Osiris (2025)

Uusi Alien: Earth-sarja on puhuttanut kansaa tällä viikolla, mutta mikä onkaan parempaa kuin uusi Alien-sarja tai elokuva. No tietenkin Alien-ripoff-elokuva. Ainakin siinä mielessä, että se ei onnistu pilaamaan kokonaista franchisea ja sen voi katsoa pelkästään viihdemielessä, ilman alkuperäisen mestariteoksen taakkaa. Ja kuka olisikaan paras vaihtoehto pääosaan, jos Sigourney Weaveria ei ole tarjolla? No tietenkin Sarah Connor itse, eli Linda Hamilton. On Lindan aika saada oma Alien-elokuvansa. No ainakin paperilla tämä miksaus kuulostaa herkulliselta yhtälöltä. Mutta miten tämä uusi Osiris niminen elokuva sen osasi toimittaakaan?

Osiris (2025)

Yöllisen sotilasoperaation aikana syrjäisellä autiomaavyöhykkeellä Yhdysvaltain erikoisjoukkojen ryhmä, jota johtaa kersantti Kelly, joutuu väijytykseen. Tulitaistelun keskellä sotilaat siepataan salaperäisesti ja katoavat taistelukentältä. He heräävät sekavina ja huomavat olevansa läpinäkyvissä staasikapseleissa valtavalla, hämärästi valaistulla avaruusolentojen aluksella.

Tällä kertaa on selkeästi panostettu toiminnan lisäksi myös kauhuun ja jännitteisiin. Osiris tarjoilee tavallaan juuri sitä, mitä olisi Alien Versus Predator elokuvilta halunnut nähdä, mutta mitä emme koskaan saaneet nähdä, eli Ammattisotilaat vastaan avaruusmonsterit. Toki juoni lainaa raakasti myös ensimmäistä Predatoria ja tässäkin kovimmista kovimmat sotilaat kohtaavat vielä kovemman uhan, joka saa heiltäkin paskat housuun. Predatorista on lainattu suoraan myös korkealla roikkuvat nyljetyt ruumiit ja vierasta kieltä puhuva nuori nainen (tässä tapauksessa venäläinen). Nopeasti huomaakin, että elokuva on selkeä tribuutti kaikille noille 80-luvun klassisille toimintakauhuille.

Elokuvan budjetti on selkeästi kengännauhabudjetti, mutta mistään Asylumin mockbusterista ei sentään ole kyse ja välillä leffa näyttääkin suhteellisen komealta. Mielessä käy kokoajan, että jos tämä olisi julkaistu 90-luvun puolessä välissä, olisi se ollut aivan huippupätkä ja nyt kulttipätkä. 80- ja 90-luvun scifikauhufaneille tämä kyllä tuo mukavasti nostalgisia fiiliksiä paikka paikoin.



Värimaailma tosin oli aika moderni ja viimevuosien trendikkäältä oranssi/turkoosi-värimaailmalta ei tässäkään leffassa vältytä. Alkupuoli taas mennään enempi karuissa seepian väreissä. Erilaisilla värivalaistuksilla on selkeästi koitettu saada tästä kalliimman näköistä tuotosta. Valaistukseen on muutenkin panostettu.

Lavasteet ovat rakennettu aikalailla oikeasti, mikä on mukavaa huomata nykyajan green screen-aikana. Avaruusalus jossa hengaillaan näyttää suurimman osan ajasta oikealta, vaikkakin se alkaa jossain vaiheessa toistamaan itseään ja kaikki paikat näyttävät aika samanlaisilta. Vaihtelua rupeaa kaipaamaan viimeistään loppupuoliskolla. Avaruusalus on kyllä komean rosoinen ja klaustrofobinen tapaus, joka tuo mieleen männävuosien Quake pc-pelin betonisen ja rautaisen maiseman. Muutamat ihmisten valmistamat teräskontit kyllä tuntuivat vähän hassuilta yhdessä kohtauksessa, mutta niidenkin mahdollinen tarkoitus voidaan selvittää loppuratkaisun takia.

Heinäsirkkoja muistuttavat alienit ovat kuin sekoitus xenomorphia ja Yautjaa. Praktikaalipuvut ovat tehny aika hienosti ja animatroniset maskit ovat hieno aikahyppy ajalle, jolloin örvänkönkäleet tehtiin vielä ilman tietokoneanimaatiota. Ainakin itse pidin näistä designeistä kovasti. Jollekkin nuoremmalle cgi:hin tottuneelle ne voivat olla kankean ja vanhan näköisiä, mutta koska kyseessä on selkeä tribuutti, niin otukset sopivat maailmaan täydellisesti.



Sitä jäin pohtimaan, että koska otukset eivät tunnu miltään järjenjättiläisiltä, niin kuka heille on rakentanut noita heidän käyttämiä hi-tech-laitteita. Ehkä meille ei näytetty kaikkea.

Kaikenkaikkiaan cgi elokuvassa on hyvää, eikä häiritse silmää. Esim. nykyaikana ongelmallinen cgi-veri on kohtalaisen uskottavan näköistä, eikä siihen juuri kiinnitä huomiota. Vanhanliiton Gorea olisin kaivannut enemmän. Kunnon brutaali mässäily ja suolenpätkät olisivat antaneet lisäarvoa elokuvalle. Avaruusörkit olisivat esim. voineet repiä ihmisiä kappaleiksi, tai jotain sellaista. nyt tyydyttiin ammuskeluun ja teräaseilla huitomiseen.

