton himo nähdä s

  Viime viikolla yhdistin voimani Elokuvaprojektorin Timo Laakson ja Leffabunkkerin Ville Vesterin kanssa ja kävimme läpi leffataiteen helmiä (mm. Miami Connection) isolta kankaalta Timon henkilökohtaisessa elokuvateatterissa. Yksi näistä tapauksista oli sen verran mieltä kutkuttava, että ajattelin mutustella sitä vielä näin jälkikäteen. Kyseessä on viimeinen Cannon filmsin elokuva, joka sai esityksensä elokuvateattereissa. Elokuvan on ohjannut Boaz Davidson , joka tunnetaan mm. sellaisten elokuvien tuottajana, kuin 16 Blocks, The Wicker Man (2006), The Black Dahlia, Trespass, Rambo 4 ja The Expendables. Elokuva kantaa jylhää nimeä American Cyborg: Steel Warrior! American Cyborg: Steel Warrior (1993) *James Earl Jonesin ääntä matkiva kertojaääni kertoo: Kolmannen maailmansodan jälkeen ihmiset ovat steriilejä ja heidän luomansa tekoälyn (ei skynet) hallitsemia tässä väkivaltaisessa dystooppisessa maailmassa. Ainoan naisen (Nicole Hansen), joka pystyi antamaan elämän sikiölle, on viet