Indonesiasta on tullut viime vuosikymmeninä kovia toimintapätkiä, kuten The Raid (2011) ja The Night Comes for Us (2018). Näissä toiminta ja väkivalta vietiin aikanaan aivan uudelle, äärimmäisen brutaalille tasolle. Samalla linjalla jatkoi EteläKorea, josta rupesi pukkaamaan valtavirtaan Squid gamen tyylisiä tylyjä pätkiä, joissa ihmishenki ei paljoa paina. Näiden edellä mainittujen pätkien innoittamana hankin hyllyyni myös eteläkorealaisen Project Wolf Huntingin (2022), jonka traileri antoi odottaa melko tylyä pätkää. Odotukset olivat lähellä taiwanilaista Sadness (2021) elokuvaa, jonka sadistisuus hipoo jo huippua. Eräänä kauniina mökkireissupäivänä sitten tuli tämä "suden metsästys projekti" todistettua...  Project Wolf Hunting (2022) Rikollisia kuljetetaan meriteitse Filippiineiltä Etelä-Koreaan valvotulla rahtilaivalla, mutta matka muuttuu nopeasti verilöylyksi, kun vangeilla on omat suunnitelmansa – eikä se ole edes pahin uhka laivalla. Pian paljastuu, että aluksella pi...

Punisher hahmolle ei ole mielestäni vielä tehty sellaista oikein nappielokuvaa, joka tulkitsisi hahmoa täydellisesti. Netflixin sarja tosin on loistava, realistinen näkemys aiheesta, mutta sitäkin pidän vain yhtenä tulkinta, enempi kuin magnum opuksena. Jokainen Punisher-elokuva ja näyttelijä löytää kyllä paikan sydämmessäni, mutta vain yksi näyttelijä on noussut lempparikseni ulkoisen habituksen takia. Se on tietenkin könsikäs nimeltä Ray Stevenson . Hän on mielestäni täydellinen Tuomari, koska näyttää aivan siltä, kuin olisi repäisty suoraan sarjakuvan kannesta. Tämä on yksi syy miksi olen katsonut Punisher Warzonea enemmän, kuin muita Punisher-leffoja yhteensä (sarjaa en laske tähän). Toinen syy on se, että leffa on kaikessa juustoisuudessaan aivan älyttömän viihdyttävä paketti, ollessaan samalla äärimäisen brutaali, mutta sarjakuvamaisen kieliposkella tehty. Ekaa kertaa päätin tutkiskella tätä leffaa vähän syvemmältä. Punisher: War Zone (2008) Kun mafiaperhe pitää kemuja onnistune...