Visuaalisten juttujen lisäksi parasta antia ovat hahmojen taustoittavat kertomukset asioista mitä ruudulla ei nähdä. Mielikuvitus rupeaa laukkaamaan ja tapahtumat tuntuvat massiivisemmilta, kuin ovatkaan. Tosiasiassa leffassa nähdään vain kourallinen ihmisiä, muutama monsteripuvuissa heiluva kaveri ja pienet lavasteet joita toistetaan yhä uudestaan. Näistä aineksista on elokuvan taialla kumminkin saatu melko näyttävää settiä.

Alussa nähtävä ammuskeluvälikohtaus jossain kaukoidässä kestää tolkuttoman pitkään, ennen kuin päähenkilöt lopulta imaistaan avaruusalukseen. Ottaen huomioon, että katsoja ei tiedä henkilöitä, eikä tapahtumien panoksia, on ammuskelu vain tauotonta ja mielenkiinnotonta räiskintää vastapuolilta liki 7 minuutin ajan. Onneksi tämän jälkeen leffa alkaa rullaamaan huomattavasti paremmin. Jos tästä jotain hyvää pitää keksiä, niin hahmot kyllä liikkuvat kuin aito sotilaallinen ryhmä edetessään. Muutenkin ammuskelu leffassa näyttää ihan hyvältä ja aseet kuulostavat isoilta ja vaarallisilta. Toiminta on suurimmaksi osaksi tätä ammuskelua, niin jossain vaiheessa siihen rupeaa väkisinkin puutumaan.

Elokuva ottaa itsensä myös harmillisen tosissaan, mikä on tavallaan hyvä asia, mutta koska budjetti on pieni ja uskottavuus herkässää, olisi se voinut hieman irroitella tiedostavalla huumorilla. Itse hahmot leffassa ovat paperinohuita, eikä heidän kohtalostaan osaa välittää niin paljoa, kuin haluaisi. Pieni ripaus huumoria, olisi ehkä tuonut tarvittavaa sympatiaa tyyppejä kohtaan. Oikeastaan Linda hamilton on ainoa, jonka hahmoa rupeaa heti kannustamaan.



Vaikka leffaa mainostetaan Linda Hamiltonin kasvoilla on hänen roolinsa lopulta melko lyhyt. Voisi puhua niin sanotusta "supporting castista". Hän on Brianna Hildebrandin äiti, joka on selviytynyt avaruusaluksella 30 vuotta taistellen ja paeten avaruushirviöitä. Hamilton tuo selkeää uskottavuutta elokuvaan, joka paikoin tuntuu enempi fanifilmiltä.

Pääosaa siis elokuvassa selkeästi esittää jo 55 vuotias Max Martini (Pacific Rim, Saving Private Ryan). Martini on ihan hyvä sotilaallisen ryhmän johtajana.

Edellä mainittua mustatukkaista venäläistä nuorta naista esittää Brianna Hildebrand, joka parhaiten tunnetaan tällä hetkellä Deadpool-elokuvien Negasonic Teenage Warheadina.

Koska elokuva on melko simppeli juoneltaan ja hieman videopelimäinen kuljetukseltaan olisi se ollut parhaimmillaan vaikka 1h15min pituisena. Nyt lähes kahden tunnin kesto alkaa jossain vaiheessa turruttamaan , kun tapahtumat eivät enää ylitä alkupään huipennuksia ja lopputaistelukin on hieman antikliimaksi. Tosin ihan lopussa nähtävä twisti paransi fiiliksiä huimasti. Tämäkin selkeä silmänisku Apinoiden planeetalle. Tästä kaikesta tuli mieleen, että leffa olisi voinut olla jonkin sarjan pilotti osa ja että siihen luodulla maailmalla olisi vielä paljon annettavaa. Nyt nähtiin vain ripaus ja loppu jäi mielikuvituksen varaan.

Elokuvan on ohjannut William Kaufman joka tunnetaan matalan budjetin toimintaleffoista, kuten Sinners & Saints (2010). Se löytyykin minulta hyllystä, mutta en ole vielä katsonut.

Musiikeista vastaa muuan  John Roome. Tykkäsin musiikeista paljon. Ne toivat välillä mieleen ensimmäisen Alien leffan.

Sen verran kurkkasin imdb:tä, että elokuva on saanut arvosanaksi vain 4.7/10. Mielestäni se on aivan liian matala arvosana ja tiedän kymmeniä, ellei satoja paljon huonompiakin elokuvia kuin tämä. Jos rakastaa vanhanliiton praktikaaliefektejä ja kumipukumonstereita ja Jos diggailee 80- ja 90-luvun scifi-toiminta-kauhupätkiä, kuten Alien, predator ja Terminator, mutta ei kaipaa lauantai-iltaan kuin aivot narikkaan viihdettä popparin seuraksi, on tämä vallan mainio valinta. Tosin myös helposti unohdettava. Jos taas kaipaa scifiltään älykkäitä ja filosofisia pohdintoja eikä niinkään räiskintää, kannattaa tämä jättää suosiolla katsomatta. Elokuva löytyy Prime videosta ja Apple tv:stä. Sen lisäksi se julkaistaan fyysisenä blu-raynä ensikuussa, jonka tilaamista harkitsen vakavasti.

- Kai Kumpulainen 20.8.2025

Julistegalleria:

Osiris Blu-ray